U2 - War

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1983

Kaksi väärää ei tee sitä oikeaksi.

U2 on bändi, jota en voinut sietää aikoinaan, mutta en ala nyt siitä sen enempää purkamaan. Pidän yhtyeen musiikista nykyään ja se on tärkeintä. Ensimmäiset yhtyeen albumit, jotka hankin olivat "October" ja "The Joshua Tree". "War" tuli oikeastaan tutuksi vasta kaverini kautta. Toisaalta ihme, ettei tullut hommattua sitä ensimmäisten joukossa, sillä se on tälläkin hetkellä vielä All Music Guide -arvostelusivuston mukaan klassikko eli täydet viisi tähteä, aivan kuten "The Joshua Tree" ja "Achtung Baby".

"War" ei ole aivan niin tunnettu ja suosittu U2:n albumi kuin voisi olettaa. Monet sen biisit tiedetään kyllä hyvin, "Sunday Bloody Sunday" ja "New Year's Day" päällimmäisenä. U2 oli tehnyt ennen tätä kaksi studioalbumia; "Boy", joka on jäänyt itselle vähän varjoon ja "October", joka ei ole ihan yhtä hyvä kuin "War" tai "The Joshua Tree", mutta silti kelpo, vaikkakin aliarvostettu levy. "October" oli paikotellen erittäin rajuakin tykitystä, mutta se ei ollut kovin kummoinen kaupallinen menestys. U2 tiesi, että heidän piti tehdä erinomainen albumi selvitäkseen mukana kilpailussa. He onnistuivat, vai mitä? Ainakin tämä on sanoitusten tasoltaan parempi kuin "October" ja hittejäkin löytyy.

Heti aloitusraita "Sunday Bloody Sunday" jyrää tajuntaan erinomaisten, vaikuttavien ja rankkojen rumpulyöntien kautta. Rummut kuuluvat monessa biisissä erittäin selvästi ja tuntuvat olevan jopa laulun ohella pääosassa, varsinkin "Like a Song..." ja "The Refugee" -kappaleissa tämä näkyy vahvasti. Toinen kappale "Second" on myös hyvä, mutta siitä jää mieleen bassokohdat parhaiten. "New Year's Day" -biisissä taas on tarttuva kosketinkuvio.

"Drowning Man" voisi sanoitusten puolesta olla hyvin rakkauslaulu naiselle, mutta kallistun enemmän Jumalan puolelle tässä asiassa, johtuen puhtaasti kappaleen nimestä. "40" laittaa puolestaan jauhot suuhun niille epäilijöille, jotka väittävät etteivät U2 osaisi tehdä hyvää kristillistä kappaletta. "40" on nimittäin sanasta sanaan Raamatusta, Psalmista 40 ensimmäiset jakeet. U2 on enemmäkin poliittisesti kantaa ottava yhtye, mutta kristillisyys näkyy monesti sanoitusten kautta lähimmäisen rakkautena ja huolesta maailman tilaa kohtaan.

"War" on "The Joshua Tree" -levyn rinnalla minun suosikkialbumejani U2:n tuotannosta. Se on myös hyvä albumi aloittaa, jos ei ole yhtyeen musiikiin törmännyt. Nykyään U2:sta soi kyllä vähän joka radioasemalla, mutta nämä alkuaikojen U2-levyt ovat niitä parhaimpia. Vahvat saundit, mahtavat tekstit ja bändin raju mutta upea soitto ovat tärkeitä osasia, jotka tekevät albumista erittäin nautinnollisen. Ei muuten ihme, että kristillinen thrash metal -yhtye Believer on tehnyt oman version "Sanity Obscure" -albumilleen biisistä "Like a Song..."! On tässä niin rankkoja ja kantaaottavia sanoituksia!

1. Sunday Bloody Sunday
2. Seconds
3. New Year's Day
4. Like a Song...
5. Drowning Man
6. The Refugee
7. Two Hearts Beat As One
8. Red Light
9. Surrender
10. "40"

* * * * ½

Fireflight - For Those Who Wait

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2010

Janoan Jumalaa!

Fireflight iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta vuosia sitten. Tämä albumi oli silloin jo julkaistu, kun paras kaverini tutustutti minut "The Healing of Harms" -levyllä olevaan "Star of the Show" -biisiin. Mutta...se on aivan toinen tarina. Olen pitkään ajatellut, että tämä "For Those Who Wait" -levy on selvästi heidän huonoin levynsä (niistä jotka minulla on hyllyssä) ja sen kuuntelu jäi vähäiselle. Aivan, kunnes Fireflight saapui yllättäen Maata Näkyvissä -festareille Turkuun vuonna 2015. Siellä kuulin biisit "Desperate", "For Those Who Wait" ja "What I've Overcome" livenä. Viimeiseksi mainittu kappale oli niistä se, jonka nimeä en heti tunnistanut, mutta jonka löysin "kelailtuani" vähän albumin raitoja keikkaa seuraavana päivänä.

Minkälainen levy sitten FTWW on? Se on ennen kaikkea sanoituksiltaan sellainen, joka puhuu suoraan Jumalalle, silloinkin kun se puhuu sellaisille jotka odottavat. Dawn laulaa ja bändi soittaa yhtä hyvin kuin edeltäneellä "Unbreakable" -levyllä. Musiikaalisesti kappaleiden melodiat ja riffit olisivat silti parhaimmillaankin vain keskitasoa, jos ne olisi julkaistu tuolla "Unbreakable" -levyllä. Ei silti mahda mitään. Sanotaan, että kolmas levy (varsinkin jos edellinen levy on ollut täysosuma) on se vaikein tehdä. Tämä pätee melko hyvin FTWW -albumilla, vaikka olen siihen jo osittain ihastunut.

Levyn kymmenestä kappaleesta peräti kolme on hitaita, nimittäin "Name" sekä kaksi viimeistä kappaletta "All I Need to Be" ja "Recovery Begins". Nuo kaksi viimeistä hidasta ovat ihan kelpo kappaleita, mutta "Name" on vähän yksitoikkoinen. Fireflight on tällä albumilla parhaimmillaan nopeissa, suoraviivaisissa ralleissa, juuri nimibiisi, "Desperate", "Fire in My Eyes" ja "You Give Me That Feeling" ovat sellaisia parhaimmasta päästä.

"For Those Who Wait" on ehkä pienoinen pettymys kahden edellisen kovan levyn jälkeen, mutta silti monet sen kappaleista ovat hyviä. Tämä on sellainen levy, jonka fanin kannattaa hankkia kokoelmiinsa, jos haluaa pysyä keikan aikana mukana "fiiliksessä". Tämän albumin tekstit saavat minut jostain syystä janomaan Jumalaa entistä enemmän, joten sanoitukset ovat erittäin onnistuneita. 10 biisiä hiukan yli 35 minuutissa! Fireflight on edelleen iskussa tällä levyllä!

1. For Those Who Wait
2. Desperate
3. Fire in My Eyes
4. Core of My Addiction
5. What I've Overcome
6. Name
7. New Perspective
8. You Give Me That Feeling
9. All I Need to Be
10. Recovery Begins

* * * *

Amy Grant - Home for Christmas

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1992

Tunnelmallista joulua!

Amy Grantin toinen joululevy "Home for Christmas" on luonteeltaan pehmeämpi ja rauhallisempi kuin hänen ensimmäinen "A Christmas Album" vuodelta 1983. Yleisesti ottaen syyhy tehdä joululevy on suuri, varsinkin pop-artisteilla ja kun Amy Grantin ensimmäinen on klassikko, niin miksei sitten tehtäisi toinenkin? Ensimmäinen oli melodioiltaan tosiaan hieman riehakkaampi kuin tämä ja tämä toinen sisältää enemmänkin tunnelmallisia ja rauhallisia kappaleita.

Mukaan on valittu muutaman uuden lisäksi, vanhoja klassikkoja, joista ainakin "Have Yourself a Merry Little Christmas" ja "O' Come All Ye Faithful" toimivat tosi hyvin Amyn tulkitsemina. Sovituksiin on panostettu tätäkin joululevyä tehdessä ja se toimii, vaikka ihan minun tyyliäni eivät nämä kappaleet olekaan. Uusista kappaleista Amy Grantin ja Chris Eatonin "Breath of Heaven" on klassikko. Kovin vaille huomiota ei jää "Emmanuel, God With Us", jota on ollut Robert Marshall tekemässä Amyn ja Chrisin kanssa.

Levy edustaa hyvää makua eikä se ole liian lapsellinen missän kohdin. Ainoa kappale, josta voisin antaa moitetta on "Rockin' Around the Christmas Tree", joka ei sovi kokonaisuuteen täysin. Viimeinen kappale "Jesu, Joy of Man's Desiring" on täysin instrumentaali, koska sanat eivät voi täysin kertoa tuota tunnetta, jonka musiikki antaa. Uusia kappleita olisi saanut olla enemmän, sillä monet kuluvat puhki liian monen laulajan tulkitsemina.

1. Have Yourself a Merry Little Christmas
2. It's the Most Wonderful Time of the Year
3. Joy to the World / For Unto Us a Child Is Born
4. Breath of Heaven (Mary's Song)
5. O' Come All Ye Faithful
6. Grown-Up Christmas List
7. Rockin' Around the Christmas Tree
8. Winter Wonderland
9. I'll Be Home for Christmas
10. The Night Before Christmas
11. Emmanuel, God With Us
12. Jesu' Joy of Man's Desiring

* * * *

Point of Grace - Winter Wonderland

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005

Kulkuset...

Tyttöbändi Point of Gracen toinen joulualbumi, "Winter Wonderland", alkaa perinteisesti "It's the Most Wonderful Time of the Year" -biisillä, joka on ainakin nykyään kulutettu loppuun. Seuraa nimibiisi, joka vaikuttaa laiskasti tehdyltä, mutta loput 20 sekuntia yrittää piristyksellään pelastaa sen mitä pelastettavissa on. "Let There Be Light", jossa mukana on mieslaulaääni John David Webster, on ensimmäinen kappale, joka yllättää positiivisesti. Tyttöjen (tai oikeastaan nykyään sanoisin naisien) äänet sointuvat hyvin Websterin äänen kanssa yhteen ja kappale on muutenkin hyvä ja mainiosti sovitettu.

"Jingle Bells" alkaa acapellanomaisesti, mutta siihen tulevat myöhemmin instrumentit mukaan. Siinä on sopivasti vaihteluja. Lisäksi biisiä on sovitettu niin ettei se tunnu liian perinteiseltä. "Breath of Heaven" puolestaan on alunperin klassikkokappale, mutta tälle levylle on päätynyt vain keskinkertainen versio.

"In the First Light" on acapella, joka nousee vasta viime sekunneilla loistoonsa. Valitettavasti ensimmäiset 3 minuuttia ja 25 sekuntia ovat lähes odottelua että koska biisi alkaa ja loput kymmenen sekuntia on sitä mahtavaa tunnelmaa. "Santa Medley" sisältää kolme puhkikulutettua joulukappaletta, joista kaikki ovat liian lapsellisia minun makuuni.

Viimeiset kolme kappaletta pelastavat paljon levyllä. "Little Town" on ehkä hieman perinteinen joulubiisi jo, mutta se soi aina yhtä mukavasti. "For Unto Us" on ehkä levyn paras kappale ja sen hengellinenkin osuus tulee hyvin ymmärretyksi. "All Is Well" on Michael W. Smithin ja Wayne Kirkpatrickin tekemä kappale ja se sopii oikein hyvin lopetukseksi, vaikka se ei kerro totuutta tästä joululevystä.

Minulle on sanottu, että kun artisti tekee yhden joululevyn, siinä on jo tarpeeksi, ja kaksi taas on aivan liikaa. En ole ihan täysin samaa mieltä väitteen kanssa, vaikka siinä on aavistus totuutta. Maailmahan on täynnä joululevyjä!

1. It's the Most Wonderful Time of the Year
2. Winter Wonderland
3. Let There Be Light
4. Jingle Bells
5. Breath of Heaven (Mary's Song)
6. In the First Light
7. Santa Medley (Here Comes Santa Claus, Frosty the Snowman, Rudolph the Red-Nosed Reindeer)
8. Little Town
9. For Unto Us
10. All Is Well

* * *

Resurrection Band - Awaiting Your Reply

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1978

 

Heavyä ilosanomalla

Stryper on yhtye jonka sanotaan tuoneen heavyn kristillisyyteen tai kristillisyyden heavyyn 80-luvulla. Tosi asiassa jo 70-luvulla oli kristillisiä yhtyeitä, joilla oli rankempi saundi musiikissaan. Resurrection Band tai myöhemmin Rez Band tai pelkkä Rez oli yksi näistä. Musiikillisesti sen debyyttialbumi "Awaiting Your Reply" muistuttaa tosi paljon Led Zeppeliniä, mutta sanoma on Jumalaa korottavaa ja erityisen evankelioivaa.

"Awaitng Your Reply" voisi tyyliltään sopia muuten Led Zeppelin -kategoriaan, mutta kas sillä on kaksi laulajaa, toinen mies ja toinen nainen (Glenn ja Wendi Kaiser), jotka jakavat lauluosuudet keskenään ja paikoitellen jopa laulavat samaan aikaan.

"Waves" on kappale, joka muistuttaa todella paljon rytmiltään ja tyyliltään Zeppelinin neljännellä levyllä olevaa "Black Dog" -aloitusta. Glenn ja Wendi laulavat silti hyvin ja nimenomaan Jeesuksen rakkaudesta. "Awaiting Your Reply" on vielä parempi kappale eikä muistuta niin paljon Zeppeliniä.

"Broken Promises" jättää lähes sanattomaksi, kun siinä lauletaan "Broken Promises, broken by me and not by you". Kappaleessa Glenn Kaiser pyytää silti Jeesusta auttamaan rikottujen lupausten eheyttämisessä. Toinen erittäin kaunis kappale on "Lightshine", jossa myös Wendi pääsee mukaan lauluun taas.

Kappaleista "The Death of the Dying" voi olla kaikista haastavin, jo sen alun suhteen, mutta siitäkin alkaa tykkäämään. Olen tottunut tälläiseen haastavaan musiikkiin. Se kasvaa kuuntelu kuuntelulta. "Irish Garden" ja "The Return" ovat hienoja, kaunitta kappaleita.

Basisti Jim Denton pääsee laulamaaan "Ananias And Sapphira" -kappaleessa, joka voisi hyvin olla otettu Led Zeppelinin "Physical Graffiti" -albumilta. Seuraavilla levyillään Resurrection Band pääseekin pikkuhiljaa pois musiikillisesta esikuvastaan, mutta "Awaiting Your Reply" on silti heidän haastavin ja onnistunein albuminsa. Näin ainakin CCM-lehden mukaan, joka laittoi levyn kaikkien aikojen 100 parhaan kristillisen levyn joukkoon yli 10 vuotta sitten vielä. Samoin All Music Guide -sivusto on antanut tälle täydet viisi tähteä.

1. Waves

2. Awaiting Your Reply

3. Broken Promises

4. Golden Road

5. Lightshine

6. Ananias And Sapphira

7. The Death of the Dying

8. Irish Garden

9. The Return

* * * * *

Daniel Amos - Daniel Amos

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1976

70-luvulla aloittaneen kantriyhtyeen debyyttialbumi.

Daniel Amos on yksi niistä harvoista kristillisellä sanomalla varustetuista yhtyeistä, jotka ovat aloittaneet 70-luvulla ja silti ovat pystyssä yhä, nyt 2010-luvulla - niin että ovat tehneet ihan albumeja. Monella bändille debyyttilevy on usein se tärkein albumi ja en ollenkaan kiistä etteikö Daniel Amosille tämä nimialbumi olisi tärkeä, mutta seuraava albumi "Shotgun Angel" oli selvästi tasokkaampi ja sitä seuraava "Horrendous Disc" oli täydellinen muodonmuutos musiikillisesti.

Millainen levy "Daniel Amos" sitten on? Melkein koko albumi on täyttä kantria, silti melko tasokasta ja paikoitellen jopa erittäin tasokasta. Pelkäsin tätä albumia hommatessani, että se olisi tasapaksua ja en välittäisi siitä paljoakaan. Olin silti yllättynyt. Kappaleet "William" ja "Jesus Is Jehovah to Me" olivat albumin ensimmäiset kappaleet, joista pidin paljon. Erityisesti "William", joka on ilmeisesti kuvitteellinen tarina pojasta, joka on hieman erilainen muihin nähden. Hän ei ole julma kuten toiset. Tunnustan pyörittäneeni tuota kappaletta ensimmäisinä kuuntelukertoina usein.

Levyltä löytyy muutamia folk- ja jopa jazz-vaikutteita peruskantrin lisäksi. "Abidin'" ja "Skeptic's Song" erottuvat massasta, vaikkeivät omia suosikkejani olekaan. "Ain't Gonna Fight It" on Daniel Amosin johtohahmon Terry Taylorin mukaan erittäin tärkeä kappale yhteelle ja se auttoi ilmeisesti yhtyettä saamaan levytyssopimuksen.

Sanoituksellisesti sanat ovat useissa kohti tavanomaista tasokkaampia, mutta niin Daniel Amosilla on lähes joka albumilla ollut. Parhaiten minulla on jäänyt mieleen "Love in a Yielded Heart", jossa osansa saavat artistit Bob Dylan, John Lennon ja Alice Cooper. Tärkein Daniel Amosille on silti Jeesus Kristus, joka voi sanoitusten mukaan vapauttaa ihmisen ja johdattaa meidät rauhaan Paratiisiin, toisin kuin nuo mainitut artistit, tai kuin kuka tahansa ihminen.

Käsittääkseni tästä levystä on tehty monenlaisia painoksia. Minun versiossani on varsinaisella levyllä 14 kappaletta, mutta aivan viimeiset on luultavasti lisätty jälkikäteen.

1. Jesus Is Jehovah to Me
2. The Bible
3. Abidin'
4. William
5. Prelude: Servant's Prayer
6. Don't Light Your Own Fire
7. Losers And Winners
8. Walking on the Water
9. Ridin' Along
10. Dusty Road
11. Love in a Yielded Heart
12. Skeptic's Song
13. Happily Married Man
14. Ain't Gonna Fight It

* * * ½

Fireflight - Unbreakable

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2008

Nopeatempoista rokkia maailmankaikkeuden parhaimmalla sanomalla.

Fireflight oli minulle tuikituntematon yhtye kunnes kaverini kautta kuulin "Star of the Show" heidän "The Healing of Harms" -albumilta. Monet ovat tottuneet jo siihen ajatukseen, että hyvää musiikkia ei tehdä enää 2000-luvulla, mutta tämä on yksi monista albumeista joka osoittaa näiden monien olevan väärässä. Hyvää musiikkia tehdään edelleen, tyyli vain on muuttunut!

"Unbreakable" on yhtä rankka kuin heidän varsinainen debyyttialbuminsa "The Healing of Harms", mutta kappaleet ovat vieläkin parempia, vetovoimaisempia ja Jumala tulee joka biisissä vieläkin selvemmin esille kuin edellisellä levyllä. Sanon "The Healing of Harms" -levyä heidän debyytikseen, vaikka sitä ennen he tekivät yhden "Glam-rok" -nimisen levyn - mutta se oli niin lähellä demoalbumia tasoltaan että en voi laskea sitä varsinaiseksi levyksi. "Unbreakable" sisältää 10 biisiä, joista yhdeksän rankkaa, nopeatempoista kappaletta pitää huolen siitä, että kaipaa sitä viimeistä "Wrapped in Your Arms" -slovaria. Jokainen biisi on kuin hiottu timantti.

"Unbreakble" on fanien mielestä melko varmasti heidän paras albuminsa ja syystäkin. Nimibiisi sekä "You Gave Me a Promise" ja"Stand Up" kuuluvat edelleen keikkasettiin vuosia albumin julkaisun jälkeen. Tämä tuli todistettua itsekin Maata Näkyvissä -festivaaleilla vuonna 2015. Bändin elinvoimainen laulaja Dawn Richardson hoitaa solistin hommat tehokkaasti. Hänellä on vahva, selkeä ääni, joka sopii hyvin tälläiseen suoraviivaiseen rokkiin. Biisien sanoma on selkeä. Niillä halutan keskittää voimavaramme Jumalaan, keskittää ajatuksemme ja huomiomme Häneen. Fireflightin luottamus Jumalan rakkauteen ei jää epäselväksi.

Monissa kappaleissa sanoma on niin syvällistä ja herkkää, että jossain biiseissä meinaa kyynel tulla väkisin silmään, tarkoitan erityisesti kappaleita "Forever" ja rauhallista lopetusta "Wrapped in Your Arms". Bändin yksi uran parhaista ja tärkeimmistä albumeista on varmasti tämä. Sen biisit ovat ihan jokainen hieno osoitus siitä, että nykymuusikoilla ei ole kynä ruosteessa. Joku voi vierastaa naista rock-bändin solistin paikalla, vaikka se on nykyään yleistä. Silti, bändit kuten Paramore ja Flyleaf sekä tietty Fireflight tekevät mainiota, menevää rokkia.

1. Unbreakable
2. You Gave Me a Promise
3. Brand New Day
4. The Hunger
5. Stand Up
6. Forever
7. Go Ahead
8. The Love We Had Before
9. So Help Me God
10. Wrapped in Your Arms

* * * * *

Within Silence - Gallery of Life

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Vain yksi ainoa tie Paratiisin vie.

Within Silence on yksi melodinen metalliyhtye lisää kristilliseen musiikkimaailmaan. Silti täytyy myöntää, että sen biisien melodiat ovat parempia kuin monien kaltaistensa ja aikalaistensa tässä genressä. Minun huomioni kiinnitti alunperin tuo kaunis päällykansi, ja positiivisen kuuloinen albumin nimi "Gallery of Life". Yhtye on lähtöisin Slovakiasta. Sen kaltaisiksi voitaisiin mainita mm. Theocracy, Sonata Arctica, Helloween ja Stratovarius - eli solisti on miespuolinen, nimeltänsä Martin Klein. Muut yhtyeen jäsenet ovat Richard Germanus (kitarat), Martin  Cico (kitarat), Filip Andel (basso) ja Peter Gacik (rummut).

Levyn kappaleet ovat pääasiassa siis hyviä, oikein tarttuvia ja voivat jäädä soimaan päähän. Martin Kleinilla on upea ääni ja hän osaa laulaa suht' hyvin korkeallakin. Albumin sanoitukset ovat hieman synkempiä kuin odotin. Monissa biiseissä puhutaan viimeisestä tuomiosta, synnin turmeluksesta, mutta toisaalta myös armosta, parannuksen teosta ja Jumalan rakkaudesta. "Gallery of Life" on todella yksi niistä albumeista, joka pistää miettimään omaakin elämää eri kantilta. "Road to the Paradise" on levyn johtava kappale, ehdottomasti. Sen loppupuolella olevat sanat "I Am Your Father, You'll Do My Will" ja "The Joy of the Light" jäävät helposti soimaan tajuntaan ja niitä huomaa hyräilevänsäkin. Levyllä on muitakin positiivissävytteisiä kappaleita, yksi niistä on ehdottomasti "Silent Desire", joka on yksi levyn parhaita biisejä.

Levyn huonoimmista kappaleista: "The World of Slavery" on jopa vähän karmivan kuuloinen, mutta kertosäkeen loppu "Only God Can Give You a Eternal Life" pelastaa jonkin verran. Olennaisesti Rhapsodyn kappaleita muistuttava kappale on silti levyn ainoa heikko raita. "The Last Drop of Blood" ja "Love Is Blind" ovat melkolailla keskitasoa, eikä varsinkaan jälkimmäinen tuo paljoakaan uutta levylle. "Anger And Sorrow" on kasvanut sen sijaan tosi paljon viimeisimillä kuunteluilla. Se ei ole ihan perinteinen kappale. "Elegy of Doom" on varoittava biisi synnin turmelluksesta ja sen lauluosuudessa on jotakin mahtavaa, varsinkin kertosäkeessä. Ehkä se kertoo solistin eläytymisestä kappaleeseen.

Levylle olisin toivonut enemmän sanoituksia, jotka kertovat Jumalan rakkaudesta ja armosta. Levy on kauniisti tehty musiikiltaan (lukuunottamatta "The World of Slavery" -kappaletta) ja siksi juuri toivoisin sen kertovan enemmän mahdollisesta toivosta - kuin menetetystä toivosta.

1. Intro
2. Silent Desire
3. Emptiness of Night
4. Elegy of Doom
5. The Last Drop of Blood
6. Love Is Blind
7. Anger And Sorrow
8. Judgement Day
9. The World of Slavery
10. Road to the Paradise
11. Outro

* * * ½

Point of Grace - Directions Home (Songs We Love, Songs You Know)

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Matkalla kotiin

Minun täytyy tunnustaa, etten ole suuri cover-albumien ystävä. Ajatus siitä, että halutaan rahastaa toisten biiseillä, on väistämättä mielessäni kun kuuntelen kokonaisia levyjä täynnä vanhoja kappaleita, vaikka kyseessä olisikin jokin suosikkiyhteeni tai -artistini. Uskon silti, että Point of Grace haluaa tehdä koko sydämestään kunniaa Jumalalle näillä kappaleilla. Levyn nimeä en silti tajua. "Songs You Know" -osio menee nimestä vähän haaskuulle, sillä minun täytyy tunnustaa, etten tuntenut ennen tämän levyn hankintaa yhtään ainoatakaan kappaletta levyn yhdeksästä cover-biisistä. Yksi uusi biisikin tässä on, nimittäin nimibiisi "Directions Home", jossa on mukana Vince Gill - siis yhteensä kymmenen biisiä joita en ollut kuullut aikaisemmin.

Levyn alkuperäisesittäjät ovat yhtä lailla minulle tuntemattomia. Carrie Underwood, jolta on valittu "Something in the Water", on yksi harvoista nimistä joita olen kuullut. Miley Cyrus, jolta taasen on otettu levyn päätösbiisi "The Climb", on tullut tutuksi muista kuin musiikillista ansioistaan, vaikka tunnustan että minulla on ollut yksi hänen levyistään joskus. Cindy Morganin tiedän myös (minulla on yksi levy häneltä hyllyssä), ja häneltä on otettu "Two Roads", kappaleeseen on otettu vierailevaksi tähdeksi Ricky Skaggs. Loput kuusi nimeä ovat minulla täysin vieraita, mutta mainittakoon tässä: Lennon ja Maisy Stella (A Life That's Good), Wynonna Judd (Only Love), Wayne Watson (Friend of a Wounded Heart), Matt Maher (Lord, I Need You), Phillip Phillips (Home) ja Trace Adkins (You're Gonna Miss This).

Huolimatta siitä, että kappaleet ja suurin osa alkuperäisesittäjistä ovat minulle tuntemattomia (tai ehkä juuri tästä syystä), Point of Gracen cover-levy on minulle positiivinen yllätys. Yhtye on yhden jäsenen erottua tehnyt aikalailla huonoakin materiaalia, tosin erittäin hyvääkin. Kolmikko korjaa cover-levyllä yllätyspotin. Heidän lauluäänensä ovat erittäin yhteensopivat ja mahtavat. Albumi on tuotettu juuri oikeanlaisesti. Kappaleet on valittu pitäen huoli siitä, ettei yhtye laula sellaista mikä sotii heidän uskoansa vastaan ja hengellinen sanoma tulee vahvasti esille. Heti ensimmäinen kappale "A Life That's Good" kertoo siitä, kuinka meillä on asiat hyvin. Emme tarvitsisi enempää kuin meillä on. "You're Gonna Miss This" on niin ikään mukava kappale kertoen nuorten kärsimättömyydestä aikuiseen elämään. "Directions Home" on tosiaan uusi kappale, mutta se ei ollenkaan kalpene muiden rinnalla. Yhtye on nyt tehnyt loistavan cover-albumin ja nyt kannatta miettiä seuraavaa askelta tarkoin.

1. A Life That's Good
2. Only Love
3. Directions Home
4. Something in the Water
5. Friend of a Wounded Heart
6. Lord, I Need You
7. Home
8. You're Gonna Miss This
9. Two Roads
10. The Climb

* * * *

Mortification - Mortification

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1991

Jumala hallitsee!

Death metal oli vielä melkolailla lastenkengissään, kun Mortificationilta tuli ensimmäinen demoalbumi "Break the Curse". Varsinainen debyytti tuli vuonna 1991, jolloin heidän omaa nimeään kantava nimialbumi julkaistiin. Itse en ole juurikaan tutustunut noihin maallisen puolen vastaaviin yhtyeisiin, mutta tietääkseni ainakin Carcass, Napalm Death ja Entombed soittavaa vastaavanlaista musiikkia. Kristillinen death metal kuulostaa varsin oudolta käsitteeltä varmasti monille. Silti, tämä bändi laulaa musiikissaan elämästä, joka on Jeesuksessa Kristuksessa ja samalla varoitta väärästä tiestä, josta seurauksena on iankaikkinen ero Jumalasta eli täydellinen kuolema.

Tämä Mortificationin debyytti ei ole paras tapa aloittaa yhtyeeseen tutustuminen, sillä se on tosi rujo soitannallisesti ja sen sanoituksista on enemmän kuin paikoitellen vaikea saada selvää. Onneksi omaan versiooni on painettu sanat, josta voin seurata mitä biiseissä lauletaan. Sanoituksellisesti se on silti todella onnistunut, sillä se tuo Kristuksen tärkeyden sanomassaan esille ja miten ihminen voi valinnoillaan vaikuttaa lopulliseen kohtaloonsa. Vihollisen läsnäoloa ei ole unohdettu, ja se selviää varsinkin kappaleissa "Satan's Doom" ja "The Destroyer Beholds". Tosiasiahan on, että kun vaellamme Kristuksen rakkauden ja armon alla, ei vihollisella ole meidän sieluumme mitään mahdollisuutta.

Levy on musiikillisesti jykevää mättöä alusta loppuun. Nopeatempoiset, mutta lyhyet "Turn" ja "The Majestic Infiltration of Order" ovat mukavia välipaloja pitempien biisien ohella. Sanoituksista olen saanut elämääni rohkaisua lukea enemmän Raamattua ja noudattaa sen sanomaa myös käytännössä. Levyn päällykansi ei ole täysin vielä avautunut itselle, mutta ei se kaunista katseltavaa ainakaan ole. Mikäli et ole kuullut yhtyeestä aiemmin ja tahdot tutustua siihen, suosittelen albumia "Scrolls of the Megilloth" avajaisiksi. Tämäkin on erittäin hyvä, ellei jopa parempi kuin se, mutta vaatii tietynlaisen mielentilan tai pitkän tutustumisjakson, että siihen pääsee kunnolla sisälle.

1. Until the End
2. Brutal Warfare
3. Bathed in Blood
4. Satan's Doom
5. Turn
6. No Return
7. Break the Curse
8. New Awakening
9. The Destroyer Beholds
10. Journey of Reconciliation
11. The Majestic Infiltration of Order

* * * * ½

Stryper - Fallen

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Kristillisen metallin pioneeri jatkaa voittokulkuaan!

Kun katsoo albumin päällykantta, tulee mieleen viime albumi "No More Hell to Pay", mutta tällä kertaa juttu onkin päinvastoin. Jumalan sormi osoittaa liekkeihin päin. Stryperin päällykannet ovat olleet viime aikoina melko 'shokeeraavia', mutta se ei ole minua ainakaan toistaiseksi millään tavalla pelottanut. Täytyy muistaa mm. Tourniquetin sekä Vengeance Risingin ensimmäisten päällykansien kuvat unohtamatta Mortificationia ja Believeria.

Mitä musiikkiin tulee, alkaa levy lupaavasti. YouTubessakin näyttökertoja kerännyt "Yahweh" on ensimmäinen biisi, yli kuuden minuutin iskevä metallipläjäys. "Fallen" ja "Pride" ovat erittäin hyvää jatkoa, mutta levyn heikoin kappale "Big Screen Lies" ei iske juurikaan. "Heaven" ja "Love You Like I Do" ovat hyväntuulisia metallikappaleita.

Levyn toinen puolisko alkaa yllättäen ainoalla balladilla "All Over Again". Se on hieno ja kaunis biisi, mutta Stryper on tehnyt parempiakin, muistinvirkistykseksi sanottakoon "Alive", "Together As One", "My Love I'll Always Show" ja heidän ehkä suurin hittinsä "Honestly". Sitten on jo Stryperille vähän viime levyillä tavaksi tulleen coverin vuoro: "After Forever" on tehty hienosti kunnioittaen Black Sabbathin alkuperäistä versiota "Master of Reality" -albumilla. "Till I Get What I Need" -kappale on alle kolmen minuutin melko nopea rutistus. "Let There Be Light" on hieno, vähän majesteettinenkin kappale. Loppu on muutenkin tosi hyvä, sillä "The Calling" ja "King of Kings" täydentävät mahtavasti levyä.

Kokonaiskatsauksena levyllä on paljon hyviä kappaleita, mutta parhaat niistä ovat joko levyn alku- tai loppupuolella. Balladeja on vain yksi, ja levyä voi hyvällä syyllä sanoa Stryperin rankimmaksi albumiksi, tähän saakka tehdyistä. Kappaleita on monentempoisia ja monenlaisia. Sanoma menee edellä, vaikka joitakin sanoituksia on hieman hankala ymmärtää, "Big Screen Lies" lähinnä. "After Forever" erottuu joukosta, mutta ei ole huono versio. Toinen kristillinen metalliyhtye Deliverance on joskus tehnyt oman versionsa siitä jo 90-luvulla, mutta tämä Stryperin on parempi. "Fallen" jatkaa siitä mistä "Murder by Pride" ja "No More Hell to Pay" -albumit aloittivat Stryperin toisen kulta-ajan. He toivovat varmaan, ettei "Reborn" -levyä olisi koskaan julkaistu Stryper -nimen alla, sillä se on viimeiseen kolmeen albumiin nähden melko onneton. Michael Sweetin ääni on pysynyt erittäin hyvänä kaikki nämä vuodet ja yhtye soittaa uskomattoman hyvin.

1. Yahweh
2. Fallen
3. Pride
4. Big Screen Lies
5. Heaven
6. Love You Like I Do
7. All Over Again
8. After Forever
9. Till I Get What I Need
10. Let There Be Light
11. The Calling
12. King of Kings

* * * * ½

The Neal Morse Band - The Grand Experiment

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Kristillisen progen taituri tekee yhtyeensä kanssa kauniin albumin!

Neal Morse on kuulunut suosikkeihini siitä asti kun kuulin ensimmäistä kertaa "Testimony Two" -levyltä biisejä kuten "The Truth Will Set You Free", mutta se on toinen tarina. Tämä uusi Morsen levy on yhtyeen kanssa tehty ja nimenomaan sitä tahdotaan osittaisella nimenmuutoksella korostaa.

Olin odottamassa monen muun fanin tavoin "Momentum" -levylle jatkoa. Jossain vaiheessa YouTubeen ilmestyi "The Grand Experiment" -kappale. Ajattelin silloin, että ihan kelpo kappale, rajua materiaalia tulossa, vähän "Sola Scriptura" -kaltaista. En ole koskaan ollut suuri "Sola Scriptura"-fani, joten mietin aluksi kannattaako tätä uutta levyä edes hankkia. Mainittakoon, että arvostan kyseistä levyä paljon, vaikka en itse pidäkään sitä Neal Morsen parhaimmistoon kuuluvana omalla kohdallani. Lopulta päätin ostaa uuden levyn.

Ensimmäinen kappale "The Call" vie melkein korvat mennessään. On siinä majesteettinen kappale! Proge on harvoin kuulostanut näin hyvältä sitten...70-luvun tai vaikka 80-luvun. Kymmenen minuutin kappale ei toista itseään liikaa vaan pysyy erittäin hyvin luomassa uutta koko ajan. "Waterfall" on vielä kauniimpi. Sen rauhallisuus ja kauneus muistuttaa minua King Crimsonin "I Talk to the Wind" -klassikkoa, mutta sanoisin että on vähän parempi kuin se. Neljäntenä kappaleena on alle 4 minuutin "Agenda", joka on selvästi levyn heikoin ja ainoa keskikertainen kappale. Tuntuu kuin se olisi äänitetty maan alla, se kuulostaa liikaa tavanomaiselta biisiltä myös melodian puolesta.

"Alive Again" on sitten koko albumin selvästi pisin kappale. Morse-fanit ovat tottuneet toki tälläisiin lähes puolen tunnin biiseihin aikaisimmilla levyillä. Tämä nousee myös parhaiden kastiin Morsen tuotannossa. Se on hieno, positiivinen, elämänmyönteinen kappale. Kun yksi biisi vie noin puolet levyn tilasta, on luonnollisesti tärkeää, ettei se ole täynnä höttöä. Klassikoksi kappale ei silti aivan yllä. Siinä on vaihteluita, mm. laulajien äänissä ja melodioissa. Pituudesta huolimatta täytyy huomata ettei kappale ole moniosainen, vaikka monet Morsen pitkät kappaleet ovat saaneet osilleen erilaiset nimet.

Tämä albumi nousee vuoden 2015 lempialbumieni joukkoon melko varmasti. Siinä on sellaista kauneutta, jota löytyy mm. Yes -progejättiläisen "Close to the Edge" -albumilta. Se on myös yksi Morsen parhaimmista albumeista ja ehkä myös kaunein.

1. The Call
2. The Grand Experiment
3. Waterfall
4. Agenda
5. Alive Again

* * * * ½

Fireflight - Innova

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Popimpaa rokkia Fireflightilta!

Fireflight iski minuun aikoinaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun kuulin "Star of the Show" -kappaleen, joka löytyy heidän "The Healing of Harms" -levyltään. Hankin heti albumit "The Healing of Harms", "Unbreakable" ja "For Those Who Wait" ja rakastuin yhtyeen musiikkiin välittömästi. Varsinkin "Unbreakable" tuntui niin täydelliseltä rock-levyltä. "Now" ja tämä uusi "Innova" tuli sitten hankittua julkaisuajankohtina. Olen iloisesti ollut yllättynyt - aina - heidän uudistumiseensa. Myönnetään, että "For Those Who Wait" oli se levy, josta olen alkanut täysillä tykkäämään vasta ajan kanssa, mutta hei - saa yhtyeelläkin olla vaikeita levyjä.

"Innova" -levy esiteltiin kappaleiden "Resuscitate" ja "We Are Alive" kanssa. Monet miettivät onko Fireflight menossa popimpaan suuntaan ja olihan se. Onneksi minä en ole pelkästään rankempaan musiikkiin päin, vaan pidän myös popimmasta tavarasta. Kommentit, kuten "Fireflight on menossa M.I.A. -kaltaiseen musiikkiin päin" ovat kyllä selkeää liioittelua. Itse kuuntelen nimittäin M.I.A.:n kahta ensimmäistä melko usein ja tämä ei ole sinne päinkään. Sen sijaan kommentti "Fireflight löytää varmasti uudet fanit tällä levyllä" voi pitää paikkansa. Silti, jotkut vanhemmatkin fanit, kuten esimerkiksi minä, tykkään heidän uudesta tyylistään tosi paljon. On hienoa, että bändi halusi uudistua mieluummin kuin tehdä "Unbreakable" -albumin uudelleen. Silti he ovat aina omaperäinen ja soittavat sellaista musiikkia, joka tuntuu heille luontevalta. Kun olin vuoden 2015 Maata Näkyvissä-festareilla, huomasin miten hyvin kappaleet "Keep Fighting", "Lightning", "Safety" ja erityisesti "Resuscitate" heiltä luonnistuivat yhdessä vanhempien levyjen kappaleiden kanssa.

Albumi tosiaan on popimpi kuin edelliset neljä levyä. Se on silti vielä hyvää rokkia, energistä ja erityisesti kristillinen sanoma edellä kulkevaa sellaista. Olen alkanut tykkäämään monista biiseistä vasta ajan kanssa, esim. slovarit "Here And Now" ja "Easy to Break" kuulostavat hyviltä vasta muutaman kuuntelun jälkeen, kun taas "Light Inside" (rauhallinen lopetus albumille) kuulosti heti fantastiselta.

Albumin rankemmat biisit, kuten jo mainittu "We Are Alive" saa minut ainakin erittäin hyvätuuliseksi, siinä on jotain samaa kuin Rebecca St. Jamesin "If I Had One Chance to Tell You Something" -albumin kappaleissa. Myös aloituskappale "Keep Fighting" sekä tiukka "Lightning", unohtamatta "Safety" -kappaletta, joka sai ilmeisesti jonkin palkinnonkin Dove-awardseissa (tietääkseni). "The Fallout", "This Is Our Time" ovat rajuja repäisyjä myös. Levystä ei löydy juurikaan pahaa sanottavaa, vaikka ihan taivaisiin ei vielä päästäkään tällä levyllä. Albumi ei ole ihan yhtä upea kuin esimerkiksi "Unbreakable", mutta se on osoitus että Fireflight pystyy tekemään omanlaisensa levyn ja muuttumaan sopivissa rajoissa, yrittämättä liikaa.

1. Keep Fighting
2. Lightning
3. I've Got the Power
4. Here And Now
5. Safety
6. Resuscitate
7. The Fallout
8. Easy to Break
9. We Are Alive
10. Out of My Head
11. This Is Our Time
12. Light Inside

* * * * ½