Jaci Velasquez - Beauty Has Grace

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005



Tämä rakkaus kuuluu kaikille.

Jaci Velasquezin neljä ensimmäistä albumia olivat paljolti latinopoppia. Tällä levyllä suunta kuitenkin muuttui, sillä monet kappaleista ovat uskomattoman rock-henkisiä. Muutama balladikin on saatu mahtumaan.

Avausraita "I'm Not Looking Down" on menevän tuntuinen biisi. Kitarasoolot säkeistöjen välissä kuulostavat pirteiltä. En saa tästä kappaleesta silti paljoa irti. "With All My Soul" sen sijaan kuulostaa paljon paremmalta. Kuulostaa todella herkältä kappaleelta! "Prayer to Love" on vielä herkempi. Sanoisin, että se kuuluu suosikkeihini! Ensimmäinen balladi on "Lay It Down", joka on todella liikuttavan kuuloinen mutta myös aavistuksen tyhjänpäiväinen. Jacin herkkä ja vahva ääni hakee kuitenkin vertaistansa. "Something Beautiful" on albumin rankin kappale.

"Tonight" on rento duetto Michael Clarken kanssa. Ensikuulemalta se oli minun lempikappaleitani, mutta nyt arvostukseni sitä kohtaan on hieman vaimentunut. "When You Hold Me" saa vähitellen miettimään, että onko Jaci ottanut vaikutteita Rebecca St. Jamesin laulutyylistä. Niin paljon tuo kyseinen kappale muistuttaa "God" -albumin joitain rankempia kappaleita. "Reason to Believe" on hieman tyhjänpäiväinen täyteraita. "Supernatural" on myös yhtä tyhjän kanssa, vaikka onkin kauniisti tehty. Sanoisin silti, että se on huonoin biisi, jonka olen kuullut Jacilta. "This Love" silti pelastaa paljon! Se on Jacin yksi monipuolisimmista biiseistä. Sen sanoma on myös loistava: Jumalan rakkaus kuuluu todellakin kaikille. Jumala näkee meidät kaikki lopulta samanlaisina.

Kokonaisuutena albumi on todella rokkaava. Tulen kaipaamaan Jacin pop-aikoja, mutta onhan se hyvä vähän uudistua välillä. Parhaat fiilikseni sain kuitenkin rennoista kappaleista, toki muutama hyvä rock-henkinen kappalekin mahtuu hyvyyksien joukkoon.

1. I'm Not Looking Down
2. With All My Soul
3. Prayer to Love
4. Lay It Down
5. Something Beautiful
6. Tonight
7. When You Hold Me
8. Reason to Believe
9. Supernatural
10. This Love

* * * *

Daniel Amos - Horrendous Disc

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1980

Miksi tyytyisit mansikkavainioihin?

Horrendous Disc on albumi, josta Daniel Amos ehkä parhaiten tunnetaan. Se on Larry Normanin tuottama. Se pääsi TOP100 -albumien joukkoon CCM-lehden listauksessa, mutta ainakin bändin fanit olivat varmasti sitä mieltä, että sen olisi pitänyt olla jopa TOP5:ssä. Itse asiassa - jos Daniel Amosin kiihkeimmät fanit saisivat päättää TOP10:n, siellä ei paljon muita albumeja olisikaan kuin "Alarma!", "Horrendous Disc", "Shotgun Angel" jne. Daniel Amosista sanotaan usein myös, että se teki aimo hyppäyksen "Horrendous Disc" -albumillaan. Vaikka jo "Shotgun Angel" oli erinomainen, tällä albumilla oli varmasti jotain uutta tyyliltään. Se muistuttaa jollain tavoin The Beatles -yhtyettä - joissain kohdin Queeniä. Lyhyesti sanottuna se on erittäin ainutlaatuinen rock-albumi.

Biisien järjestyksestä ja määrästä on olemassa paljon eri versioita, mutta tämä minun saamani on se viimeisin. Myös joidenkin biisien nimet ovat mystisesti vaihtuneet vuosien varrella. Varmaa on kuitenkin se, että bändin fanit eivät lakkaa arvostamasta tätä albumia niin kauan kuin ovat maan päällä. Me kaikkihan olemme vain käymässä täällä...

Albumissa on sykähdyttäviä erikoisia biisejä - "On the Line"-biisin alku on nimittäin tosi ihmeellinen. Pian melodia kuitenkin rauhoittuu. Aluksi olin hieman pettynyt biisiin, mutta nyt osaan arvostaa saundia. "Sky King (Out Across the Sky)" on kappale, joka jää herkästi soimaan alitajuntaan. Varsinaiset kaksi suosikkiani "I Love You #19" ja "Hound of Heaven" ovat täyttä rautaa! Jälkimmäinen näistä oli juuri se biisi, johon rakastuin kuultuani sen YouTubesta. Mitkä rummut ja mitkä kitarasoolot! "Man in the Moon" myös loistaa hauskuudellaan.

"Never Leave You" on herkkä biisi, joka antaa toivoa Jumalan rakkauden lopullisesta saavuttamisesta. "Near Sighted..." on kahden suurimman suosikkikappaleeni tavoin erittäin rokkaava. "I Believe in You" on balladi. Se ei muuten ole sama kappale kuin Bob Dylanin "Slow Train Coming"-albumilla, mutta lähes yhtä liikuttava. "Horrendous Disc" on todella "härö" biisi. Se on hyvä lopetuskappale levylle, jossa ei ole yhtään täytebiisiä.

Kokonaisuutena "Horrendous Disc" on kiistaton klassikko. Vaikkei Daniel Amos ole ainakaan enää niin tunnettu Suomessa, tämän levyn perusteella se voittaisi niin Petran kuin Stryperinkin. Sen saundimaailma on kuin toiselta planeetalta, vaikka osassa se muistuttaakin suosittuja rock-yhtyeitä kuten The Beatlesiä. Larry Normanin tuottamista albumeista yksi parhaimmista.

1. I Love You #19
2. Hound of Heaven
3. Near Sighted Girl with Approaching Tidal Wave
4. Sky King (Out Across the Sky)
5. On the Line
6. I Believe in You
7. Man in the Moon
8. Never Leave You
9. Horrendous Disc

* * * * *

Petra - Back to the Street

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1986



Mieluummin hölmö ihmisten silmissä kuin Jumalan silmissä!

Moni Petran faneista oli varmasti ihmeissään tai jopa järkyttynyt, kun herkästi laulava Greg X Volz oli vaihtunut vähän karheamman äänen omistavaan John Schlittiin. Tämä on ensimmäinen Schlittin kanssa tehty Petran täyspitkä albumi. Sen tärkeyttä Petralle voi vain arvailla.

Heti ensimmäisillä kuuntelusekunneilla valtaa järkytys; Tämähän muistuttaa enemmän "Beat the System" -albumia kuin mitään John Schlittin aikaista albumia. Sanoitukset ovat tietenkin vahvuus tällä levyllä, mutta kun kuuntelee melodiaa, tulee mieleen etnopop-musiikki. "Back to the Street" -avausraita on kaikesta huolimatta todella kova biisi. "You Are I Am" on muuten hyvä, mutta sanoitus on kertosäkeessä junnaava, lauletaan vain kappaleen nimeä. Kyllä, tajusimme että Jumalalta kysyessä kuka hän on saa vastauksen "Minä olen"! "Shakin' the House" on silti levyn heikoin biisi. Sen junnaus kertosäkeessä on samaa luokkaa kuin tokan kappaleenkin, mutta melodia sitäkin huonompi. "King's Ransom" on yksi mahtavimmista Petran 80-luvun kappaleista, ainakin sanoituksellisesti. Siinä muistetaan, että Jumala maksoi meistä täyden hinnan lunastamalla meidät. Biisi on melko rauhallinen ja sopii kovien rokkibiisien jälkeen.

"Whole World" on ihan mukava kappale. Tässä biisissä taustalaulujen äänet korostuvat entisestään. "Another Crossroad" on turvallinen rock-kappale, mutta ei minua paljon hetkauta. "Run for Cover" -kappaleen melodia on niin hauska, että tekisi mieli nauraa. Biisi on silti melko peruskamaa. "Fool's Gold" on sanoituksellisesti lähes riemuvoitto, kenties siksi että se perustuu suurilta osin Raamattuun. "Altar Ego" on kohtalainen biisi. "Thankful Heart" on mukava balladi ja yksi levyn parhaista ja tunnetuimmista biiseistä.

Kokonaisuutena albumi on Petran 80-luvun aikaisista albumeista huonoin, muttei silti mikään täystuho. Biisit ovat kasaripoppia. Joskus tätä kuunnellessani mietin: "Miltähän tämä olisi kuulostanut rokkaavana". Ongelma on siis sama kuin edellisellä studioalbumilla "Beat the System". Silti, Petran pitäisi tarkoittaa kalliota eli rokkia!

1. Back to the Street
2. You Are I Am
3. Shakin' the House
4. King's Ransom
5. Whole World
6. Another Crossroad
7. Run for Cover
8. Fool's Gold
9. Altar Ego
10. Thankful Heart

* * * ½

Point of Grace - Free to Fly

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2001



Nimesi on huulillani!

Point of Grace on kristillinen tyttöbändi, jossa oli vielä tämän levyn aikana neljä jäsentä. Yhtye oli saavuttanut melko paljon suosiota kristillisissä piireissä "Steady On" -albumin myötä. Tämä on yhtyeen viides studioalbumi "Free to Fly". Vaikka yhtye on saavuttanut suosiota, se ei tarkoita sitä että se olisi saanut arvostusta. On varmaan hankala olla nainen kristillisessä maailmassa - varsinkin jos on nelihenkisessä lauluporukassa.

Albumi alkaa herkillä biiseillä. "By Heart" on mukava rauhallinen kappale, joka avaa lähes täydellisesti albumin. Albumilla olisi ollut muutama räväkämpi kappale aloitusraidaksi, mutta ehkä on hyvä että tämä valittiin. "You Will Never Walk Alone" ja "He Sends His Love" ovat molemmat Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta kertovia biisejä. Tässä vaiheessa on melkein kyyneleet silmilläni liikutuksesta, sanomasta jota albumi viestittää. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että lähetti ainoan poikansa - aivan - tänne kuolemaan, jottei yksikään joka Häneen uskoisi joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Kappaleet pistävät miettimään joskus. Kun ottaa Jeesuksen armon vastaan, saa Jumalan lapsen nimen.

"Praise Forevermore" on mukava pirteä ylistyskappale. Laitan merkille, että tässä lauletaan "...to my awesome God". Olikohan tämä tietoinen kunnianosoitus Rich Mullinsin "Awesome God" -kappaleelle? Joka tapauksessa kappale on upea ja yltää lähes Mullinsin kappaleiden tasolle. "Blue Skies" on myös tosi upea biisi. Tyttöjen äänissä kuuluu oikein kunnon vapautta, kun kuuntelen tätä kappaletta.

"Begin With Me" on pirtsakka biisi myös. Sen sijaan "Free Indeed" herätti minussa aluksi negatiivisia tunteita melodian osalta. Kuuntelu kuuntelulta se on parantunut. Erityisesti kohta, jossa lauluääntä on muunneltu "usvaiseksi", tuntuu hyvältä korvissa. "All That I Need" on perushyvää Point of Gracea, ei mitenkään erityisen huonoa, ei mitenkään erityisen mahtavaa. "Something So Good" on yksi yhtyeen lempikappaleistani. Se on myös levyn ehdottomasti rokkaavin biisi. "Yes, I Believe" on rauhallinen, hyvä kappale, ei mitenkään maatamullistava. "La La La" on ehkä levyn heikoin biisi. Olen silti alkanut tykkäämään siitä ajatuksesta, että ihminen antaisi melodian ja Jumala täyttäisi sen sanoilla. Ei tämäkään biisi ole huono, mutta keskikertainen.

Kokonaisuutena "Free to Fly" on yhtyeen 2000-luvun albumeista selvästi paras. Tyttöjen äänet sointuvat hyvin yhteen edelleen ja kappaleissa on hyvin kristillinen sanoma.

1. By Heart
2. You Will Never Walk Alone
3. He Sends His Love
4. Praise Forevermore
5. Blue Skies
6. Begin With Me
7. Free Indeed
8. All That I Need
9. Something So Good
10. Yes, I Believe
11. La La La

* * * * ½

Delirious? - King of Fools

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1998



Historian tekijät?

Delirious? -yhtyeen musiikkiin törmäsin ensimmäistä kertaa varsinaisesti silloin, kun kummitätini laittoi soimaan jonkin CD:n heiltä. En muista albumin nimeä enkä laittanutkaan sitä merkille silloin. Siitä on aikaa melkein kymmenen vuotta - silloin en osannut arvostaa tämän tyylistä musiikkia.

Yhtyeen musiikista tulee helposti mieleen U2. Vaikka molemmat ovat aloittaneet kristillisinä yhtyeinä, ei U2:n kaikkia albumeja voi pitää ainakaan evankelioivina. Lähinnä U2:lta "October" ja "The Joshua Tree" ovat sellaisia. Delirious? on sen sijaan suorastaan omistautunut kristillisen sanoman levittämiseen. Tällä debyytillä "King of Fools" bändi sai jo monia faneja, ja monet albumin kappaleista säilyivät ihan viimeiseen saakka livesuosikkeina.

"Sanctify" aloittaa albumin todella lupaavasti. Sen hidas melodia on hyvin tunnelmallinen. "Deeper" oli yhtyeen ensimmäisiä hittejä, mutta jotenkin sen sanoitus on mielestäni liian perinteinen. Toisaalta se on melodialtaan hyvä, niin kuin avausraitakin. "Revival Town" jatkaa albumin kovaa linjaa. "All the Way" ja "August 30th" ovat vähän rauhallisimpia kappaleita. Jälkimmäinen näistä on mielestäni albumin heikoin raita - siihen ei pääse kiinni millään. Kappaleessa ei ole kunnollista kertosäettä, lisäksi se tuntuu samantyyppisen "All the Way" -kappaleen jälkeen jopa huonolta.

"Promise" on kunnon rymistelykappale. Siinä jos missä tuntuu bändin rock-henkisyys pääsevän voimiinsa. "King or Cripple" on merkillinen kappale. Siinä on rauhallisia osuuksia, mutta yhtäkkiä kuin tyhjästä kappale alkaa rokkaamaan täysillä. "Hands of Kindness" on rauhallinen ja koskettava kappale. "Loudet Than the Radio" ja "White Ribbon Day" ovat molemmat samantyyppisiä kappaleita, joten niiden peräkkäin laittaminen vähän kummastuttaa. Silti, molemmat ovat hyviä melodioiltaan, joten ne eivät syö toisiaan.

"King of Fools" -kappaleessa pohditaan ihmisen suhdetta Pahaan ja Hyvään. Kumpi voittaa lopulta? Meillehän tämä on selkeä asia - Hyvä voittaa, mutta annatko Sinä valheen voittaa? "History Maker" oli yhtyeen suosituimpia live-kappaleita. Se on kieltämättä erinomainen ja yksi albumin kulmakiviä. "What a Friend I've Found" on hieno, rauhallinen lopetus albumille. Sen sanoitukset on suorastaan omistettu Jeesukselle - parhaalle ystävällemme.

Kokonaisuutena albumi on tosi hyvä kokonaisuus. Siinä ei ole montakaan suurta klassikkoa minun mielestäni, mutta ei liioin huonojakaan kappaleita. Albumin biisejä olisi voitu hieman karsia, sillä 64-minuuttinen kokonaisuus ei välttämättä avaudu helposti. Biisit on kuitenkin hitsattu hyvin yhteen eikä lepotaukoja taida löytyä.

1. Sanctify
2. Deeper
3. Revival Town
4. All the Way
5. August 30th
6. Promise
7. King Or Cripple
8. Hands of Kindness
9. Louder Than the Radio
10. White Ribbon Day
11. King of Fools
12. History Maker
13. What a Friend I've Found

* * * *

Leslie Phillips - Beyond Saturday Night

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1983



Tiimalasin hiekka valuu.

Leslie Phillipsin debyyttialbumi "Beyond Saturday Night" esittelee hienosti tämän 80-luvun CCM-laulajan, joka myöhemmin alkoi käyttää nimeä Sam Phillips. Tämä albumi on joskin unohdettu, ja meinasin unohtaa sen jopa itsekin, mutta sitten satuin kuuntelemaan sen ajatuksen ja ajan kanssa pitkästä aikaa.

Leslie oli naisrokkari siis tosi kauan ennen Rebecca St. Jamesiä. Mitenkään väheksymättä Rebeccaa kuitenkaan, Leslien musiikki oli erittäin tunnepitoista ja loistavasti tehty.

Kappale "Hourglass" muistuttaa meitä ajan rajallisuudesta elämässämme. Biisi on tosi hyvin tehty - melodia on hyvä ja Leslie laulaa selvästi tunteella. "Gina" ylittää silti vielä avauskappaleenkin. "Put Your Heart in Me" ei yllä kahden ensimmäisen kappaleen tasolle, mutta siinä on toki herkkä sanoma. "I'm Finding" ja "Beyond Saturday Night" ovat rauhallisia ja tunnelmallisia kappaleita.

"Bring Me Through" on kunnon rynttäysbiisi. Leslie osasi rokata 80-luvulla! Mark Heard -cover "Heart of Hearts" on kuin Leslien äänelle tehty ja on vaikea päättää kumpi on parempi alkuperäinen vai tämä versio. Biisi saa minut melkein kyyneliin, varsinkin nyt kun kuulen sen Leslienkin esittämänä. "Will They Love Him" on myös herkkä biisi - toki sen voi nimestäkin päätellä. Biisi on tunnelmaltaan rauhallinen. "He's Gonna Hear You Cryin'" on lohduttava kappale ja on rock-pitoinen tunnelmaltaan. "Let Me Give" päättää albumin rauhallisissa merkeissä.

Kokonaisuutena levy on monipuolinen mutta ennen kaikkea tosi herkkä. Vaikka tyyli ei olekaan mitenkään kauhean erikoista, sen tunnelma ja laulusta välittyvä ilmapiiri on fantastinen. Sinänsä on harmi, että Leslien albumit ovat niin vaikeasti saatavilla nykyään.

1. Hourglass
2. Gina
3. Put Your Heart in Me
4. I'm Finding
5. Beyond Saturday Night
6. Bring Me Through
7. Heart of Hearts
8. Will They Love Him
9. He's Gonna Hear You Cryin'
10. Let Me Give

* * * * ½

Rich Mullins - A Liturgy, a Legacy & a Ragamuffin Band

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993



Ryysyläisen sydän

Rich Mullins ei ole nimenä kauhean tunnettu etenkään Suomessa, mutta muutamat hänen sävellyksensä, kuten "Step by Step", "Awesome God" ja "Sing Your Praise to the Lord" tunnetaan hyvin, ja monet ovat varmasti niitä laulaneetkin. Hän oli aikansa yksi kirkkaimmista CCM-laulajista, yksi parhaista. CCM-lehden kriitikoiden äänestykessä hänellä oli peräti kolme albumia 100 parhaan joukossa, joista tämä albumi oli sijalla kolme. Ei siis mikään turha artisti!

Albumi alkaa hienolla, rauhallisella kappaleella "Here in America". Rich Mullinsin äänenkäyttö sekä biisin melodia saavat todella liikuttuneen tunteen minussa aikaa - tätä on pakko kuunnella lisää. "52:10" on todella upea kappale myös, mutta parhaat kappaleet "The Color Green" ja "Hold Me Jesus" ovat vasta tulossa. "The Color Green" on mukavan mahtipontinen yli viiden minuutin biisi. Siitä tulee mieleen irlantaiset kansanbiisit. "Hold Me Jesus" puolestaan on ensimmäisiä Richin musiikkivideoita, joita olen nähnyt. Biisi ei silloin herättänyt minussa paljoa mitään, mutta jälkeenpäin olen tajunnut kuinka vahva melodia siinä on. "Creed" muistuttaa sanoitukseltaan Petran vastaavaa kappaletta todella paljon, mutta melodialtaan se eroaa todella paljon. "Peace" on mukava kappale myös. Näin suoraan sanottuna, Rich tekee upeita sanoituksia, mutta myös upeita melodiota!

"78 Eatonwood Green" on instrumentaalikappale. En ole suuri instrumentaalikappaleiden ystävä, etenkään tämäntyylisessä musiikissa, mutta täytyy myöntää, että tämä kuuluu silti parhaimmistoon. Ikävä kyllä, se kestää vain vähän yli kaksi minuuttia. "Hard" on sanoitukseltaan loistava, mutta melodialtaan se jää alkupään biisien varjoon. Rich laulaa, että on hankalaa olla kuten Jeesus - kääntää poskensa ja ottaa iskut vastaan. Onneksi meillä on armo, joka tekee meidät onnelliseksi ja autuaiksi. "I'll Carry On" on paluu vahvojen melodioiden maailmaan. "You Gotta Get Up" on joululaulu. En oikein ole joululaulujen fani eikä tämäkään paljoa säväytä. Oikeastaan ihmettelen sen mukaanottoa.

"How to Grow Up Big And Strong" omaa vahvan rytmin. Se ei ole kuitenkaan pelkästään rytmiin perustuva kappale, vaikka se näytteleekin siinä selvästi suurempaa roolia kuin missään muussa kappaleessa. Melodia on myös hyvä. "Land of My Sojourn" on mukava kappale päättämään levy. Kristuksessa meillä kaikilla on uusi alku - tämä kappale muistuttaa meitä siitä. Emme voi valita tulemmeko tänne, mutta voimme valita otammeko taivaspaikan vastaan - sen saa vain kääntymällä Jeesuksen, Jumalan ainoan pojan puoleen.

Kokonaisuutena levyllä on hyvä sanoma, hyvät sanoitukset ja vahvat melodiat. Lauluääni on myös todella hyvä. Musiikki on ajoittain mahtipontista, ajoittain rauhallista. Levy on lähes 50 minuuttia pitkä, siitä olisi voinut karsia vähintään sen joulukappaleen pois. Silti, erinomainen albumi, useimman fanin mielestä Rich Mullinsin paras albumi.

1. Here in America
2. 52:10
3. The Color Green
4. Hold Me Jesus
5. Creed
6. Peace (A Communion Blessing from St. Joseph's Square)
7. 78 Eatonwood Green
8. Hard
9. I'll Carry On
10. You Gotta Get Up (Christmas Song)
11. How to Grow Up Big And Strong
12. Land of My Sojourn

* * * * *

Larry Norman - In Another Land

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1975


Yksi tie Taivaaseen

Larry Norman ei ollut kuka tahansa laulaja. Häntä kutsutaan aivan syystä nykyaikaisen kristillisen musiikin kummisedäksi. Albumit kuten "Upon This Rock" ja "Only Visiting This Planet" muodostivat pohjan nykyiselle kristilliselle rokille. Larry Norman ei ole kuitenkaan saanut (ainakaan Suomessa) hänelle kuuluvaa julkisuutta koskaan. Hän auttoi Mikko Kuustosen bändiä Q-Stonea mm. tuottamalla debyyttilevyn. Kyseisellä levyllä kuullaan myös Larry Normanin laulua. Suomessa on järjestetty muistokonsettikin Larry Normanille. Silti, Stryperin ja Petran kaikki tunnistavat, mutta Larry Normania saati hänen avustamiaan artisteja kuten Randy Stonehill, Daniel Amos ja Mark Heard, tuskin edes tiedetään.

"In Another Land" on Trilogia-sarjan päätösosa. "Only Visiting This Planet" ja "So Long Ago the Garden" olivat molemmat tarjonneet monipuolista rokkia. "In Another Land" on vähän erilaisempi kuin nuo kaksi aiempaa osaa. Larryn syvällistä ääntä, syvällisiä sekä humoristisia sanoituksia sekä kunnon rokkia kuullaan yhä, mutta jotenkin melodioissa on otettu myös vanhahtavaa sävyä mukaan.

"The Rock That Doesn't Roll" kuuluu Larry Normanin tunnetuimpiin biiseihin. Se on todella rokkaava - hän on muuten aikoinaan esittänyt sitä mm. Cliff Richardin kanssa, joten kertoo arvosta. "I Love You" on niin ikään todella hieno biisi. Kertosäe on pikkaisen yksitoikkoinen, mutta A-osuus jo antaa niin hyvän fiiliksen että täytyy saada lisää. "U.F.O." -biisi herätti minussa alussa hämmennystä, mutta hieno kaunis balladi se on ja kertoo todennäköisesti Jeesuksesta. "I've Searched All Around" alkaa välittömästi sen jälkeen ja se on taas rokkaavampaa materiaalia. "Righteous Rocker #3" muistuttaa sanoitukseltaan ja melodialtaan ykkösosaa todella paljon, mutta tyyliltään se on rauhallisempi ja mahtipontisempi. Sinänsä harmi, että versio kestää vain alle 50 sekuntia - sitä olisi kuunnellut pidempäänkin.

"If God Is My Father" on Larry Normanilta tuttua herkkää matskua. "Why Don't You Look Into Jesus" on vähän rokkaavampi ja lyhyempi versio kuin "Only Visiting This Planet" -albumilla. Se kehoittaa ihmisiä luopumaan alkoholin liikakäytöstä ja katsomaan Jeesukseen. "I Am a Servant" on herkkä biisi, voisin sanoa että yksi suosikeistani. Innoittaa todella antautumaan palvelemaan Jumalaa.

"The Sun Began to Rain" ja "Shot Down" ovat kappaleita, joissa on erikoista huumoria. Aluksi Ne kuulostivat jopa liian vanhanaikaisen tyylisiltä minun makuuni, mutta olen alkanut todella pitää niistä. "Shot Down" -kappaleesta tulee mieleen vaiheittain ABBA. Tietynlaista huumoria tämä varmasti oli Larryltä ja kunnioitan sitä.

"Six Sixty Six" on niin ikään syvällistä pohdintaa. Suoraan sanoen tuntuu tuota kuunnellessa murheellislta, että monet antavat musiikkinsa paholaiselle. Larry onneksi aloitti oman aikakauden. Hän puhui paljon siitä miten Paholainen ei luo mitään eikä omista mitään, mutta voi silti vääristää asioita. Tämä on kuin jatkoa kuuluisalle kappaleelle "Why Should the Devil Have All the Good Music".

"Diamonds" ja "One Way" ovat herkkää materiaalia niin ikään. Myös kaksi viimeisintä kappaletta tarjoava eräänlaisen elämyksen mahtipontisuudellaan. "Song for a Small Circle of Friends" kuulostaa todella henkilökohtaiselta kappaleelta. "Hymn to the Last Generation" on hieno biisi lopettaa tämä Larryn ehkä kuuluisin albumi "Only Visiting This Planet" -albumin ohella.

Kokonaisuutena albumi on erittäin hyvä. Se on erilaisempi kuin kaksi muut Trilogian osaa. Se on sen erikoisuutensa ansiosta herättäänyt paljon ristiriitaisia arvioita. Joidenkin mielestä se on Larryn paras albumi, toisten mielestä yksi huonoimmista. Huomioni kiinnittyi mm. siihen, että sanat "In Another Land" mainittiin ainakin kolmessa eri biisissä. Larry Normanin fanien, ja miksei ihan kaikkien kristillisen musiikin fanien hyllyyn tämä kuuluu. Aikansa parhaimpia CCM-albumeja.

1. The Rock That Doesn't Roll
2. I Love You
3. U.F.O.
4. I've Searched All Around
5. Righteous Rocker #3
6. If God Is My Father
7. Why Don't You Look Into Jesus
8. I Am a Servant
9. The Sun Began to Rain
10. Shot Down
11. Six Sixty Six
12. Diamonds
13. One Way
14. Song for a Small Circle of Friends
15. Hymn to the Last Generation

* * * * *