Point of Grace - A Christmas Story

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1999

 

Perinteinen joulutarina

Point of Grace on kristillinen tyttöbändi. Tämä on heidän ensimmäinen joululevynsä. Silloin yhtye muodostui vielä neljästä jäsenenstä. Heitä voisi verrata Spice Girls -yhtyeeseen, vaikka POG olikin olemassa jo kauan ennen heitä. Melkein aina kun naislaulaja tai -laulajat tekevät pop-musiikkia kristillisellä puolella (ja varsinkin maallisissa piireissä), on luvassa joululevy ennemmin tai myöhemmin. Silti kiinnostuin tästä bändistä niin paljon aikoinaan, että päätin ostaa kaikki albumit, myös jouluaiheiset. Täytyy myöntää, että levy on tehty upeasti ja tuo joulutunnelman väkisinkin.

POG ei silti mässäile erinomaisuudella tällä levyllä, vaikka laulavatkin virheettömästi ja nuotilleen. Sovituksissa olisi voitu vähän enemmän olla rohkella mielellä, eikä luoda coverita sellaisista kappaleista, jotka on tehty jo ziljoonaan kertaan. Muutama upea veto tosin löytyy: "One King" ja "Not That Far from Bethlehem" ovat päättämässä tätä levyä hienolla tavalla. Samoin alussa oleva "When Love Came Down" jää laulattamaan myöhemminkin. "Emmanuel God With Us" muistuttaa meitä, että on olemassa paljon yksinäisiä, joilla ei ole tosiaankaan ole tuttavia saatikka perheenjäseniä enää ja viettävät joulunsa yksin. Jumala on silti heidän seuranaan ja toivoo että he saisivat kokea myös lähimmäisen rakkautta. "Santa Claus Is Comin' to Town" on levyn heikoin lenkki, johtuen sen lapsellisesta sovituksesta. Sen sijaan "Light of the World", jonka POG laulaa Michael Taitin kanssa, on mahtava esitys.

Yleisesti ottaen POG on tehnyt hyvän, joskin perinteisen joululevyn, jossa biisit pääosin sointuvat yhteen. Kappaleet myös toteuttavat hengellistä viestiä eteenpäin näin joulun aikoina. Albumi on tuotettu hyvin, eikä minulla ole pahaa sanottavaa tästä levystä paljoakaan.

1. Joy to the World

2. When Love Came Down

3. Angels We Have Heard on High

4. Let It Snow, Let It Snow, Let It Snow / Sleigh Ride

5. Carol of the Bells / What Chils Is This?

6. O Holy Night

7. How Great Our Joy

8. Emmanuel God With Us / O Come, O Come Emmanuel

9. Light of the World

10. Santa Claus Is Comin' to Town

11. Jingle Bell Rock

12. Coventry Carol

13. One King

14. Not That Far from Bethlehem

* * * *

Amy Grant - A Christmas Album

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1983

Hengellinen joulu!

Ei ole ollut minulle vähän aikaa sellaista joulua, johon ei olisi kuulunut Amy Grantin musiikki ja nimenomaan tämän albumin muodossa! Kun tätä levyä kuuntelee, tulee joulutunnelma nopeammin kuin luulee.

Tätä on sanottu kristillisissä piireissä kaikkien aikojen parhaaksi joulevyksi. Jollei se ole, niin kyllä se vähintään kolmen parhaan joukossa on. Se on täydellinen yhdistelmä Amy Grantin omia joulubiisejä ja perintekkäitä klassikoita. Yhtenä hittinä voi mainita Michael W. Smithin kirjoittaman "Emmanuel" -biisin, mutta eivät siihen mahtavat joululaulut rajoitu. "Hark! The Herald Angels Sing" on perinteinen joulubiisi, jonka tekijää ei tunneta, mutta Amyn laulamana se kuulostaa juuri hänenlaiseltaan kappaleeltaan. Sen jälkeen seuraa "Preiset dem König!", joka on kaunis instrumentaalikappale.

Albumi on hyvin tuotettu, siinä on paljon herkkyyttä sekä ripaus huumoria. En ole vuosien saatossa yhtään kyllästynyt tähän levyyn eli on kestänyt hyvin ajan hammasta. Se kilpailisi varmasti jopa 40 suosikkilevyni listapaikasta, jos sen kuuntelu ei rajottuisi joulunviettoon. Ei ihme, että tätä on sanottu täydelliseksi Amy Grantin levyksi niille, jotka vihaavat Amy Grantin musiikkia. Se todella on niin valloittava ja mukaansatempaava, että saa liikkuttuneeksi, mutta saman aikaan iloiseksi. Albumin päätös "A Mighty Fortress/Angels We Have Heard on High" on täydellinen lopetus täydelliselle levylle. Harmin paikka, että Amy Grant on tehnyt tämän jälkeenkin joululevyjä, sillä ne eivät ole yltäneet läheskään tämän tasolle. Tämä pitää pintansa, edelleen!

1. Tennessee Christmas
2. Hark! The Herald Angels Sing
3. Preiset dem König! (Praise the King)
4. Emmanuel
5. Little Town
6. Christmas Hymn
7. Love Has Come
8. Sleigh Ride
9. The Christmas Song (Chestnuts Roasting on an Open Fire)
10. Heirlooms
11. A Mighty Fortress / Angels We Have Heard on High

* * * * *

Point of Grace - Home for the Holidays

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2010

Jouluksi kotiin!

Suoraan sanottuna minua ei paljoakaan kiinnosta ja innosta joululevyt, sillä niitä ei kehtaa kuunnella kuin joulukuussa. Nyt on kuitenkin niin, että joidenkin kristillisten artistien muutamat joululevyt ovat osoittautuneet todella tasokkaiksi, että niitä ei ole voinut olla hankkimatta. Point of Grace eli POG on yksi näistä. Alunperin POG oli neljän nuoren naisen muodostama tyttöbändi, mutta nyt vain kolmen naisen. Point of Gracen kaksi edellistä joululevyä olivat molemmat menestyksekkäitä, ja he julkaisivat vuonna 2010 jo kolmannen joulualbumin, mikä on ehkä jo liikaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että kyseessä on inspiroivin joululevy, jonka olen heiltä koskaan kuullut.

Yksi vaikuttavimmista elementeistä levyllä on kantrivaikutteet, jotka kuuluvat parhaiten biiseissä "White Christmas" ja "Labor of Love", varsinkin ensiksi mainitun kappaleen sovitukseen se on antanut todella paljon nopeutta ja ytyä. Muutenhan kappale olisi jo loppuun kulutettu, vaikkakin hieno. "Immanuel" on ehkä paras joulukappale, jonka olen koskaan kuullut. Siinä kuuluu selvä tunnelataus varsinkin kerto säkeessä. "Little Drummer Boy" on myös sovitettu uudella tavalla, mutta silti kunnioittaen alkuperäisversiota. Levyä kuunnellessa nousee ilon ja liikutuksen kyyneleet silmiin, kun kuuntelee biisejä kuten "Home for the Holidays / Silver Bells" ja "The Giver And the Gift", josssa jälkimmäisessä on mukana Jim Brickman.

Levyn letkeästä huumoripuolesta vastaavat kappaleet "Candy Cane Lane" ja "A Holly Jolly Christmas". "Joy to the World" on levyn iloisimpia kappaleita. Liikutuksen kyyneleet nousevat silmiin myös kappaleen "Not So Silent Night" aikana. Biisi itsessään kertoo Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan.

Nyt kun POG on tehnyt kolme joululevyä, toive minulta olisi ettei  heiltä tulisi enää yhtään jouluaiheista levyä. Onhan tämä jo sinänsä yksi heidän merkkipaaluistaan - jollei jopa täydellinen joululevyksi.

1. White Christmas
2. Candy Cane Lane
3. Labor of Love
4. Home for the Holidays / Silver Bells
5. Immanuel
6. Little Drummer Boy
7. A Holly Jolly Christmas
8. Joy to the World
9. Not So Silent Night
10. The Giver And the Gift

* * * * *

The Choir - Circle Slide

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1990

Jumalalla on armolliset silmät.

The Choir oli minulle monien kristillisten yhtyiden tapaan täysi tuntematon ennen kuin tutustuin kaikkien aikojen parhaimpien CCM-levyjen listaan. Sillä oli kaksi levyä listalla: "Circle Slide" ja "Chase the Kangaroo". Kumpikin levyistä on vaikuttanut kristilliseen vaihtoehtomusiikkiin todella paljon - siitä olen varma. Voisi sanoa, että tämä on todennäköisesti genren tärkein bändi heti Daniel Amosin jälkeen, siis alternative rockin.

"Circle Slide" on ensimmäinen levy, johon musiikkidiggarin kannattaa tutustua The Choirin tuotannon osalta. Se on helposti avautuva, ainakin verrattuna "Chase the Kangaroo" ja "Wide-Eyed Wonder" -levyihin. Nimibiisi on ehkä aavistuksen liian pitkä, mutta toisaalta se vie mukaansa ihan kiitettävästi. Tunnetta ei puutu muistaakaan biiseistä. Kertoohan jo kappaleiden nimetkin, että "A Sentimantal Song" ja "Merciful Eyes" ja kaihoisa "If I Had a Yard" ovat todella riipaisevia kappaleita. "Tear for Tear" on vähän yli minuutin raita, ja toivoisinkin että se olisi pidempi, sillä se jotenkin tuntuu loppuvan kesken. "About Love" -kipaleella kuullaan Mark Heardin lauluakin ja se voisi hyvin olla hänen myöhäisemmillä levyillään, kuten vaikka "Second Hand". "Blues Skies" on niin ikään tunnelmallinen kappale. "Laugh Loop" -kappale on ainoa biisi, jonka mukana oloa en ymmärrä tällä levyllä. Se on alle kahden minuutin biisi, joka ei tuo mitään uutta kokonaisuuteen. "Restore My Soul" yrittää pelastaa tämän levyn huonolta päätökseltä ja onnistuukin siinä ihan erinomaisesti.

Vaikka parhaat biisit ovatkin alussa, ei loppu ole paljoa huonompi. The Choir on yksi niistä yhtyeistä, joihin kannatta tutustua enemmänkin, varsinkin tässä arvostelussa mainittuihin levyihin. Harmi kyllä, levyt ovat CD-muodossa vaikeasti saatavilla - kuinkas muuten...mutta onneksi nyt on tulossa kovaa vauhtia laillisia keinoja saada digitaalisessa muodossa vanhaa kunnon musiikkia.

1. Circle Slide
2. If I Had a Yard
3. A Sentimental Song
4. Merciful Eyes
5. Tear for Tear
6. About Love
7. Blues Skies
8. Laugh Loop
9. Restore My Soul

* * * * ½

Believer - Dimensions

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993

Ei kahta ilman kolmatta!

Believer oli julkaissut jo aiemmin albumit "Extraction from Mortality" (1989) ja "Sanity Obscure" (1990), jotka molemmat toivat oman elementin thrash metalliin. Jos ensiksi mainittu oli tuonut viulun niin jälkimmäinen toi oopperalaulun siihen. "Believer" oli rankkuudestaan huolimatta valmis kokeilemaan myös vaihtoehtoisia menetelmiä. "Dimensions" meni vielä pidemmälle. Sen biiseissä oli runsaasti kokeiluja, osa juonsi juurensa jo aiempiin albumeihin, mutta osassa on jotain uutta.

Pidän alun pelottavista huudoista. Suoraan sanoen en täsmälleen tiedä miten ne liittyvät biisiin, mutta ei minun varmaan tarvitsekaan - enkä tiedä haluankokaan. "Gone" -kappale on kovaa thrashia mutta monimuotoista sellaista. Samoin oikeastaan kaikki muutkin lukuunottamatta viimeistä kappaletta "Trilogy of Knowledge", jossa kuullaan fantastisia naisoopperaääniä. Jos joku vielä väittää, että Tarja Turunen oli ensimmäinen naisoopperalaula metallissa niin kuunnelkaan nyt ihmeessä vaikka Believeriä. Yhtye oli jo kolme vuotta aiemminkin tehnyt vastaavanlaisia kappaleita. Tämä "Trilogy of Knowledge" on sananmukaisesti trilogia, tosin siihen kuuluu myös intro, joten itse asiassa siinä on neljä osaa. Tämä on thrash metallin mahtipontisimpia kappaleita, joita olen koskaan kuullut. Hieno kokeilevainen teos.

Tämän albumin tekemiseen meni pitempi tovi varmasti kuin edellisissä. Believer oli 90-luvun alussa todellisessa iskussa. Harmin paikka, että yhtye lopetti tämän levyn jälkeen. Se teki kyllä comebackin vuosia myöhemmin, mutta musiikki oli muuttunut lähemmäksi nu metal -vaikutteita tyyliin Deftones. Usko minua: Believer oli kenties rankin thrash metal bändi vielä tämän albumin aikoina. Kappaleet kuten "Future Mind", "Dimentia" ja "What Is But Cannot Be" ovat niin parasta metallia.

1. Gone
2. Future Mind
3. Dimentia
4. What Is But Cannot Be
5. Singularity
6. No Apology
7. Trilogy of Knowledge (Intro: The Birth, Movement I: The Lie, Movement II: The Truth, Movement III: The Key)

* * * * ½

Stryper - No More Hell to Pay

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2013

Mars matkaan!

Stryperin paluu oli tapahtunut jo tavallaan "Reborn" -albumin myötä, tosin se oli tarkoitettu alunperin Michael Sweetin soololevyksi, mikä heijastui jo siinä, että niitä ei soitettu paljoakaan livenä. "Murder by Pride" sen sijaan oli tehty Stryperin tyyliä silmällä pitäen, ja se näkyi mm. kovien huudahdusten muodossa albumilla. Muutamien mielestä kyseinen levy oli silti liian balladivoittoinen. Nyt Stryper julkaisi sitten vastapainoksi heidän rankimman albuminsa tähän saakka. Siinä on ainoastaan yksi balladi "The One", joka ei yllä lähellekään "Together As One" ja "Honestly" -biisien tasoa, mutta ei ole ihan heikkokaan.

Levyn rankkuus siis kuuluu peräti 11 kappaleen muodossa 12 biisistä. Yksi kovimmista ehkä on "Saved by Love", jossa sanomasta ei silti ole tingitty yhtään. Levyn nimibiisi "No More Hell to Pay" on nousemassa klassikon asemaan varmasti lähivuosina, vaikka omalle kohdalle se ei ihan osukaan kovaa. "Marching Into Battle" -kappaletta esiteltiin Internetissä ennen levyn julkaisua ja sitä kehuttiin paljon. Tosin, se taitaa olla löytynyt arkistojen uumenista ja äänitetty nyt vasta. Levyllä on yksi kappale, jonka itse ristisin jo klassikoksi, nimittäin "Sympathy". Se on nimittäin kasvanut vain arvoaan muiden jäädessä paikoilleen statukseensa.

Onko "No More Hell to Pay" sitten parempi kuin "Murder by Pride", koska se on myös tuotettu paremmin? Sanoisin että ei. "No More Hell to Pay" on toki paljon rankempi kuin edellinen albumi, mutta samalla siitä puuttuu se syvällisyys ja herkkyys, joka oli kuultavissa "Murder by Pride" -levyn lähes jokaisessa biisissä. Ei "No More Hell to Pay" nyt tietenkään ihan tunteeton ole, mutta jotain sellaista jäi kaipaamaan lisää. Kaiken kaikkiaan "Jesus Is Just Alright" on mukava cover myös, mutta pidän DC Talkin versiosta enemmän - alkuperäistä en koskaan muista kuulleenikaan.

Jää nähtäväksi, että jatkaako Stryper vielä musiikin tekoa. Michael Sweetin ääni ainakin tuntuu olevan erinomaisessa kunnossa ja miesten soittotaito hakee vertaistaan. Jos seuraava levy vielä tulee toivon, ettei siinä olisi naurettavia kappaleita kuten tällä oli "Sticks & Stones"...kiitos!

1. Revelation
2. No More Hell to Pay
3. Saved by Love
4. Jesus Is Just Alright
5. The One
6. Legacy
7. Marching into Battle
8. Te Amo
9. Sticks & Stones
10. Water into Wine
11. Sympathy
12. Renewed

* * * *

Tourniquet - Psychosurgery

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1991

Yksi kristillisen metallin kulmakivistä!

Tourniquet oli jo tehnyt loistavaa musiikkia debyytillään "Stop the Bleeding", mutta toinen albumi "Psychosurgery" teki heidät tunnetuiksi jopa osassa maallisia piirejä. Myönnän, että asenteeni bändiä kohtaan oli aluksi erittäin luotaantyötävä, mutta sitten löysin tämän albumin kaikkien aikojen kristillisten metallialbumien listalta. YouTubesta kuunneltuani pari kappaletta "Psychosurgery" ja "A Dog's Breakfast", olin varma että tämä kannattaa hankkia, ennemmin tai myöhemmin. Jossain määrin minua oli karkoittanut heidän pelottavat päällykantensa, vaikka myöhemmin katseltuna niissä on paljon sanomaa.

Mikä sitten tekee "Psychosurgery" -levystä niin loistavan? Hyvät riffit, onnistuneet sanoitukset, mahtava soitto ja syvä tunnelataus mainitakseni joitain syitä. 90-luvun alussa kristillisessä metallissakin oli jo yleistä metallin ja räpin yhdistäminen ja tähän meni Tourniquetkin "Spineless" -biisinsä kanssa. Biisi oli joissain vaiheessa suosittu livekappale ja lienee vieläkin sellainen.

"Spineless" ei ole levyn paras kappale kaikesta huolimatta - omasta mielestäni. Nimikappale on tietty kovaa tasoa, mutta kirkkaimmin loistavat "A Dog's Breakfast", joka varoittaa harhaopeista sekä "Broken Chromosomes", joka puolestaan varoittaa vahingoittamasta kenenkään toisen ihmisen päälle, sillä ihminen on tehty Jumalan kuvaksi. Tämä jälkimmäinen on tunnelataukseltaan suurin levyn kappaleista. "Stereotaxic Atrocities" oli jossain arvostelussa ristitty levyn ainoaksi huonoksi kappaleeksi. Minä pidän kyseistä kappaleesta melko paljon, sillä siinä on otetaan kantaa eläinkokeisiin ja melodia sekä riffit ovat loistavia.

Instrumentaalinen "Viento Borrascoso" on instrumentaalinen, ja se tuo esille Ted Kirkpatrickin kyvyt rumpalina hyvin esille. Albumin rankin kappale on päätöskappale "Officium Defunctorum", ja se kertoo Kristuksen tekemästä sovituksesta ja lunastuksesta.

Kun kuuntelee tätä levyä kerta toisensa jälkeen, on vain ihmeteltävä, että vuonna 1991 heavy/metallikansa kuunteli jotain Metallican Black -albumia. Ihan hyvä levy sekin, mutta tässä on aidosti kaikki hyviä kappaleita ja totuuden sanomaakin löytyy. Se merkitsee vain, että maailmassa on todella voimia, jotka ohjaavat ihmisiä - myös ostaessa levyjä.

1. Psychosurgery
2. A Dog's Breakfast
3. Viento Borrascoso (Devasting Wing)
4. Vitals Fading
5. Spineless
6. Dysfunctional Domicile
7. Broken Chromosomes
8. Stereotaxic Atrocities
9. Officium Defunctorum

* * * * *