Resurrection Band - Rainbow's End

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1979



Jumala tekee värin, mutta väri ei tee Jumalaa.

Resurrection Band -yhtyettä pidetään ensimmäisenä kristillisenä esiheavyrock-yhtyeenä. Bändin musiikki muistutti melko paljon Led Zeppeliniä, tosin Resurrection Bandin laulajista toinen on nainen. Yhtye ei ole yhtä kuuluisa kuin esimerkiksi Stryper, mutta musiikki on silti vähintään yhtä hyvää näillä ensimmäisillä CD:eillä julkaistuilla albumeilla. "Awaiting Your Reply" sai tästä albumista hyvän jatkajan, vaikka levy-yhtiö oli eri mieltä. Voisin jopa sanoa, että tämä on suosikkini RB:n albumeista.

Albumin teemat vaihtelevat varsin monipuolisesti. Tällä tarkoitan sitä, että on Jumalaa ylistäviä kappaleita, ihmisyyttä käsitteleviä niin ikään sekä Jeesuksen sovituustyöstä kertovia biisejä. Erityisesti pidän siitä, että Wendi Kaiserille on annettu tilaa laulussa unohtamatta silti Glenn Kaiserin osuutta. Albumi ei ole yhtä zeppelinimäinen kuin "Awaiting Your Reply", mikä monien mielestä voi olla helpotus. Mielestäni tässä he löysivät oman tyylinsä.

Albumilla ei ole yhtään heikkoa kappaletta. Sanoitukset ovat huoellla tehty ja monet jopa tosi koskettavia. Esimerkiksi "Paint a Picture" käsittelee ihmisen rikkinäisyyttä positiivisella tavalla. Yhtään varsinaista balladia levyllä ei ole, vaikka mm. "Everytime It Rains" ja "Concert for a Queen" väläyttelevätkin rauhallisia kohtia. Melodiat ovat hyvin rakennettuja

Kokonaisuutena kiva reilun puolen tunnin paketti. Tähän albumiin kannattaa tutustua paremmin, sillä biisit avautuvat kunnolla vasta 6-8 kuuntelukerran jälkeen täyteen kukoistukseensa.

1. Midnight Son
2. Strongman
3. Afrikaans
4. Skyline
5. Paint a Picture
6. Rainbow's End
7. Concert for a Queen
8. Sacrifice of Love
9. The Wolfsong
10. Everytime It Rains

* * * * ½

DC Talk - Jesus Freak

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995



Tule valoon sieltä!

DC Talk oli bändi, joka aloitti hip hop-tyylillä, mutta joka lopetti rokin merkeissä. Heidän kääntymisensä räpistä rokkiin tapahtui juuri tämän albumin aikana. Vaikka kyseessä ei olekaan ihan tavanomainen rock-albumi, koska siinä on muutamia räp-osuuksia taustalla, DC Talk otti ison askeleen kohti suurempaa julkisuutta, jota edes "Free At Last" ei olisi saanut aikaan. Levyllä on paljon hittejä, mutta mikä tärkeämpää siinä ei ole yhtään heikkoa biisiä. Lisäksi kaikki nivoutuu sopivaksi kokonaisuudeksi, mikä tekee albumista paremman kuin yksittäisten biisien summan.

Albumin biiseistä tutuimpia ovat varmasti "Jesus Freak", "In the Light" ja "What If I Stumble?". Varsinkin "Jesus Freak" -kappaletta laulaja on innostunut esittämään jopa nykyisen bändinsä, Newsboysin kanssa. Se on varmasti DC Talkin tunnetuin kappale. "In the Light" ei ole paljon huonompi kappale. Aluksi tosin en oikein digannut siitä. Se on oikein iloinen kappale. "What If I Stumble?" -kappale laittaa kysymyksen ilmoille: "Mikä määrittelee meidät kristityiksi?". Vaikka kappaleessa ei tätä suoraan sanotakaan se pompahtaa taustalta mieleen. Ehkä kappale kysyy enemmän kuin vastaa, mutta joskus tarvitsemme kysymyksiä, jotta voimme miettiä vastauksia. Jos teemme toisin kuin huulemme sanovat, niin mikä meidät erottaa muista? Kappale on jokatapauksessa mahtava hitaammanpuoleinen kappale.

Aloituskappale "So Help Me God" sekä "Colored People", "Day by Day" ja "Like it, Love It, Need It" ovat kaikki mahtavia rock-biisejä. En mene niihin sen syvällisemmin, mutta Jumalassa elämisestä ja ihmisyydestä kaikki kertovat.

"Between You And Me", "What Have We Become?" ja "Mind's Eye" ovat kaikki suht' koskettavia kappaleita. Ne ovat rauhallisia, mutta sopivat hyvin levylle.

Kahta interlude-tyyppistä biisiä mietin aluksi, lähinnä niiden tarkoitusta. Nämä ovat "Mrs. Morgan" ja "Jesus Freak (reprise)". "Mrs. Morgan" on lähinnä tädin suusta kuuluva puhe, ja "Jesus Freak (reprise)" kuulostaa siltä kuin meikäläinen olisi yrittänyt laulaa nimikkobiisiä. Lopulta tajusin, että nuo ovat keventämässä tunnelmaa. Ilman näitä tämä vajaan tunnin pituinen levy voisi olla liian raskas kokonaisuus. "Alas My Love" alkaa samanlaisella melodialla kuin "So Help Me God", mutta loppuu 18 sekunnin jälkeen - luvassa on kahden minuutin hiljaisuus! Tämän jälkeen luetaan hieno, joskin hieman pelottava runo ja kappale jatkuu musiikilla, joka on sitäkin pelottavampi.

Kokonaisuutena levy on hienosti tehty, ja kuten sanottu useaan kertaan - kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Rohkea ratkaisu yhtyeeltä jättää räp taustalle ja jatkaa rock-bändinä, vaikka se ei kestänytkään kuin kahden studioalbumin verran.



1. So Help Me God
2. Colored People
3. Jesus Freak
4. What If I Stumble?
5. Day by Day
6. Mrs. Morgan
7. Between You And Me
8. Like It, Love It, Need It
9. Jesus Freak (reprise)
10. In the Light
11. What Have We Become?
12. Mind's Eye
13. Alas, My Love

* * * * *

Mark Heard - Victims of the Age

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982



HUOM: Jeesus voi varastaa syntisi!

Mark Heard oli aikoinaan suosittu laulaja kristillisissä piireissä. Hänen laulunsa elävät vieläkin. Tämä on ehkä tunnetuin hänen 80-luvun albumeistaan. Vaikka "Second Hand" ja "Dry Bones Dance" olivat TOP100 CCM-listalla ylempänä kuin tämä, ei laulujen todellista arvoa voi mitata.

Levyn kappaleet ovat kunnon rokkia. "Victims of the Age", "City Life Won't Let Up" ja "Faces in Cabs" ottavat kantaa ihmisyyteen ja ihmisen arvoon. Mark Heardin lauluääni on todella hyvässä kunnossa vielä tässä. En ole oikein "Second Hand" -albumin fani, joten tämä sopii minulle oikein hyvin.

"Nothing Is Bothering Me" on kiva blues-vivahteinen kappale. Tykkään erityisesti sanoista - kappaleessa kun lauletaan, että Jeesusta ei saa päästä sisään, koska hän voi tulla varastamaan syntisi. Se on sinänsä hauskaa, koska kaikki tajuavat synnin olevan pahasta. Ilman Jeesuksen sydämeen tuloa palaisimme iankaikkisessa helvetissä.

"Some Folk's World" kertoo ihmisten epävarmuudesta uskonasioissa. Jotkut maistavat vähän sitä sun tätä koskaan tekemättä täydellistä ratkaisua. Tiedän etten itse ole paras kertomaan tätä, mutta olisi hyvä omistautua sille, mihin uskoo. Kappale on ihan hyvä, mutta se on aavistuksen liian pitkä. Sen rauhallinen melodia on rock-pläjäysten jälkeen ihan tervetullut.

"Growing Up Blind" on melko keskinkertainen kappale, mutta tällä albumilla ei heikkoja kappaleita olekaan. Jopa "Dancing at the Policeman's Ball" kuulostaa hyvältä, mutta ehkä se johtuu siitä mielikuvasta, jonka sain biisistä - melko hauska biisi. "Everybody Loves a Holy War" on karu totuus nykymaailmasta. Hienoa, että kappale on hidas, se tuo sanoihin omaa sävyä ja surullisuutta.

"Heart of Hearts" on aikansa klassikkobiisi! Se tuo minulle melkein kyyneleet silmiin. Se on kiistatta yksi Mark Heardin parhaista kappaleista. Tämän kappaleen on muuten levyttänyt myös Leslie "Sam" Phillips debyyttialbumilleen "Beyond Saturday Night". Hieno kappale täytyy sanoa - koskettavat sanat ja hyvä melodia.

Kokonaisuutena albumia voidaan pitää Mark Heardin ehkä parhaimpana levynä. Vaikka se ei ole ehkä yhtä arvostettu kuin "Second Hand" niin lauluissa on sitä nuoruuden intoa ja aitoa "viattomuutta". Levyllä parasta on sanoitukset, ne kun ovat niin aidon ja rehellisen kuuloiset.

1. Victims of the Age
2. City Life Won't Let Up
3. Faces in Cabs
4. Nothing Is Bothering Me
5. Some Folks' World
6. Growing Up Blind
7. Dancing at the Policeman's Ball
8. Everybody Loves a Holy War
9. Heart of Hearts

* * * * *

Point of Grace - Life Love & Other Mysteries

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1996



Hyvät ystävät...

Yksi kristillisen musiikin aliarvostetuimmista artisteista, Point of Grace, teki kolmannella albumillaan selväksi, että he ovat maailman kovin kristillinen tyttöpop-yhtye. Jo palkittu "The Whole Truth" kuuluu jokaisen itseään kunniottavan POG-fanin levyhyllyyn, mutta "Life Love & Other Mysteries" on täydellinen kaikinpuolin.

Point of Grace oli olemassa jo ennen Spice Girls -yhtyettä. Heillä on niin kulta- kuin platina-albumejakin. Silti, tuntuu että muu maailma ei huomaa heitä. Kristillistä musiikkia soitetaan niin harvoin radioissa, varsinkin Suomessa. Se on sääli, sillä POG on oikeasti hyvä tyttöbändi.

Kaikki hitit kristillisellä listalla tältä albumilta, "Keep the Candle Burning", "That's the Way It's Meant to Be", "You Are the Answer" ja "Circle of Friends" ovat loistavia ja piristävää kuunneltavaa. Tyttöjen äänet sopivat joka kappaleessa sopivasti yhteen.

Levyn tunnelataus on positiivisuuden puolella, mutta mukaan on mahtunut myös yksi vähemmän iloinen kappale. "God Forbid" on yksi raastavimmista kappaleista tunteellisesti. Vaikka se onkin hyvä kappale, olen iloinen ettei se ole lopettamassa tätä levyä vaan "Circle of Friends".

Jo avauskappale, joka on myös levyn nimi, laittaa levyn hyvin käyntiin. "Keep the Candle Burning" on levyltä suosikkikappaleeni. Silti "You Are the Answer" kilpailee siitä tittelistä jatkuvasti. "Sing a Song" sitä vastoin oli jossain vaiheessa inhokkieni listalla, mutta nykyään siitä on kavanut oikein kiva kappale. "Gone Are the Dark Days" ja "Any Road, Any Cost" ovat takuuvarmoja Jeesuksen seuraamisbiisejä. "Jesus Doesn't Care" -biisin sanoma on se, että Jeesus ei välitä mitä olet tehnyt tai missä ollut - anteeksiantoa hän on yhä antamassa kaikesta huolimatta. Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella - hän tarvitsee vain sinun hyväksyntäsi.

Kokonaisuutena levy on Point of Gracen parhaita, ja vaikka yhtye on tehnyt levyjä (ja tekee vieläkin) paljon, ei tämän albumin nujertaa heiltä tuskin löydy. Tyttöjen äänet sopivat hyvin yhtyeen ja he todella osaavat laulaa.

1. Life Love & Other Mysteries
2. Keep the Candle Burning
3. That's the Way It's Meant to Be
4. Jesus Doesn't Care
5. Gone Are the Dark Days
6. Sing a Song
7. Any Road, Any Cost
8. You Are the Answer
9. God Forbid
10. Circle of Friends

* * * * *

U2 - The Joshua Tree

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1987

Etsivä löytää!

U2 oli aikoinaan bändi, jota vihasin todella paljon. En tiedä täsmälleen enää minkä takia. Vihasinko musiikkia vai Bonon elvistelyä? Vanhemmalla iällä kuitenkin sitä musiikkimakukin vähäsen muuttuu ja sitä oppii sietämään ihmisissä tiettyjä piirteitä. Nyt U2 on mielestäni ihan hyvä yhtye, ainakin nämä monet vanhemmat biisit kolahtavat melko hyvin.

U2 on yhtye, jota monikaan ei arvaa kristilliseksi. Ehkä syy on siinä, että bändi muistetaan parhaiten kappaleesta "Mysterious Ways", joka ei ole CCM-biisi. Bändin kaksi albumia, jotka löytyivät sekä CCM top25 että CCM top100 -listalta, "October" ja "The Joshua Tree" ovat säilyneet ajassa hyvin monien mielstä, jälkimmäisenä mainittu hieman paremmin.

Albumin vahvuus on sen tasaisuus. Vaikka monet hittibiisit on laitettukin alkuun ei lopussakaan juuri löydy moitittavaa, lukuunottamatta biisiä "Exit", joka on niin hirveää sekamelskaa, että se olisi ollut parempi jättää pois albumilta.

"Where the Street Have No Name" ja "I Still Haven't Found What I'm Looking for" ovat varmasti tunnetuimmat kappaleet albumilta. Silti, albumilta löytyy hienoja kappaleita paljon, mm. rauhallinen kappale "Running to Stand Still", itseäni tämän albumista innostumaan saanut "In God's Country" sekä puskan takaa noussut "One Tree Hill", jota pitkään arvoin yhdeksi heikoimmista kappaleesta, mutta josta olen alkanut pitämään ihan viime hetkinä.

"Trip Through Your Wires" tuo mukanaan huuliharppualun sekä Zeppelin-tyylistä materiaalia. Levyn parhaimpiin kappaleisiin kuuluvat "With Or Without You" ja rankka "Bullet the Blue Sky" säväyttävät kuulijan varmasti jo ensi kuulemalta.

"Red Hill Mining Town" ja "Mothers of the Disappeared" ovat keksinkertaisia biisejä verrattuna levyn muun materiaaliin. Bonon lauluääni ei varmasti ole niitä parhaimpia, mutta suurimmissa osassa biiseistä on jonkinlaista "magiaa".

Kokonaisuutena levy on tasainen kokonaisuus. Se saattaa myös jäädä U2:n parhaaksi hengelliseksi albumiksi, jollei bändi saa parempaa aikaan.

1. Where the Streets Have No Name
2. I Still Haven't Found What I'm Looking for
3. With Or Without You
4. Bullet the Blue Sky
5. Running to Stand Still
6. Red Hill Mining Town
7. In God's Country
8. Trip Through Your Wires
9. One Tree Hill
10. Exit
11. Mothers of the Disappeared

* * * * ½

Daniel Amos - Shotgun Angel

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1977



Gospel-kuume!

Daniel Amos on yhtye, johon en välttämättä olisi ikinä törmännyt, ellen olisi tutustunut kaikkien aikojen parhaisiin CCM-albumeihin. Tämä löytyi TOP25-listalta, tosin vasta sijalta 19. Se osoittaa kuitenkin, että albumi oli sen ajan klassikko. Mutta miten mahtaa nykyään olla?

Albumi on ensikuulemalta enemmänkin erinomainen kokonaisuus kuin suurien hittien sarja. Lupaava ainakin on, ettei yhtye kuulu näihin yhden hitin - tai yhden albumin - ihmeisiin. Vaikka hittejä ei albumilta tunnu löytyvän, niin erinomaisia kappaleita kylläkin. Albumilla sekoittuvat yhtyeen ensimmäisen albumin kantrivaikutteet mukavasti (höm) The Beatles -vaikutteisiin. The Beatlesin vaikutus tuntuu etenkin kahdessa viimeisessä kappaleessa.

Albumi alkaa kivasti "Days And Nights" -kappaleella, joka saa suoraa jatkoa reippaasta "Black Gold Fever" -kappaleesta. Levyä ei ole tehty turhan tosikkomaisesti eikä Daniel Amos ole koskaan tietääkseni ollutkaan tosikkomainen. Huumoria piisaa melkeinpä koko yli 40-minuuttinen.

"Praise Song" ja "Father's Arms" ovat herkkiä Jumalasta kertovia biisejä. Alkupään biisit eivät tuntuneet kovin evankelioivilta. Hyvä, että laulaja kertoi kuuntelevansa sydäntä eikä päätään ja valitsi mustan kullan eli öljyn sijasta Jumalan ilosanoman. Etenkin "Father's Arms" kuuluu suosikkeihini levyltä.

"Meal" on huumoria täynnä. Sanat "I'm thirsty Lord my soul's on fire." ovat täynnä Jumalan kaipuuta myös. Selkeästi eniten kantria muistuttava biisi "Shotgun Angel" on cover-kappale. En ole kuullut alkuperäistä versiota, mutta tämä ainakin on loistava.

"Finale" on hiukan yli parin minuutin instumentaalikappale. Se on hieman jopa pelottavan tuntuinen, tuoden mieleen jonkinlaisen lentokokemuksen hirmuliskon selässä - aivan kuten elokuvassa Avatar. "Lady Goodbye" on herkkä biisi - ja sopii saamani mielikuvaan edellisestä kappaleesta jollain tavalla, sillä siinä puhutaan "taivaan neidosta". "The Whistler" menee helposti ohi, jollei ole tarkkana - kuitenkin ihan kelpo kappale.

"He's Gonna Do a Number on You" on paluuta huumorilinjaan. "Better" on mukava rock-pläys ennen kahta viimeistä kappaletta "Sail Me Away" ja "Posse in the Sky". Molemmat ovat samantyylisiä The Beatles-vaikutteisia kappaleita.

Kokonaisuutena albumi on hyvin tehty. Vaikkei se olekaan yhtä kuuluisa kuin yhtyeen muutamat muut albumit, kuten "Horrendous Disc" ja "Alarma!", kristillisestä musiikista kiinnostuneen kannattaa ottaa tämä albumi huomioon listatessan parhaimpia levyjä. Kyseessä saattaa olla jopa yhtyeen paras levy - riippuen tietysti millä tuulella on.

1. Days And Nights
2. Black Gold Fever
3. Praise Song
4. Father's Arms
5. Meal
6. Shotgun Angel
7. Finale: Bereshith Overture
8. Lady Goodbye
9. The Whistler
10. He's Gonna Do a Number on You
11. Better
12. Sail Me Away
13. Posse in the Sky

* * * * *

Stryper - To Hell with the Devil

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1986



Kristus on tie!

Stryperin toinen studioalbumi THWTD oli paljon suurempi menestys kuin yhtyeen debyytti "Soldiers Under Command". Paljolti tämä johtui hittiballadista "Honestly", mutta albumilta on toki noussut muitakin kappaleita ihan tunnetuiksi asti, ja täytyy ottaa sekin huomioon, että levyn yhdestoista kappaleesta peräti seitsemän päätyi yhtyeen molemmille livealbumeille saakka.

Aloitusraita "Abyss" on lyhyt mutta pelottavankuuloinen instrumentaali-intro. Se on hyvää pohjustusta myös pelottavan melodian omaavalle nimikkokappaleelle. Vuosien saatossa se on noussut yhtyeen tunnusbiisiksi. Seuraavat kappaleet "Calling on You" ja "Free" ovat molemmat niinikään hittejä, ja ilmesesti ne myös pyörivät 80-luvulla MTV:llä.

Kappaleen tunnetuin hitti "Honestly" sai kyseenalaisen kunnian olla yksi kaikkien aikojen kauheimmista rock-kappaleista. Yksi Anthraxin jäsenistä Scott Ian sanoi sen olevan "nössöin rock-kappale" ikinä. Sinänsä säälin häntä, sillä hän ei ollut ymmärtänyt kappaleen sanomaa täysin. Kyseessä on kappale, joka kertoo siitä miten paljon Jumala rakastaa meitä - juuri sinua. Hän rakastaa sinua ikuisesti täydellisellä rakkaudellaan, koska on luonut sinut. Moni saattaa ihmetellä, miten Jumala voi rakastaa jokaista luomaansa ihmistä niin paljon - ihmisiä kun on Maapallollakin nykyään 6 miljardin luokkaa. Se onkin mysteeri, jota ehkei inhimillisellä ajattelulla voi ymmärtää.

"The Way" muistuttaa vanhaa Europea, lähinnä tulee mieleen kappale "In The Future to Come". Kappaleessa on kuitenkin sanoman lisäksi parempaa Michael Sweetin vahva ääni, joka venyy levyllä - niin kuin livenäkin - ihan uskomattomiin suorituksiin. "Sing-Along Song" on molemmilla yhtyeen livelevyillä avausraita. Se sopii avaukseksi livekeikoille, mutta on ihan hyvä ettei sitä otettu studioalbumille avaukseksi. Se kun ei ole niitä rankimpia kappaleita.

"Holding on", "Rockin' the World" ja balladi "All of Me" ovat levyn tuntemmatomimmat kappaleet, mutta silti jokainen näistä on kelpoa kuunneltavaa enkä ottaisi yhtäkään niitä levyltä pois. "More Than a Man" -kappale päättää kivasti rankalla saundillaan albumin. Michael Sweet on sanonut, että jos laulat kertosäkeen ja myös tarkoitat laulamaasi, olet pelastunut. Se onkin totta, sillä suun tunnustuksella pelastutaan Raamatun mukaan.

Kokonaisuutena albumi on klassikko. Sillä on mukavasti "koukkuja", ja se on vanhaa kunnon kristillistä glam-rockia. Kaksi balladia ja rajut biisit tekevät albumista sellaisen, että sitä on jaksanut kuunnella vuodesta toiseen.

1. Abyss (To Hell with the Devil)
2. To Hell with the Devil
3. Calling on You
4. Free
5. Honestly
6. The Way
7. Sing-Along Song
8. Holding On
9. Rockin' the World
10. All of Me
11. More Than a Man

* * * * *

Petra - Beat the System

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1984



Se on täytetty!

Petran viimeinen studioalbumi Greg X Volzin kanssa ennen kuin John Schlitt tuli hänen tilalleen, ei muistuta juuri yhtään Petran edellisiä albumeja. Jos yhtyeen edelliset albumit olivat rockia, niin tämä on aika selvää poppia. Sekulaariyhtyeistä tulee mieleen lähinnä Alphaville. Tosin tämä taisi olla aikanaan arvostettu musiikkityyli, sillä melko pian "Beat the System" albumin jälkeen julkaistiin Michael W. Smithin "The Big Picture". Nämä syntikkasaundit varmasti ovat vuosien saatossa jakaneet Petra-fanien mielipiteitä. Onneksi Petra pääsi niistä eroon suht' pian. Silti ne riivasivat vielä John Schlittinkin alkuaikaa "Back to the Street" albumilla.

Aloituskappale on siis mukava pop-kappale. Järjestelmä syöttää meille tahtomattamme asioita, joita emme haluaisi tietää, kuulla, nähdä, kokea tai tuntea. Se yrittää saada meitä kauemmas Jumalasta. Toinen kappale "Computer Brains" on todella hyvä kappale sanoituksellisesti, mutta melodialtaan ja laulutavaltaan se varmasti jakaa mielipiteitä. Biisi kertoo "Beat the System" viitaten järjestelmän tuhollisuudesta - kun laittaa jätettä sisään, saadaan jätettä ulos. "Clean" alkaa välittömästi tästä. Se kertoo kuinka olemme puhtaita Herran edessä, kun olemme saaneet syntimme anteeksi.

"It Is Finished" on kiistatta levyn paras kappale. Se on jopa rokkaavin levyn kappaleista. Petra tykkäsi esittää sitä kiertueen aikana viimeisenä kappaleena, koska se kertoo mukavasti Jumalan voiton täyttymisestä. "Voice in the Wind" on melko yksitoikkoinen kappale suht' hyvän alun jälkeen. Greg X Volzin laulu kuitenkin tekee tästä ihan siedettävän.

"God Gave Rock And Roll to You" on cover-kappale, jonka on kirjoittanut Ballard. Sen esitti alunperin eräs tuntemattomaksi jäänyt yhtye. Kuuluisimmat cover-versiot ovat Kissin ja Petran. Petra julkaisi omansa alunperin vuonna 1977 toisella studioalbumillaan "Come And Join Us". Uusi versio ei kuitenkaan ole läheskään niin hyvä kuin Petran ensimmäinen eikä se ole edes rokkia, kuten sanottua, vaan poppia. "Witch Hunt" on ihan hauskankuuloinen kappale melodialtaan, jopa tanssittava. Kappale kertoo nykyajan ongelmasta: Paha nähdään kaikkialla, ja sen sijaan että muuttaisimme itseämme ja omaa suhtautumistamme, tuhoamme kaiken muun ympäriltämme - kaiken mistä emme pidä.

"Hollow Eyes" on mukava, rauhallinen ja tunteikas kappale. Silti täytyy sanoa, että Petralla on paljon parempiakin samantyylisiä kappaleita. Sanoituksellisesti silti tärkeä kappale, koska se kertoo Jeesuksen vähäisimmistä.

"Speak to the Sky" on "Voice in the Wind" tapaan tylsähkö kappale. "Adonai" kuitenkin pelastaa mitä pelastettavissa on. Siinä on tiettyä ylpeyttä ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Se on piristävä kappale.

Kokonaisuutena "Beat the System" ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin Greg X Volzin -aikaisen Petran muut albumit. Sen saundit olivat varmasti jänniä CCM-maailmassa aikoinaan, mutta paljon parempia vastaavia on tullut ajan myötä vastaan. Hattua täytyy kuitenkin nostaa sille, että he uskalsivat yrittää jotakin erilaista.

1. Beat the System
2. Computer Brains
3. Clean
4. It Is Finished
5. Voice in the Wind
6. God Gave Rock And Roll to You
7. Witch Hunt
8. Hollow Eyes
9. Speak to the Sky
10. Adonai

* * * ½