Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1977
Gospel-kuume!
Daniel Amos on yhtye, johon en välttämättä olisi ikinä törmännyt, ellen olisi tutustunut kaikkien aikojen parhaisiin CCM-albumeihin. Tämä löytyi TOP25-listalta, tosin vasta sijalta 19. Se osoittaa kuitenkin, että albumi oli sen ajan klassikko. Mutta miten mahtaa nykyään olla?
Albumi on ensikuulemalta enemmänkin erinomainen kokonaisuus kuin suurien hittien sarja. Lupaava ainakin on, ettei yhtye kuulu näihin yhden hitin - tai yhden albumin - ihmeisiin. Vaikka hittejä ei albumilta tunnu löytyvän, niin erinomaisia kappaleita kylläkin. Albumilla sekoittuvat yhtyeen ensimmäisen albumin kantrivaikutteet mukavasti (höm) The Beatles -vaikutteisiin. The Beatlesin vaikutus tuntuu etenkin kahdessa viimeisessä kappaleessa.
Albumi alkaa kivasti "Days And Nights" -kappaleella, joka saa suoraa jatkoa reippaasta "Black Gold Fever" -kappaleesta. Levyä ei ole tehty turhan tosikkomaisesti eikä Daniel Amos ole koskaan tietääkseni ollutkaan tosikkomainen. Huumoria piisaa melkeinpä koko yli 40-minuuttinen.
"Praise Song" ja "Father's Arms" ovat herkkiä Jumalasta kertovia biisejä. Alkupään biisit eivät tuntuneet kovin evankelioivilta. Hyvä, että laulaja kertoi kuuntelevansa sydäntä eikä päätään ja valitsi mustan kullan eli öljyn sijasta Jumalan ilosanoman. Etenkin "Father's Arms" kuuluu suosikkeihini levyltä.
"Meal" on huumoria täynnä. Sanat "I'm thirsty Lord my soul's on fire." ovat täynnä Jumalan kaipuuta myös. Selkeästi eniten kantria muistuttava biisi "Shotgun Angel" on cover-kappale. En ole kuullut alkuperäistä versiota, mutta tämä ainakin on loistava.
"Finale" on hiukan yli parin minuutin instumentaalikappale. Se on hieman jopa pelottavan tuntuinen, tuoden mieleen jonkinlaisen lentokokemuksen hirmuliskon selässä - aivan kuten elokuvassa Avatar. "Lady Goodbye" on herkkä biisi - ja sopii saamani mielikuvaan edellisestä kappaleesta jollain tavalla, sillä siinä puhutaan "taivaan neidosta". "The Whistler" menee helposti ohi, jollei ole tarkkana - kuitenkin ihan kelpo kappale.
"He's Gonna Do a Number on You" on paluuta huumorilinjaan. "Better" on mukava rock-pläys ennen kahta viimeistä kappaletta "Sail Me Away" ja "Posse in the Sky". Molemmat ovat samantyylisiä The Beatles-vaikutteisia kappaleita.
Kokonaisuutena albumi on hyvin tehty. Vaikkei se olekaan yhtä kuuluisa kuin yhtyeen muutamat muut albumit, kuten "Horrendous Disc" ja "Alarma!", kristillisestä musiikista kiinnostuneen kannattaa ottaa tämä albumi huomioon listatessan parhaimpia levyjä. Kyseessä saattaa olla jopa yhtyeen paras levy - riippuen tietysti millä tuulella on.
1. Days And Nights
2. Black Gold Fever
3. Praise Song
4. Father's Arms
5. Meal
6. Shotgun Angel
7. Finale: Bereshith Overture
8. Lady Goodbye
9. The Whistler
10. He's Gonna Do a Number on You
11. Better
12. Sail Me Away
13. Posse in the Sky
* * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti