Ei kahta ilman kolmatta!
Believer oli julkaissut jo aiemmin albumit "Extraction from Mortality" (1989) ja "Sanity Obscure" (1990), jotka molemmat toivat oman elementin thrash metalliin. Jos ensiksi mainittu oli tuonut viulun niin jälkimmäinen toi oopperalaulun siihen. "Believer" oli rankkuudestaan huolimatta valmis kokeilemaan myös vaihtoehtoisia menetelmiä. "Dimensions" meni vielä pidemmälle. Sen biiseissä oli runsaasti kokeiluja, osa juonsi juurensa jo aiempiin albumeihin, mutta osassa on jotain uutta.
Pidän alun pelottavista huudoista. Suoraan sanoen en täsmälleen tiedä miten ne liittyvät biisiin, mutta ei minun varmaan tarvitsekaan - enkä tiedä haluankokaan. "Gone" -kappale on kovaa thrashia mutta monimuotoista sellaista. Samoin oikeastaan kaikki muutkin lukuunottamatta viimeistä kappaletta "Trilogy of Knowledge", jossa kuullaan fantastisia naisoopperaääniä. Jos joku vielä väittää, että Tarja Turunen oli ensimmäinen naisoopperalaula metallissa niin kuunnelkaan nyt ihmeessä vaikka Believeriä. Yhtye oli jo kolme vuotta aiemminkin tehnyt vastaavanlaisia kappaleita. Tämä "Trilogy of Knowledge" on sananmukaisesti trilogia, tosin siihen kuuluu myös intro, joten itse asiassa siinä on neljä osaa. Tämä on thrash metallin mahtipontisimpia kappaleita, joita olen koskaan kuullut. Hieno kokeilevainen teos.
Tämän albumin tekemiseen meni pitempi tovi varmasti kuin edellisissä. Believer oli 90-luvun alussa todellisessa iskussa. Harmin paikka, että yhtye lopetti tämän levyn jälkeen. Se teki kyllä comebackin vuosia myöhemmin, mutta musiikki oli muuttunut lähemmäksi nu metal -vaikutteita tyyliin Deftones. Usko minua: Believer oli kenties rankin thrash metal bändi vielä tämän albumin aikoina. Kappaleet kuten "Future Mind", "Dimentia" ja "What Is But Cannot Be" ovat niin parasta metallia.
1. Gone
2. Future Mind
3. Dimentia
4. What Is But Cannot Be
5. Singularity
6. No Apology
7. Trilogy of Knowledge (Intro: The Birth, Movement I: The Lie, Movement II: The Truth, Movement III: The Key)
* * * * ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti