Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1972
Mitä voit kuulla rakkauslaulussa?
Love Song on yksi niistä kristillisistä yhtyeistä, jotka eivät saaneet ansaitsemaansa arvostusta aikanaan. Tämän päättelen siitä, että heidän levyjään oli erittäin hankalaa löytää CD-muodossa. Lopulta löysin tämän, mutten tarkalleen muista mistä. Tämä nimidebyytti on yksi nykyään kriitikoiden korkelle arvostamista kristillisistä pop-levyistä. En itsekään arvostanut sitä ensimmäisillä kuuntelukerroilla niin kuin nykyään. Tämä albumi vaatii aikaa, niin kuin suurin osa mahtavista ja tärkeistä levyistä.
Jo avausbiisi "A Love Song" on erittäin liikuttava ja erinomainen kappale. Tällä albumilla siis kaikki bändin jäsenet laulavat ja Love Song on saanut maineen "kristillisenä Beatlesinä" eikä turhaan. Tämän albumin osalta joka ainoa kappale tuo hymyn huulille aivan kuin maailman suosituin ja paras yhtyekin. Levyltä löytyy niin reippaita (mm. "Little Country Church", "Front Seat, Back Seat") kuin rauhallisempiakin kappaleita (mm. "And the Wind Was Low", "Feel the Love). "Welcome Back" on niin upea tuhlaajapoikatarinasta kertova kappale, että täytyy nostaa se esille. Mieleeni tulee vastaavasta aiheesta Amy Grantin tekemä kappale "The Prodigal", joka kylläkin sai itkemään surusta - Love Songin kappale taas saa hymyilemään onnesta.
Bändin jäsenet Chuck Girard, Tom Coomes, Jay Truax ja Bob Wall olivat aivan erinomainen nelikko ja on sinänsä sääli, että näitä heidän albuminsa ovat kiven takana. 70-luvun kristillisiä pop-klassikoita on vähän, joten olisi suotavaa, jos tästä tehtäisiin uusintapainos ja yritettäisiin markkinoida vähän enemmän.
1. A Love Song
2. Changes
3. Two Hands
4. Little Country Church
5. Freedom
6. Welcome Back
7. Front Seat, Back Seat
8. Let Us Be One
9. And the Wind Was Low
10. Brand New Song
11. Feel the Love
12. A Love Song (reprise)
* * * * *
CCM tulee sanoista Contemporary Christian Music (nykyaikainen kristillinen musiikki). Tämän blogin tarkoituksena on käsitellä kristillistä musiikkia, lähinnä levyarvosteluin. Saa vapaasti kommentoida!
tiistai 7. lokakuuta 2014
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Mortification - Scrolls of the Megilloth
Raamattu on elämän ja rakkauden kirja.
Kristillinen death metal löysi oman uranuurtajansa Mortification -nimisestä bändistä, joka julkaisi ensimmäiset demonsa jo 80-luvun ja 90-luvun taitteessa. Samalla kun muut death metal -yhtyeet, kuten Entombed ja Napalm Death levittivät toivottomuuden sanomaa, tämä yhtye kertoi toivosta, joka on ollut aina olemassa. Turvaaminen Jumalaan saattaa kuulostaa kummalliselta metalligenren tavallisen kuulijan kannalta. Mortificationin toisen albumin "Scrolls of the Megilloth" -päällykannessa on jopa järisyttävä päällykansi. Siinä hämähäkin seitillä verhotut kääröt kuvaavat kirjoituksia Raamatussa, joita monet kristitytkään eivät juuri lue. Näin heidän hengellinen elämänsä jää osittain vajavaiseksi. Nimibiisin tarkoituksena on rohkaista kristittyjä lukemaan enemmän näitä kirjoituksia, sillä ne ovat Raamatussa jotakin tarkoitusta varten.
Vanhat Mortificationin albumit ovat saaneet vähän kritiikkiäkin siitä, että niiden sanoituksissa kerrotaan muutamissa biiseissä kadotettujen sielujen tuskasta - ehkä liiankin kanssa. Useimmat artistit ja yhtyeet silti jättävät koko aiheen sikseen ja Raamatusta otetaan vain se mikä tuntuu kivalta ja näin hylätään kaikki mikä tuntuu epämiellyttävältä eli ehkä tämä oli jonkinlainen vastareaktio sille. "Terminate Damnation", "Inflamed" ja varsinkin "Eternal Lamentation" ovat juuri tälläisiä kappaleita. "Eternal Lamentation" on ehkä pelottavin kristillinen metallikappale jonka olen kuullut, siinä oikeasti kuuluu yhdessä vaiheessa liekkien ääniä ja syntisen tuskahuutoja.
Toivoa on toki tarjolla. Muun muassa "Lymphosarcoma" kertoo siitä, miten Jumala voi parantaa kasvaimen. Levyn päätöskappale "Ancient Prophesy" kertoo Jesaja 53:n kohdasta, jossa ennustetaan Kristuksen tulemisesta maan päälle lunastamaan uskovat. Tuo yli 11 minuutin kappale on todella "tuhtia" tavaraa niin kuin koko levykin. "Necromanicide" varoittaa ottamasta yhteyttä jo kuolleisiin ihmisiin, sillä oikesta he eivät pysty vastaamaan enää.
Mortificationin toinen albumi on onnistuneempi tuotannollisesti ja äänityksellisesti kuin ensimmäinen albumi. Laulusta saa paremmin selvää ja muutenkin soitanta on parempaa. Kehitys on ollut selkeää.
1. Nocturnal
2. Terminate Damnation
3. Eternal Lamentation
4. Raise the Chalice
5. Lymphosarcoma
6. Scrolls of the Megilloth
7. Death Requiem
8. Necromanicide
9. Inflamed
10. Ancient Prophesy
* * * * ½
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)