Larry Norman - Something New Under the Son

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1977

Surullinen tapausko?

Alunperin tämän albumin piti olla "kolmipuolinen" tarkoittaen sitä, että yhdelle LP:lle olisi laitettu molemmille puolille musiikkia ja toiselle yhdelle puolelle. Levy-yhtiön mielestä tämä ei olisi ollut hyvä ajatus, joten kappaleet "Twelve Good Men" ja "It's Only Today That Counts" jäivät pois, samoin "Watch What You're Doing" -biisin pidennetty versio, näin saatiin kappaleet yhdelle LP:lle.

Albumi sai suurimmaksi osaksi murska-arvosteluita ilmestyttyään, ja vasta myöhemmin ovat monet ymmärtäneet sen arvon. Monelle saattaa tuottaa tuskaa sen alun negatiivisuus. Albumi onkin enemmän kokonaisuus, jonka tarkoituksena on sanoa, että asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteivätkö ne voisi olla paremmin. "Born to Be Unlucky" muuttaa albumin sävyn huomattavasti valoisammaksi. Jotenkin Larry Normanin huumori välittyy ihan kaikista kappaleista. "Watch What You're Doing" ja "Nightmare #97"ovat parhaimmat esimerkit tästä. Jälkimmäinen on jonkinlainen kunnianosoitus "Bob Dylan's 115th Dream" -kappaleelle, ja voi olla että alku muistuttaa ehkä liikaakin Dylanin kappaletta. Lopetusbiisi "Let the Tape Keep Rolling" kertoo sen faktan, että albumilla ei ole yhtään taukoa kappaleiden välillä vaan musiikki jatkuu alusta loppuun keskeytyksettä.

Jos alun surullisuudesta pääsee yli ja jaksaa kuunnella loppuun asti, tajuaa ehkä sen arvon. Huumorilla höystetty kertomus elämästä, joka muuttuu ankeasta arjesta rakkaudella rokkaamiseen. Levy on rockia, mutta siinä omn myös jonkinlainen annos bluesia sekä ripaus ylistystä.

1. Hard Luck Bad News
2. Feeling So Bad
3. I Feel Like Dying
4. Born to Be Unlucky
5. Watch What You're Doing
6. Leaving the Past Behind
7. Put Your Life Into His Hands
8. Nightmare #97
9. Let the Tape Keep Rolling

* * *

Bloodgood - Detonation

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1987

Ei ihan Stryperin jalanjäljillä.

Bloodgood on yksi niistä harvoista kristillisistä heavy metal -yhtyeistä, joka sanoo ettei ole saanut musiikillisia vaikutteita Stryperilta. Heidän mukaansa he olivat jo ensimmäiset demonsa tehneet ennen tai samaan aikaan kuin Stryper julkaisi "The Yellow And Black Attack!" EP:n. Bloodgoodin ensimmäinen nimialbumi oli jo suunnannäyttäjänä monelle kristilliselle metalliyhtyeelle, mutta "Detonation" oli se, joka sai menestystä siipien alle. Kappaleet kuten "Battle of the Flesh", "Vagrant People" ja "Eat the Flesh" olivat vahvoja esimerkkejä upeasta soitannasta. Tyyli muistutti jonkin verran Iron Maidenin "Piece of Mind" -levyn aikoja. Albumi on tehty samalla tyylillä kuin ensimmäinenkin, ja ehkä siksi se menestyi niin hyvin, koska fanit saivat lisää samantyylistä musiikkia. Olihan kristillinen heavy metal tuolloin melko harvinaista.

Yhtye kertoo soittaneensa monet kerrat livenä kappaleita "Crucify" ja "The Messiah" peräkkäin, ja peräjälkeen ne tulevat tällä studioalbumillakin. Ne muodostavat ikäänkuin kokonaisuuden Jeesuksen saamasta tuomiosta ja viimeisistä hetkistä ennen kuolemaa ja ylösnousemusta. Kristillisessä sanomassa ei ole säästelty. Se kehoittaa luottamaan Kristukseen niin hyvinä kuin vaikeinakin hetkinä. Albumi ei ole hyvin tehdystä soitannasta huolimatta kaikkein omaperäisin musikaalisesti. Yhtyeet kuten Believer, Vengeanace Rising ja Mortification toivat jotain uutta ihan musiikkiin yleensäkin. Tämä albumi sopii kuitenkin niille, jotka eivät tykkää niin rankasta metallista vaan vähän rauhallisemmasta.

1. Battle of the Flesh
2. Vagrant People
3. Self-Destruction
4. Alone in Suicide
5. Heartbeat (of the City)
6. Eat the Flesh
7. Holy Fire
8. Crucify
9. The Messiah
10. Live Wire

* * * *