HB:n kolmas täysipitkä albumi. Jos yhtyeen ensimmäinen albumi oli tyyliltään perusrokkia, toinen Nightwish-tyylistä melodista metallia, tämä kolmas on jotakin siltä vääliltä. Itse asiassa "Piikki lihassa" vaikutta albumilta, jossa yhtye on löytänyt oman tyylinsä. Sanomasta yhtye ei ole koskaan luopunut ja täytyy sanoa, etten tiedä toista näin vahvasti musiikillaan evankelioivaa yhtyettä. Jokaisella levyllä käy selväksi kristillinen sanoma. Aina sanoitukset eivät kerro meille mieluisista asioista. Sanoituksissa on pohdintaa, kuten kappaleessa "Hylkäsitkö minut?" He eivät välttele todella arkojakaan aiheita ja sitä me ihmiset juuri kaipaammekin nykyään niin musiikissa kuin seurakunnissakin. Olen havainnut nimittäin, että asioista puhumatta jättäminen ei ratkaise ongelmia vaan tuo niitä lisää keskuutemme ja vahvistaa ennakkoluuloja toisista ihmisistä.
"Hylkäsitkö minut?" on erittäin surullinen kappale ja suoraan sanottuna olisin toivonut toivon näkökohdan siihen. Melodia on silti erittäin hyvä. "Sana" -kappale on seuraavana ja se on erittäin hauska biisi. Tässä on selvä kontrasti näiden kahden biisin tunnelmassa. Jollain tavoin näen "Jeremia" on uskalias aloitusbiisi, sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti. Biisissä ei ole kertosäettä, se loppuu vielä rauhallisemmin kuin alkaa ja aihealue on hankala, vaikka sanoitukset on poimittu ilmeisesti melko sanantarkkaan Raamatusta tai ehkä juuri siksi. Sitä seuraa "Minä olen", joka myös näyttää pohjautuvan sanoituksellisesti vahvasti Raamattuun. "Hanki elämä 2" on luonnollisesti jatko-osa "Hanki elämä"-biisille, joka julkaistiin "Enne"-levyllä. Biisi kertoo ihmisen suhteesta Jumalaan ja itseensä. Ihminen ei huomaa omaa syntisyyttään, jos on hengellisesti sokea. Sen huomaamiseen tarvitaan Pyhää Henkeä, joten Raamatun lukeminen Hengessä on todella tärkeä asia. Musiikillisesti kappale on ehkä helpoiten avautuva kappale tällä albumilla. "Ilo Herrassa" alkaa surullisesti, mutta jatkuu ja loppuu iloisissa merkeissä. Siinä on jotenkin nopea melodia, joka herätti jo ensimmäisellä kuuntelukerrallani aikoinaan huomioni positiivisesti.
"Turvapaikka" on kappale ihmisen taistelusta, luottaako hän Saatanan valheisiin vai Jeesukseen, joka on tie, totuus ja elämä. Kun luotamme Jeesukseen, pidämme katseemme Hänessä, elämästämme tulee helpompaa jollain tavoin, vaikka saatamme saada ilkeitäkin kommentteja ei-uskovilta ja itse asiassa joiltakin uskoviltakin. "Hän pitää kädestäs kiinni" on ehkä suosikkiballadini koskaan HB:n tuotannosta. Se muistuttaa, että armo on annettu lahjaksi meille. Sitä ei voi ansaita. Kappale "Piikki lihassa" on muistutus, miksi Jumala kurittaa meitä - se on omaksi parhaaksi. Monesti ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen, kun olen todella hätä. Silloin kun kaikki on hyvin, jää uskon elämä helposti taka-alalle. Suhde Jumalaan ei pidä olla ainoastaan kerta viikossa vaan päivittäinen ja jopa joka sekunti siinä pitää olla mukana. Jos ihminen menee naimisiin, ei kai hän vietä aikaa puolisonsa kanssa kerran viikossa? Sanoisin, että se on hyvä olla päivittäinen. Poikkeuksia niin sanotusti löytyy asiasta, mutta Jumalan kanssa voi olla joka sekunti yhteydessä. Jumala-suhde on meille tärkein suhde mikä solmitaan elämän aikana. "Alttarilaulu" on mukava ja rauhallinen lopetus levylle. Se on iloinen kappale, joka tuo hyvän mielen.
Kokonaisuutena albumi on jollain tavoin parempi kuin HB:n kaksi edellistä albumia, vaikka siinä on pari kohtaa, jotka olisi voinut toteuttaa paremminkin. Viittaan nyt tällä "Hylkäsitkö minut?" -biisin toivottomuuteen ja "Sana" -biisin lauluun. Mielestäni "Sana" olisi voinut sisältää Johannan laulua yhdessä Antin laulun kanssa. Olen nähnyt kerran livenä kuinka se toimii erittäin onnistuneesti.
1. Jeremia
2. Minä olen
3. Hanki elämä 2
4. Ilo Herrassa
5. Hylkäsitkö minut?
6. Sana
7. Turvapaikka
8. Hän pitää kädestäs kiinni
9. Piikki lihassa
10. Alttarilaulu
* * * * ½
