Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982
Leijona tankkiin!
Greg X Volzin aikaisista Petran albumeista "More Power to Ya" on ehdottomasti arvostetuin kriitikoiden kesken. Riittääkö sen kantti kuitenkaan lähes 30 vuoden jälkeen? Saa nähdä. Se oli kuitenkin Petran albumeista toinen "Beyond Belief" -levyn ohella joka pääsi kriitikoiden TOP100-listalle noin kymmenen vuotta sitten. Vaikka se oli listan häntäpäässä, siinä on paljon tunnettuja biisejä. Petra on myös monelle kristilliselle bändille ollut esikuva.
Kouvolassa Vappugospelissa vuonna 2011 kuullaan Petraa - tässä klassisessa kokoonpanossa. Kuultavaksi jää, soittavatko he kenties tältä levyltä eniten biisejä. Ainakin "Back to the Rock" -albumille oli valittu peräti neljä kappaletta tältä levyltä. Levylle, johon Petra teki uudelleen peräti 10 Gregin aikaista kappaletta sekä kaksi uuttakin. Kappaleet "Second Wind", "More Power to Ya", "Rose Colored Stained Glass Windows" ja "Let Everything That Hath Breath" ovat kaikki vähän erityylisiä kappaleita, joten sikäli valinta osui nappiin.
"More Power to Ya" -albumille peräti 8 kappaletta on säveltänyt ja sanoittanut yhtyeen keulakuva Bob Hartman. "Let Everything That Hath Breath" on Volzin tekemä ja "Road to Zion" -kappaleen on tehnyt Hudson - coveriahan ei jätetä. Yksin tehtynä biisit onnistuvat näemmä parhaiten, joten miksei...
Levy alkaa kivasti rokkaavilla kappaleilla "Stand Up" ja "Second Wind". Vaikka Gregin ääni kuulosti aluksi hieman kimakalta, se ei haittaa enää. Biisit ovat rohkaisevia ja kannustavat uskon sotureita jatkamaan luottamalla Jumalan armoon.
"More Power to Ya" on levyn suosituin kappale. Se esiintyy usein parhaimpien kristillisten biisien listoilla. Se on kaunis ja rauhallinen rohkaiseva kappale. "Judas' Kiss" on ollut perinteisesti suosittu kappale soitettavaksi Gregin keikoilla. Se on myös rokkaava, mutta murheellinen kappale lähimmäisen ja hyväntekijän pettämisestä. "Rose Colored Stained Glass Windows" (Onpa pitkä nimi kappaleella.) on niin ikään todella suosittu. Monet sanovat nimen omaan tulleensa Petran faneiksi kyseisen kappaleen johdosta. Siinä on rauhallinen osuus alussa, mutta sitten se alkaa todella rokkaamaan.
"Run for the Prize" on on mukava nopeatempoinen kappale. "All Over Me" on pienin suosikkini levyltä. Silläkin on tietysti iankaikkinen sanomansa Jumalan rakkauden teosta. Se on ehkä vähän pitkä, mutta melodia on tosi mukava. "Let Everything That Hath Breath" on rock-henkinen ylistyskappale. Se on Gregin kirjoittamista kappaleista tunnetuimpia. "Road to Zion" -kappaleella on todella syvällinen sanoma ja melodia. Petran versio kappaleesta on kaunis. Se on yksi kauniimpia covereita, jonka olen kuullut. "Disciple" -biisi on levyn ehkäpä monipuolisin kappale riffeiltään. Silti se ei ole suurimpia suosikkejani levyltä, mutta todella hyvä lopetukseksi.
Kokonaisuutena "More Power to Ya" tarjoaa todella hyvän rock-painotteisen kokemuksen. Se on ehdottomasti Gregin aikaisista levyistä paras. Se on antanut minulle virtaa monina lukuisina aikoina.
1. Stand Up
2. Second Wind
3. More Power to Ya
4. Judas' Kiss
5. Rose Colored Stained Glass Windows
6. Run for the Prize
7. All Over Me
8. Let Everything That Hath Breath
9. Road to Zion
10. Disciple
* * * * ½
CCM tulee sanoista Contemporary Christian Music (nykyaikainen kristillinen musiikki). Tämän blogin tarkoituksena on käsitellä kristillistä musiikkia, lähinnä levyarvosteluin. Saa vapaasti kommentoida!
lauantai 30. huhtikuuta 2011
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Amy Grant - Amy Grant
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1978
Kävele valossa!
Amy Grantin ensimmäinen ei ollut kristilliselle musiikille kauhean tärkeä julkaisu, mutta Amylle itselleen varmasti oli. Tämä albumi jää usein vähäiselle huomiolle Amyn tuotannossa, sillä Amy on tämän jälkeen tehnyt paljon menestyksekkäitä albumja, kuten "Lead Me On", "Age to Age", "Heart in Motion" ja "Behind the Eyes". Silti, muutamat tämän albumin kappaleet ansaitsivat varmasti enemmän huomiota kuin yleensä.
Albumi alkaa kahdella mukavalla biisillä "Beautiful Music" ja "Mountain Top". Amyn läheinen suhde Jumalaan suorastaan tuntuu hänen äänessään. "Mountain Top" antaa uuden kuvan Jumalan palvonnasta. Se on enemmän kuin laulamista - se on myös palvelemista.
Albumilla on melko pop-vivahteinen tunnelma, vaikka mukaan on otettu hieman jazzahtavaakin melodioita. "Old Man's Rubble" on varmasti albumin rokkaavin plus samalla kuuluisin kappale. Muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat "What a DIfference You've Made", "Walking in the Light" ja "Brand New Start". Biisien pieni miinus on niiden lyhyys, sillä jopa kolmen biisin kesto on alle minuutti ja pisin biisikin "Father" ei yllä edes yli neljän minuutin. Lisäksi biisien iloisuus ja tälläinen "lalattelu" alkaa pian pursuamaan korvista ulos. Eihän biisien iloisuudessa mitään väärää ole, mutta se kuulostaa melko lapselliselta.
Kokonaisuutena albumi on kohtalainen Amyn tuotannosta. Sitä ei voi sanoa miksikään hittialbumiksi, mutta siinä on silti muutama todella hyvä kappale. Biiseistä välittyy iloisuus ja onnellisuus jopa liikaakin. Amy laulaa todella hyvin - hänellä on erinomainen ääni.
1. Beautiful Music
2. Mountain Top
3. Psalm 104
4. Old Man's Rubble
5. Brand New Start
6. Grape, Grape Joy
7. Walking in the Light
8. What a Difference You've Made
9. Father
10. I Know Better Now
11. The Lord Has a Will
12. On And On
13. He Gave Me a New Song
* * *
Kävele valossa!
Amy Grantin ensimmäinen ei ollut kristilliselle musiikille kauhean tärkeä julkaisu, mutta Amylle itselleen varmasti oli. Tämä albumi jää usein vähäiselle huomiolle Amyn tuotannossa, sillä Amy on tämän jälkeen tehnyt paljon menestyksekkäitä albumja, kuten "Lead Me On", "Age to Age", "Heart in Motion" ja "Behind the Eyes". Silti, muutamat tämän albumin kappaleet ansaitsivat varmasti enemmän huomiota kuin yleensä.
Albumi alkaa kahdella mukavalla biisillä "Beautiful Music" ja "Mountain Top". Amyn läheinen suhde Jumalaan suorastaan tuntuu hänen äänessään. "Mountain Top" antaa uuden kuvan Jumalan palvonnasta. Se on enemmän kuin laulamista - se on myös palvelemista.
Albumilla on melko pop-vivahteinen tunnelma, vaikka mukaan on otettu hieman jazzahtavaakin melodioita. "Old Man's Rubble" on varmasti albumin rokkaavin plus samalla kuuluisin kappale. Muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat "What a DIfference You've Made", "Walking in the Light" ja "Brand New Start". Biisien pieni miinus on niiden lyhyys, sillä jopa kolmen biisin kesto on alle minuutti ja pisin biisikin "Father" ei yllä edes yli neljän minuutin. Lisäksi biisien iloisuus ja tälläinen "lalattelu" alkaa pian pursuamaan korvista ulos. Eihän biisien iloisuudessa mitään väärää ole, mutta se kuulostaa melko lapselliselta.
Kokonaisuutena albumi on kohtalainen Amyn tuotannosta. Sitä ei voi sanoa miksikään hittialbumiksi, mutta siinä on silti muutama todella hyvä kappale. Biiseistä välittyy iloisuus ja onnellisuus jopa liikaakin. Amy laulaa todella hyvin - hänellä on erinomainen ääni.
1. Beautiful Music
2. Mountain Top
3. Psalm 104
4. Old Man's Rubble
5. Brand New Start
6. Grape, Grape Joy
7. Walking in the Light
8. What a Difference You've Made
9. Father
10. I Know Better Now
11. The Lord Has a Will
12. On And On
13. He Gave Me a New Song
* * *
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Jaci Velasquez - Heavenly Place
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1996
Vähäsen Taivasta
Tällä albumilla Jaci Velasquez breikkasi, ja sitä voi kutsua hänen debyyttialbumiksi, sillä sitä ennen olevat albumit ovat todella vaikeasti saatavilla. Erityisesti "If This World" auttoi häntä menestyksen kukkuloille. Jacia voi hyvällä syyllä kutsua kristillisen musiikin Mariah Careyksi, paitsi että Jaci on tehnyt paljon parempia levyjä. Hänen saavutuksensa eivät ehkä myynnillisesti "ihan" yllä Mariah Careyn tasolle, mutta kristillisen musiiikin avulla on hankalampi menestyä, varsinkin ulkomaisen artistin Suomessa. Latinopoppia laulava Jaci on julkaissut paljon menestyksekkäitä albumeja tämän jälkeen ja julkaisee edelleen, mutta vain aika näyttää onko mistään hänen muusta albumista tälle vastusta.
"If This World" on hyvä aloitus - rohkaiseva kappale sille, joka tuntee itsensä hylätyksi tai yksinäiseksi. Apu on lähempänä kuin tarvitseekaan. Jumala ei hylkää lastaan ikinä. "Un Lugar Celestial" on Jacin tuotannosta ehkä minun lempikappaleeni, koska se on todella pirteä laulu. "Flower in the Rain" on koskettava ja kaunis kappale. "On My Knees" on rauhallisempi kappale, mutta sekin on oman aikansa klassikko. Jacilta löytyy jopa sen niminen kokoelma, joten ei mikään turha kappale. "Shelter" oli aluksi minulle jonkinlainen mysteeri - pidänkö vai enkö? Nyt tajuan että tämä positiivista sanomaa uhkuva kappale on melodialtaan erittäin hyvä ja sopii täydellisesti kokonaisuuteen.
"Baptize Me" kertoo tietenkin uskovien kasteesta eikä mistään vauvakasteesta, jota liian usein tehdään pikku vauvoille. Lapsikasteen vielä ymmärtäisin, mutta se että kastetaan pieniä vauvoja ja usein vielä ilman että vanhemmat ajattelevat sen olevan muuta kuin riitti ja pakko liittyä kirkkoon. Kappale on erittäin hyvä. Melodia joka saavuttaa jopa hypnoottisen sävyn, saa jopa tuntemaan kastetuksi tulemisen. Biisi ei kerro ainoastaan vesikasteesta vaan myös Hengellä kastamisesta, joka on jopa tärkeämpi asia. "We Can Make a Difference" on rohkaisubiisi kristityille. Ei ole muita, jotka voisivat tehdä muutoksen tässä maailmassa kuin ihmiset, ja kristityt voivat olla siinä hyvänä esimerkkinä. Tietty Jumalan voima auttaa meitä tässä. Hieno "dydy dyddydyy" -hyräily biisissä saa biisin muistuttamaan joitain Careyn kappaleita.
"I Promise" on yksi kauneimmista kappaleista sekä lyriikoiltaan että musiikiltaan. Mutta kuten todettua, alku (6 ensimmäistä kappaletta) on ollut niin mahtava, että jopa loppuosa albumista kalpenee sen rinnalla. "We Will Overcome" on niin ikään rohkaisua kristityille. "Thief of Always" on hyvä balladilopetus kauniille albumille.
Kokonaisuutena albumi on Jacin paras ja ehdoton klassikko. Albumilla on paljon kaunista ja rohkaisevaa materiaalia. Ei ole siis ihme, jos tältä albumilta otetaan yleensä kaikkein eniten biisejä eri Jacin kokoelmille. Jaci jaksaa luottaa Jumalaan vielä ja uskon että luottaa aina ja iankaikkisesti.
1. If This World
2. Un Lugar Celestial (A Heavenly Place)
3. Flower in the Rain
4. On My Knees
5. Shelter
6. Baptize Me
7. We Can Make a Difference
8. I Promise
9. We Will Overcome
10. Thief of Always
* * * * *
Vähäsen Taivasta
Tällä albumilla Jaci Velasquez breikkasi, ja sitä voi kutsua hänen debyyttialbumiksi, sillä sitä ennen olevat albumit ovat todella vaikeasti saatavilla. Erityisesti "If This World" auttoi häntä menestyksen kukkuloille. Jacia voi hyvällä syyllä kutsua kristillisen musiikin Mariah Careyksi, paitsi että Jaci on tehnyt paljon parempia levyjä. Hänen saavutuksensa eivät ehkä myynnillisesti "ihan" yllä Mariah Careyn tasolle, mutta kristillisen musiiikin avulla on hankalampi menestyä, varsinkin ulkomaisen artistin Suomessa. Latinopoppia laulava Jaci on julkaissut paljon menestyksekkäitä albumeja tämän jälkeen ja julkaisee edelleen, mutta vain aika näyttää onko mistään hänen muusta albumista tälle vastusta.
"If This World" on hyvä aloitus - rohkaiseva kappale sille, joka tuntee itsensä hylätyksi tai yksinäiseksi. Apu on lähempänä kuin tarvitseekaan. Jumala ei hylkää lastaan ikinä. "Un Lugar Celestial" on Jacin tuotannosta ehkä minun lempikappaleeni, koska se on todella pirteä laulu. "Flower in the Rain" on koskettava ja kaunis kappale. "On My Knees" on rauhallisempi kappale, mutta sekin on oman aikansa klassikko. Jacilta löytyy jopa sen niminen kokoelma, joten ei mikään turha kappale. "Shelter" oli aluksi minulle jonkinlainen mysteeri - pidänkö vai enkö? Nyt tajuan että tämä positiivista sanomaa uhkuva kappale on melodialtaan erittäin hyvä ja sopii täydellisesti kokonaisuuteen.
"Baptize Me" kertoo tietenkin uskovien kasteesta eikä mistään vauvakasteesta, jota liian usein tehdään pikku vauvoille. Lapsikasteen vielä ymmärtäisin, mutta se että kastetaan pieniä vauvoja ja usein vielä ilman että vanhemmat ajattelevat sen olevan muuta kuin riitti ja pakko liittyä kirkkoon. Kappale on erittäin hyvä. Melodia joka saavuttaa jopa hypnoottisen sävyn, saa jopa tuntemaan kastetuksi tulemisen. Biisi ei kerro ainoastaan vesikasteesta vaan myös Hengellä kastamisesta, joka on jopa tärkeämpi asia. "We Can Make a Difference" on rohkaisubiisi kristityille. Ei ole muita, jotka voisivat tehdä muutoksen tässä maailmassa kuin ihmiset, ja kristityt voivat olla siinä hyvänä esimerkkinä. Tietty Jumalan voima auttaa meitä tässä. Hieno "dydy dyddydyy" -hyräily biisissä saa biisin muistuttamaan joitain Careyn kappaleita.
"I Promise" on yksi kauneimmista kappaleista sekä lyriikoiltaan että musiikiltaan. Mutta kuten todettua, alku (6 ensimmäistä kappaletta) on ollut niin mahtava, että jopa loppuosa albumista kalpenee sen rinnalla. "We Will Overcome" on niin ikään rohkaisua kristityille. "Thief of Always" on hyvä balladilopetus kauniille albumille.
Kokonaisuutena albumi on Jacin paras ja ehdoton klassikko. Albumilla on paljon kaunista ja rohkaisevaa materiaalia. Ei ole siis ihme, jos tältä albumilta otetaan yleensä kaikkein eniten biisejä eri Jacin kokoelmille. Jaci jaksaa luottaa Jumalaan vielä ja uskon että luottaa aina ja iankaikkisesti.
1. If This World
2. Un Lugar Celestial (A Heavenly Place)
3. Flower in the Rain
4. On My Knees
5. Shelter
6. Baptize Me
7. We Can Make a Difference
8. I Promise
9. We Will Overcome
10. Thief of Always
* * * * *
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Newsboys - Born Again
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2010
Uudet kuviot
Newsboysin uutukainen "Born Again" saattaa hyvin järkyttää vanhaa Newsboys-fania. Mukana ei nimittäin ole alkuperäistä laulajaa vaan mukaan on otettu alunperin DC Talk -yhtyeessä tunnetuksi tullut Michael Tait. Minulle vaihdos oli positiivinen yllätys, sillä en ole ollenkaan tykännyt Newsboysin saundista, mutta nyt on selkeästi biisien tyyli muuttunut - lisäksi lauluääni on paljon paljon parempi.
Vaihdos tuli minulle siis yllätyksenä, kun olin Maata Näkyvissä -festareilla 2010. Newsboysin levy oli jo ilmestynyt ja odotettavissa oli Newsboysin keikka. Aioin jättää keikan väliin, kunnes kaverini kertoi vaihdoksesta. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä biisejä he keikalla esittivät, olin tosin vain keikan alun, mutta pidin kuulemastani. Myöhemmin kaverini osti minulle tämän joululahjaksi.
Levy alkaa kivasti pirteän rokkaavalla nimikkobiisillä "Born Again". Kappale on samalla suosikkini levyn annista, vaikka klassikkoasemaa en ainakaan vielä myönnä biisille. "One Shot" ja hauskantempoinen "Way Beyond Myself" ovat niin ikään kovaa tavaraa. "Impossible" on hitaampi kappale, ja se on samalla erittäin rohkaiseva. Jumala pystyy todella tekemään asioita, jotka tuntuvat meistä mahdottomilta - ja niitä Jumala myös tekee. "When the Boys Light Up" on taas pirteämpi, nopeatempoisempi biisi. Aivan varmasti tämä on loistava biisi keikoille soitettavaksi. "Build Us Back" on iloinen, hidastempoinen ja kaunis kappale. Tälläistä positiivisuutta musamaailmassa muuten pitäisi olla enemmänkin.
Toisen puoliskon "Escape" on yksi suosikeistani. Se ei ihan yllä samalle tasolle kuin nimikkobiisi, mutta siinä on ainesta. Se on todella rokkaava. "Miracles" on keskinkertainen, mutta ei silti mikään järkyttävän huono kappale. "Running to You" ja "On Your Knees" ovat molemmat hidastempoisia kappaleita. En hirveästi diggaa kummastakaan. Ne ovat molemmat niin samantyyppisiä. "Mighty to Save" on cover-ylistyskappale. Rokkaava, hyvä aloitus (ja jatko) tuntuu olevan keskinkertaista lopetusta vaille valmis. "Jesus Freak" on myös cover. Eniten ihmetyttää se, että se on DC Talkin kappale. Miksi ihmeessä Tait päätti laulaa sen uudestaan? Alkuperäinen oli jo täydellinen versio. Tämä uusi ei ole lähimainkaan samaa tasoa. Siitä on yritetty tehdä rokimpi - mutta samalla myös räpimpi. Tämä ei vaan toiminut tällä kertaa.
Kokonaisuutena "Born Again" on hyvä pakkaus. Kova alku lupaa levylle parempaakin, mutta lopun hutilointi laskee pikkaisen. Levy tuntuu loppuvan kahdeksan ensimmäisen kappaleen jälkeen, jolloin alkaa rauhallistempoinen balladi+coverit jakso. Jos tätä vertaa Newsboysin aiempiin albumeihin, se on parempi kuin yksikään niistä. Jos vertaa DC Talkin tuotantoon - se ei ole yhtä hyvä kuin "Jesus Freak" tai "Free At Last", mutta parempi kuin esimerkiksi "Supernatural".
1. Born Again
2. One Shot
3. Way Beyond Myself
4. Impossible
5. When the Boys Light Up
6. Build Us Back
7. Escape
8. Miracles
9. Running to You
10. On Your Knees
11. Mighty to Save
12. Jesus Freak
* * * *
Uudet kuviot
Newsboysin uutukainen "Born Again" saattaa hyvin järkyttää vanhaa Newsboys-fania. Mukana ei nimittäin ole alkuperäistä laulajaa vaan mukaan on otettu alunperin DC Talk -yhtyeessä tunnetuksi tullut Michael Tait. Minulle vaihdos oli positiivinen yllätys, sillä en ole ollenkaan tykännyt Newsboysin saundista, mutta nyt on selkeästi biisien tyyli muuttunut - lisäksi lauluääni on paljon paljon parempi.
Vaihdos tuli minulle siis yllätyksenä, kun olin Maata Näkyvissä -festareilla 2010. Newsboysin levy oli jo ilmestynyt ja odotettavissa oli Newsboysin keikka. Aioin jättää keikan väliin, kunnes kaverini kertoi vaihdoksesta. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä biisejä he keikalla esittivät, olin tosin vain keikan alun, mutta pidin kuulemastani. Myöhemmin kaverini osti minulle tämän joululahjaksi.
Levy alkaa kivasti pirteän rokkaavalla nimikkobiisillä "Born Again". Kappale on samalla suosikkini levyn annista, vaikka klassikkoasemaa en ainakaan vielä myönnä biisille. "One Shot" ja hauskantempoinen "Way Beyond Myself" ovat niin ikään kovaa tavaraa. "Impossible" on hitaampi kappale, ja se on samalla erittäin rohkaiseva. Jumala pystyy todella tekemään asioita, jotka tuntuvat meistä mahdottomilta - ja niitä Jumala myös tekee. "When the Boys Light Up" on taas pirteämpi, nopeatempoisempi biisi. Aivan varmasti tämä on loistava biisi keikoille soitettavaksi. "Build Us Back" on iloinen, hidastempoinen ja kaunis kappale. Tälläistä positiivisuutta musamaailmassa muuten pitäisi olla enemmänkin.
Toisen puoliskon "Escape" on yksi suosikeistani. Se ei ihan yllä samalle tasolle kuin nimikkobiisi, mutta siinä on ainesta. Se on todella rokkaava. "Miracles" on keskinkertainen, mutta ei silti mikään järkyttävän huono kappale. "Running to You" ja "On Your Knees" ovat molemmat hidastempoisia kappaleita. En hirveästi diggaa kummastakaan. Ne ovat molemmat niin samantyyppisiä. "Mighty to Save" on cover-ylistyskappale. Rokkaava, hyvä aloitus (ja jatko) tuntuu olevan keskinkertaista lopetusta vaille valmis. "Jesus Freak" on myös cover. Eniten ihmetyttää se, että se on DC Talkin kappale. Miksi ihmeessä Tait päätti laulaa sen uudestaan? Alkuperäinen oli jo täydellinen versio. Tämä uusi ei ole lähimainkaan samaa tasoa. Siitä on yritetty tehdä rokimpi - mutta samalla myös räpimpi. Tämä ei vaan toiminut tällä kertaa.
Kokonaisuutena "Born Again" on hyvä pakkaus. Kova alku lupaa levylle parempaakin, mutta lopun hutilointi laskee pikkaisen. Levy tuntuu loppuvan kahdeksan ensimmäisen kappaleen jälkeen, jolloin alkaa rauhallistempoinen balladi+coverit jakso. Jos tätä vertaa Newsboysin aiempiin albumeihin, se on parempi kuin yksikään niistä. Jos vertaa DC Talkin tuotantoon - se ei ole yhtä hyvä kuin "Jesus Freak" tai "Free At Last", mutta parempi kuin esimerkiksi "Supernatural".
1. Born Again
2. One Shot
3. Way Beyond Myself
4. Impossible
5. When the Boys Light Up
6. Build Us Back
7. Escape
8. Miracles
9. Running to You
10. On Your Knees
11. Mighty to Save
12. Jesus Freak
* * * *
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Andrew Lloyd Webber - Jesus Christ Superstar
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1971
Hyvää pääsiäistä!
Pääsiäisen aikoihin jokaisen uskovaisen olisi hyvä kuunnella Andrew Lloyd Webberin kuuluisa teos tai ainakin lukea pääsiäisajan tarina. Se, että voiko albumi olla kristillinen, vaikka tekijät eivät olisi uskossa, on mietityttänyt minua paljon. Silti, voiko kristillisempää sanomaa olla kuin Jeesuksen maallisen elämän loppuvaiheet, jolloin hän kuolemallaan lunasti uskovat vapaiksi? Saatta olla melko mahdoton tehtävä. Vaikka "Jesus Christ Superstar" -albumia harvemmin, jos tuskin ollenkaan, näkee mainittavan parhaimpien kristillisten albumien listoilla, se on mielestäni aivan selkeä kristillinen albumi - olivat tekijät uskossa tai eivät.
Alun instrumentaalikappaleen jälkeen "Heaven on Their Minds" aloittaa vahvasti albumin. Kädessäni on 25-vuotisjulkaisu, jolla Juudaksen roolissa on Zubin Varla ja Jeesuksena on Steve Balsamo. Ei siinä mitään, alkuperäinenkin, jossa Deep Purplen Ian Gillian on Jeesuksena, on hyvin tehty, mutta omasta mielestäni Balsamon ääni ja laulutyyli tuovat oman tunnelatauksensa albumille.
Albumilla on todella vahvat Raamattuun pohjautuvat sanoitukset ja laulajien tulkinnat ja eläytyminen on todella mahtavaa. Suureista hiteistä mainittakoon "I Don't Know How to Love Him" ja "Superstar". Myös usein pimentoon jäänyt "Gethsemane" on yksi suurimmista suosikeistani CCM:n alueella. Siinä Jeesuksen tuskan hetkiä yritetään saada sanojen ja laulun muotoon, ja varmasti hyvin on onnistuttukin. Tunnelataukseltaan "Gethsemane" on levyn suurimpia raitoja, ja sen kanssa kilpailee ainoastaan "Crucifixion", jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen on yritetty saada mahdollisimman onnistuneesti Jeesuksen näkökulmasta.
Vaikka albumi on tehty pääosin Juudaksen näkökulmasta, on paljon eri henkilöitä mukana. Kokonaisuutena levy on todella hyvä, joka kuuluisi jokaisen musikaaleista diggaavan levyhyllyyn. En olisi koskaan osannut kuvitellakaan, että tykkäisin mistään Andrew Lloyd Webberin albumista näin paljon.
Act One:
1. Overture
2. Heaven on Their Minds
3. What's the Buzz?/Strange Thing, Mystifying
4. Everything's Alright
5. This Jesus Must Die
6. Hosanna
7. Simon Zealotes/Poor Jerusalem
8. Pilate's Dream
9. The Temple
10. Everything's Alright (reprise)
11. I Don't Know How to Love Him
12. Damned for All Time/Blood Money
Act Two:
1. The Last Supper
2. Gethsemane (I Only Want to Say)
3. The Arrest
4. Peter's Denial
5. Pilate And Christ
6. King Herod's Song
7. Could We Start Again, Please?
8. Judas' Death
9. Trial Before Pilate (Including the 39 Lashes)
10. Superstar
11. Crucifixion
12. John Nineteen: Forty-One
* * * * ½
Hyvää pääsiäistä!
Pääsiäisen aikoihin jokaisen uskovaisen olisi hyvä kuunnella Andrew Lloyd Webberin kuuluisa teos tai ainakin lukea pääsiäisajan tarina. Se, että voiko albumi olla kristillinen, vaikka tekijät eivät olisi uskossa, on mietityttänyt minua paljon. Silti, voiko kristillisempää sanomaa olla kuin Jeesuksen maallisen elämän loppuvaiheet, jolloin hän kuolemallaan lunasti uskovat vapaiksi? Saatta olla melko mahdoton tehtävä. Vaikka "Jesus Christ Superstar" -albumia harvemmin, jos tuskin ollenkaan, näkee mainittavan parhaimpien kristillisten albumien listoilla, se on mielestäni aivan selkeä kristillinen albumi - olivat tekijät uskossa tai eivät.
Alun instrumentaalikappaleen jälkeen "Heaven on Their Minds" aloittaa vahvasti albumin. Kädessäni on 25-vuotisjulkaisu, jolla Juudaksen roolissa on Zubin Varla ja Jeesuksena on Steve Balsamo. Ei siinä mitään, alkuperäinenkin, jossa Deep Purplen Ian Gillian on Jeesuksena, on hyvin tehty, mutta omasta mielestäni Balsamon ääni ja laulutyyli tuovat oman tunnelatauksensa albumille.
Albumilla on todella vahvat Raamattuun pohjautuvat sanoitukset ja laulajien tulkinnat ja eläytyminen on todella mahtavaa. Suureista hiteistä mainittakoon "I Don't Know How to Love Him" ja "Superstar". Myös usein pimentoon jäänyt "Gethsemane" on yksi suurimmista suosikeistani CCM:n alueella. Siinä Jeesuksen tuskan hetkiä yritetään saada sanojen ja laulun muotoon, ja varmasti hyvin on onnistuttukin. Tunnelataukseltaan "Gethsemane" on levyn suurimpia raitoja, ja sen kanssa kilpailee ainoastaan "Crucifixion", jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen on yritetty saada mahdollisimman onnistuneesti Jeesuksen näkökulmasta.
Vaikka albumi on tehty pääosin Juudaksen näkökulmasta, on paljon eri henkilöitä mukana. Kokonaisuutena levy on todella hyvä, joka kuuluisi jokaisen musikaaleista diggaavan levyhyllyyn. En olisi koskaan osannut kuvitellakaan, että tykkäisin mistään Andrew Lloyd Webberin albumista näin paljon.
Act One:
1. Overture
2. Heaven on Their Minds
3. What's the Buzz?/Strange Thing, Mystifying
4. Everything's Alright
5. This Jesus Must Die
6. Hosanna
7. Simon Zealotes/Poor Jerusalem
8. Pilate's Dream
9. The Temple
10. Everything's Alright (reprise)
11. I Don't Know How to Love Him
12. Damned for All Time/Blood Money
Act Two:
1. The Last Supper
2. Gethsemane (I Only Want to Say)
3. The Arrest
4. Peter's Denial
5. Pilate And Christ
6. King Herod's Song
7. Could We Start Again, Please?
8. Judas' Death
9. Trial Before Pilate (Including the 39 Lashes)
10. Superstar
11. Crucifixion
12. John Nineteen: Forty-One
* * * * ½
torstai 14. huhtikuuta 2011
Rebecca St. James - If I Had One Chance to Tell You Something
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005
Meille on annettu anteeksi.
Tätä Rebeccan albumia sanottiin yhdeksi hänen huonoimmista albumeistaan. Jotkut olivat eri mieltä. Se jakoi mielipeiteitä fanien kesken. Jotkut sanoivat sen olevan kuin keskinkertaista Avril Lavignea, mutta jotkut sanoivat sen olevan jopa klassikko.
Myönnän, että suhteeni Rebeccan musiikkiin on vaihdellut. On ollut aikoja jolloin olen kuunnellut sitä paljon, toisinaan olen saattanut jättää hänen levynsä kokonaan väliin kuukausiksi. Tänään kaivoin pitkästä aikaa yhden hänen levyistään esille - jos sille annettaisiin vaikka mahdollisuus.
Olen ollut "Transform" -albumin fani pitkään. Se on Rebeccan albumeista rohkeasti erilaisin, sillä se on lähes dance-albumi. Tämä albumi on puolestaan kunnon rokkia, josta Rebecca parhaiten tunnetaan. Jo kaksi ensimmäistä avauskappaletta antavat tälle kunnon startin: "God Help Me" ja "Alive" ovat molemmat pirteitä saundiltaan eikä sanoman laadussa ole epäselvyyttä. "You Are Loved" on levyn tunnuskappale, sillä siinä lauletaan levyn nimikin. Jos Rebecca olisi yksi mahdollisuus sanoa jotakin, se olisi: "Sinua rakastetaan". "Shadowlands" oli pitkään inhokkieni listalla, mutta nyt huomasin sen paljon paremmaksi. Kenties tauko teki hyvää albumille, mutta se on vaatinut myös kuuntelukertoja.
"Love Being Loved by You" ja "I Need You" ovat molemmat olleet minun mielestäni turvallisia kappaleita, mutta nyt olen huomannut niiden jäävän vähän vähemmälle arvolle korvissani. Missään tapauksessa huonoja ne eivät ole - jälkimmäisessä tosin olisi toivonut sanoituksen olevan parempi.
"Beautiful Stranger" on kaunis, mutta murheellinen kappale. On tosi asia, että kehitysmaissa on monesti melko kurja tilanne ja toivoisimme että voisimme auttaa heitä. Emme pysty auttamaan ihan jokaista, mutta meidän täytyisi ainakin yrittää. "Thank You" on yksinkertaista mutta kaunista. Siinä kiitetään Jumalaa sydämellä. Ainoa huono kohta kappaleessa on TobyMacin räp-osuus kappaleen keskellä. "Take All Of Me" on kaunis Jumalalle-antautumiskappale.
"Forgive Me" on yksi liikuttavimmista ja koskettavimmista synnintunnustus- ja katumiskappaleista, jonka olen kuullut. Se on rauhallinen ja kai siksi kesti kauan aikaa tajuta sen arvo. "I Can Trust You" on levyn mitäänsanomattomin kappale. Vaikka Rebeccalla on kaunis ääni niin kyseistä kappaletta se ei saa kuitenkaan hyväksi. "Lest I Forget" on kaunis kappale Jeesuksen sovituksen tärkeyden tunnustamisesta.
Kokonaisuutena levy on parempi kuin sen maineensa. Monet kappaleista ovat suorastaan piristäviä ja Rebeccalla on kaunis, naisellinen ääni. Positiivinen ajatusmaailma paistaa levyllä - ja todellakin on tärkeää tietää, että sinulle on annettu anteeksi - ja että sinua rakastetaan, enemmän kuin voit ikinä kuvitella.
1. God Help Me
2. Alive
3. You Are Loved
4. Shadowlands
5. Love Being Loved by You
6. I Need You
7. Beautiful Stranger
8. Thank You
9. Take All of Me
10. Forgive Me
11. I Can Trust You
12. Lest I Forget
* * * ½
Meille on annettu anteeksi.
Tätä Rebeccan albumia sanottiin yhdeksi hänen huonoimmista albumeistaan. Jotkut olivat eri mieltä. Se jakoi mielipeiteitä fanien kesken. Jotkut sanoivat sen olevan kuin keskinkertaista Avril Lavignea, mutta jotkut sanoivat sen olevan jopa klassikko.
Myönnän, että suhteeni Rebeccan musiikkiin on vaihdellut. On ollut aikoja jolloin olen kuunnellut sitä paljon, toisinaan olen saattanut jättää hänen levynsä kokonaan väliin kuukausiksi. Tänään kaivoin pitkästä aikaa yhden hänen levyistään esille - jos sille annettaisiin vaikka mahdollisuus.
Olen ollut "Transform" -albumin fani pitkään. Se on Rebeccan albumeista rohkeasti erilaisin, sillä se on lähes dance-albumi. Tämä albumi on puolestaan kunnon rokkia, josta Rebecca parhaiten tunnetaan. Jo kaksi ensimmäistä avauskappaletta antavat tälle kunnon startin: "God Help Me" ja "Alive" ovat molemmat pirteitä saundiltaan eikä sanoman laadussa ole epäselvyyttä. "You Are Loved" on levyn tunnuskappale, sillä siinä lauletaan levyn nimikin. Jos Rebecca olisi yksi mahdollisuus sanoa jotakin, se olisi: "Sinua rakastetaan". "Shadowlands" oli pitkään inhokkieni listalla, mutta nyt huomasin sen paljon paremmaksi. Kenties tauko teki hyvää albumille, mutta se on vaatinut myös kuuntelukertoja.
"Love Being Loved by You" ja "I Need You" ovat molemmat olleet minun mielestäni turvallisia kappaleita, mutta nyt olen huomannut niiden jäävän vähän vähemmälle arvolle korvissani. Missään tapauksessa huonoja ne eivät ole - jälkimmäisessä tosin olisi toivonut sanoituksen olevan parempi.
"Beautiful Stranger" on kaunis, mutta murheellinen kappale. On tosi asia, että kehitysmaissa on monesti melko kurja tilanne ja toivoisimme että voisimme auttaa heitä. Emme pysty auttamaan ihan jokaista, mutta meidän täytyisi ainakin yrittää. "Thank You" on yksinkertaista mutta kaunista. Siinä kiitetään Jumalaa sydämellä. Ainoa huono kohta kappaleessa on TobyMacin räp-osuus kappaleen keskellä. "Take All Of Me" on kaunis Jumalalle-antautumiskappale.
"Forgive Me" on yksi liikuttavimmista ja koskettavimmista synnintunnustus- ja katumiskappaleista, jonka olen kuullut. Se on rauhallinen ja kai siksi kesti kauan aikaa tajuta sen arvo. "I Can Trust You" on levyn mitäänsanomattomin kappale. Vaikka Rebeccalla on kaunis ääni niin kyseistä kappaletta se ei saa kuitenkaan hyväksi. "Lest I Forget" on kaunis kappale Jeesuksen sovituksen tärkeyden tunnustamisesta.
Kokonaisuutena levy on parempi kuin sen maineensa. Monet kappaleista ovat suorastaan piristäviä ja Rebeccalla on kaunis, naisellinen ääni. Positiivinen ajatusmaailma paistaa levyllä - ja todellakin on tärkeää tietää, että sinulle on annettu anteeksi - ja että sinua rakastetaan, enemmän kuin voit ikinä kuvitella.
1. God Help Me
2. Alive
3. You Are Loved
4. Shadowlands
5. Love Being Loved by You
6. I Need You
7. Beautiful Stranger
8. Thank You
9. Take All of Me
10. Forgive Me
11. I Can Trust You
12. Lest I Forget
* * * ½
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Petra - Never Say Die
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1981
Ei ole koskaan liian myöhäistä!
Petran neljäs albumi oli selvä parannus kolmannesta albumista "Washes Whiter Than", joka toki sisälsi pari hyvää biisiä, mutta saundimaailmassa tapahtui "Never Say Die" -albumilla selvä muutos. Ehkä se on monelle tuntematonkin albumi, koska sitä on niin vaikeasti saatavilla. Silti, tämä oli valmistelua sellaisille albumeilla kuin "More Power to Ya" ja "Not of This World", joten ei se ihan kurja albumi voi olla...vai voiko? Levy oli viime päiviin asti minulla levyhyllyssä pölyttymässä kunnes päätin ottaa sen esille ja kuunnella sen pitkästä aikaa.
Kuten todettua, Greg X Volzin laulu oli tullut tutuksi jo aiemmilla albumeilla, mutta vasta tämä kyseinen albumi näytti todelliset kyntensä. Aloitus on rauhallinen ja leppoisa. Lähes kolmeminuuttinen "The Coloring Song" käsittää nimensä mukaisesti värimaailmaa ja sen hienoutta. Jumala on luonut värit, se on rikkaus. "Chameleon" oli minulla ollut skipattavien joukossa pitkään - ehkä sen lähes kuuden minuutin pituudesta johtuen. Se ei silti ole hullumpi biisi. Sopivan rokkaava unohtamatta kauniita kohtia. "Angel of Light" on kappale itse sielunvihollisesta. Hän kätkeytyy Valon enkeliksi, jotta voi hämätä ihmisiä. Biisi on yksi albumin rokkaavimmista.
"Killing My Old Man" avautui niin ikään ihan viime aikoina. Siinä on loistavat lauluosuudet. Melodia voi jäädä soimaan päähän - se on tosi tarttuva! "Without Him We Can Do Nothing" on loistava ylistysbiisi. "Never Say Die" on hauska biisi, vähän niin kuin "Killing My Old Man".
"I Can Be Friends With You" kertoo ystävyydestä yleensäkin - mutta ennen kaikkea ystävästä (Jeesuksesta) sekä rakkaudesta. Suurempaa rakkautta ei olekaan kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Kehoitan teitä olemaan ystäviä keskenänne! Kristityt tunnistaa keskenäisestä rakkaudesta, joka vuotaa yli myös ei-kristityille. "For Annie" on rauhallinen ja surullinen kappale Annie-nimisestä tytöstä, joka teki itsemurhan. Ja vain siksi, että hän luuli ettei kukaan rakasta häntä! Loppujen lopuksi hänen läheisensä rakastivat häntä ja tietysti Jumala. Kappaleessa on kuitenkin toivoa lopussa. Lähimmäisesi voi olla se "Annie", josta kappaleessa lauletaan. Hän on sinun lähimmäisesi. Kerro kuinka paljon sinä ja Jumala välitätte!
"Father of Lights" on levyn ainoa keskinkertainen kappale. Se on hiukan tylsä ja mitäänsanomaton. Tietysti on ajateltu piristystä äskeisen jälkeen, mutta "Praise Ye The Lord" silti olisi paikannut sen ihan hyvin. Se on ylistysbiisi ja samalla levyn päätöskappale.
Kokonaisuutena levy oli yllättävän hyvä. Mielestäni tätä albumia on turhaan parjattu.
Se on selvästi parempi kuin esimerkiksi "Beat the System". Volzin laulu on hyvässä vireessä ja tämä on rokkia eikä mitään syntikkakikkailua.
1. The Coloring Song
2. Chameleon
3. Angel of Light
4. Killing My Old Man
5. Without Him We Can Do Nothing
6. Never Say Die
7. I Can Be Friends With You
8. For Annie
9. Father of Lights
10. Praise Ye The Lord
* * * ½
Ei ole koskaan liian myöhäistä!
Petran neljäs albumi oli selvä parannus kolmannesta albumista "Washes Whiter Than", joka toki sisälsi pari hyvää biisiä, mutta saundimaailmassa tapahtui "Never Say Die" -albumilla selvä muutos. Ehkä se on monelle tuntematonkin albumi, koska sitä on niin vaikeasti saatavilla. Silti, tämä oli valmistelua sellaisille albumeilla kuin "More Power to Ya" ja "Not of This World", joten ei se ihan kurja albumi voi olla...vai voiko? Levy oli viime päiviin asti minulla levyhyllyssä pölyttymässä kunnes päätin ottaa sen esille ja kuunnella sen pitkästä aikaa.
Kuten todettua, Greg X Volzin laulu oli tullut tutuksi jo aiemmilla albumeilla, mutta vasta tämä kyseinen albumi näytti todelliset kyntensä. Aloitus on rauhallinen ja leppoisa. Lähes kolmeminuuttinen "The Coloring Song" käsittää nimensä mukaisesti värimaailmaa ja sen hienoutta. Jumala on luonut värit, se on rikkaus. "Chameleon" oli minulla ollut skipattavien joukossa pitkään - ehkä sen lähes kuuden minuutin pituudesta johtuen. Se ei silti ole hullumpi biisi. Sopivan rokkaava unohtamatta kauniita kohtia. "Angel of Light" on kappale itse sielunvihollisesta. Hän kätkeytyy Valon enkeliksi, jotta voi hämätä ihmisiä. Biisi on yksi albumin rokkaavimmista.
"Killing My Old Man" avautui niin ikään ihan viime aikoina. Siinä on loistavat lauluosuudet. Melodia voi jäädä soimaan päähän - se on tosi tarttuva! "Without Him We Can Do Nothing" on loistava ylistysbiisi. "Never Say Die" on hauska biisi, vähän niin kuin "Killing My Old Man".
"I Can Be Friends With You" kertoo ystävyydestä yleensäkin - mutta ennen kaikkea ystävästä (Jeesuksesta) sekä rakkaudesta. Suurempaa rakkautta ei olekaan kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Kehoitan teitä olemaan ystäviä keskenänne! Kristityt tunnistaa keskenäisestä rakkaudesta, joka vuotaa yli myös ei-kristityille. "For Annie" on rauhallinen ja surullinen kappale Annie-nimisestä tytöstä, joka teki itsemurhan. Ja vain siksi, että hän luuli ettei kukaan rakasta häntä! Loppujen lopuksi hänen läheisensä rakastivat häntä ja tietysti Jumala. Kappaleessa on kuitenkin toivoa lopussa. Lähimmäisesi voi olla se "Annie", josta kappaleessa lauletaan. Hän on sinun lähimmäisesi. Kerro kuinka paljon sinä ja Jumala välitätte!
"Father of Lights" on levyn ainoa keskinkertainen kappale. Se on hiukan tylsä ja mitäänsanomaton. Tietysti on ajateltu piristystä äskeisen jälkeen, mutta "Praise Ye The Lord" silti olisi paikannut sen ihan hyvin. Se on ylistysbiisi ja samalla levyn päätöskappale.
Kokonaisuutena levy oli yllättävän hyvä. Mielestäni tätä albumia on turhaan parjattu.
Se on selvästi parempi kuin esimerkiksi "Beat the System". Volzin laulu on hyvässä vireessä ja tämä on rokkia eikä mitään syntikkakikkailua.
1. The Coloring Song
2. Chameleon
3. Angel of Light
4. Killing My Old Man
5. Without Him We Can Do Nothing
6. Never Say Die
7. I Can Be Friends With You
8. For Annie
9. Father of Lights
10. Praise Ye The Lord
* * * ½
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Randy Stonehill - Return to Paradise
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1989
Valmiina lähtemään!
Randy Stonehillin "Return to Paradise" on jatko-osa hänen 70-luvulla julkaistulle albumille "Welcome to Paradise". Yhteistä molemmille on myös se, että albumit löytyvät 100 parhaan CCM-albumin joukosta - tai ainakin niin oli noin 10 vuotta sitten.
Randyn kitararock on parhaimmillaan kaunista kuunneltavaa, niin kuin "Welcome to Paradise" -levyllä, jonka oli tuottanut Larry Norman. Sen sijaan tätä jatko-osaa on ollut tuottamassa niin ikään tunnettu CCM-laulaja Mark Heard. Albumi on selkeästi erilainen. Se on hyvin samanlainen kuin Heardin "Second Hand" tai "Dry Bones Dance". Siinä on jopa biisi "Strong Hand of Love", josta Mark Heard parhaiten tunnetaan. On vaikeaa itse asiassa sanoa kumpi on laulettu ensin - niin samoihin aikoihin "Dry Bones Dance" ja tämä albumi on julkaistu. Varmaa on kuitenkin se, että Randyn versio ei ole yhtä koskettava kuin Markin.
Albumin aloitus on jo melko keskinkertainen. "Starlings" on hyvä kappale, mutta "Welcome to Paradise" -albumilla julkaistuna se olisi ollut albumin huonoimpia biisejä. "Stand like Steel" tuo sen sijaan paljon ryhtiä ja rohkaisua albumille. Randyn kitaran käsittely tuo mieleen vanhat klassikot kuten "Keep Me Runnin'" ja "I've Got News for You". Kaksi rauhallisempaa biisiä albumilla sen jälkeen ovat molemmat hyviä ja taitavat myös olla cover-biisejä.
"You Can Still Walk Tall" on erittäin rohkaiseva kappale. Se johtunee paljon "True Blood"-kappaleessa käsitellystä Jeesuksen verestä, jonka ansiosta olemme vapaat synnin kahleista.
"Christmas at Denny's" on koko levyn masentavin kappale. Paitsi että se on liian pitkä - melkein kuusi minuuttia - siinä on myös musertavat sanat. Tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälle. Ja sen pitäisi olla vielä joululaulu! "Love Tells No Lies" sen sijaan yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on - piristävää äskeisen jälkeen.
"Weight of the Sky" on melkein acapella - vain hypnoottinen rummutus taustalla tuo rytmiä siihen. "Ready to Go" on hyvä päätös albumille. Se on hiukan kantrahtava ja tosi piristävä.
Kokonaisuutena albumi on ihan hyvä, mutta vähän liian pitkä. Siitä olisi hyvin voinut jättää pari biisiä pois. Randyn ääni on säilynyt suht' hyvänä ikään nähden, mutta taivaita ei tällä tavoiteta enää. Mark Heardin kädenjälki näkyy tällä albumilla vahvasti. Uskon, että jos Larry Norman olisi tuottanut tämän albumin, se voisi olla minun makuuni vielä enemmän.
1. Starlings
2. Stand Like Steel
3. I Don't Ever Want to Live Without You
4. Friend of Old
5. You Can Still Walk Tall
6. True Blood
7. Strong Hand of Love
8. Christmas at Denny's
9. Love Tells No Lies
10. Weight of the Sky
11. Ready to Go
* * * *
Valmiina lähtemään!
Randy Stonehillin "Return to Paradise" on jatko-osa hänen 70-luvulla julkaistulle albumille "Welcome to Paradise". Yhteistä molemmille on myös se, että albumit löytyvät 100 parhaan CCM-albumin joukosta - tai ainakin niin oli noin 10 vuotta sitten.
Randyn kitararock on parhaimmillaan kaunista kuunneltavaa, niin kuin "Welcome to Paradise" -levyllä, jonka oli tuottanut Larry Norman. Sen sijaan tätä jatko-osaa on ollut tuottamassa niin ikään tunnettu CCM-laulaja Mark Heard. Albumi on selkeästi erilainen. Se on hyvin samanlainen kuin Heardin "Second Hand" tai "Dry Bones Dance". Siinä on jopa biisi "Strong Hand of Love", josta Mark Heard parhaiten tunnetaan. On vaikeaa itse asiassa sanoa kumpi on laulettu ensin - niin samoihin aikoihin "Dry Bones Dance" ja tämä albumi on julkaistu. Varmaa on kuitenkin se, että Randyn versio ei ole yhtä koskettava kuin Markin.
Albumin aloitus on jo melko keskinkertainen. "Starlings" on hyvä kappale, mutta "Welcome to Paradise" -albumilla julkaistuna se olisi ollut albumin huonoimpia biisejä. "Stand like Steel" tuo sen sijaan paljon ryhtiä ja rohkaisua albumille. Randyn kitaran käsittely tuo mieleen vanhat klassikot kuten "Keep Me Runnin'" ja "I've Got News for You". Kaksi rauhallisempaa biisiä albumilla sen jälkeen ovat molemmat hyviä ja taitavat myös olla cover-biisejä.
"You Can Still Walk Tall" on erittäin rohkaiseva kappale. Se johtunee paljon "True Blood"-kappaleessa käsitellystä Jeesuksen verestä, jonka ansiosta olemme vapaat synnin kahleista.
"Christmas at Denny's" on koko levyn masentavin kappale. Paitsi että se on liian pitkä - melkein kuusi minuuttia - siinä on myös musertavat sanat. Tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälle. Ja sen pitäisi olla vielä joululaulu! "Love Tells No Lies" sen sijaan yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on - piristävää äskeisen jälkeen.
"Weight of the Sky" on melkein acapella - vain hypnoottinen rummutus taustalla tuo rytmiä siihen. "Ready to Go" on hyvä päätös albumille. Se on hiukan kantrahtava ja tosi piristävä.
Kokonaisuutena albumi on ihan hyvä, mutta vähän liian pitkä. Siitä olisi hyvin voinut jättää pari biisiä pois. Randyn ääni on säilynyt suht' hyvänä ikään nähden, mutta taivaita ei tällä tavoiteta enää. Mark Heardin kädenjälki näkyy tällä albumilla vahvasti. Uskon, että jos Larry Norman olisi tuottanut tämän albumin, se voisi olla minun makuuni vielä enemmän.
1. Starlings
2. Stand Like Steel
3. I Don't Ever Want to Live Without You
4. Friend of Old
5. You Can Still Walk Tall
6. True Blood
7. Strong Hand of Love
8. Christmas at Denny's
9. Love Tells No Lies
10. Weight of the Sky
11. Ready to Go
* * * *
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)