HB - Piikki lihassa

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2008

Minä olen.

HB:n kolmas täysipitkä albumi. Jos yhtyeen ensimmäinen albumi oli tyyliltään perusrokkia, toinen Nightwish-tyylistä melodista metallia, tämä kolmas on jotakin siltä vääliltä. Itse asiassa "Piikki lihassa" vaikutta albumilta, jossa yhtye on löytänyt oman tyylinsä. Sanomasta yhtye ei ole koskaan luopunut ja täytyy sanoa, etten tiedä toista näin vahvasti musiikillaan evankelioivaa yhtyettä. Jokaisella levyllä käy selväksi kristillinen sanoma. Aina sanoitukset eivät kerro meille mieluisista asioista. Sanoituksissa on pohdintaa, kuten kappaleessa "Hylkäsitkö minut?" He eivät välttele todella arkojakaan aiheita ja sitä me ihmiset juuri kaipaammekin nykyään niin musiikissa kuin seurakunnissakin. Olen havainnut nimittäin, että asioista puhumatta jättäminen ei ratkaise ongelmia vaan tuo niitä lisää keskuutemme ja vahvistaa ennakkoluuloja toisista ihmisistä.

"Hylkäsitkö minut?" on erittäin surullinen kappale ja suoraan sanottuna olisin toivonut toivon näkökohdan siihen. Melodia on silti erittäin hyvä. "Sana" -kappale on seuraavana ja se on erittäin hauska biisi. Tässä on selvä kontrasti näiden kahden biisin tunnelmassa. Jollain tavoin näen "Jeremia" on uskalias aloitusbiisi, sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti. Biisissä ei ole kertosäettä, se loppuu vielä rauhallisemmin kuin alkaa ja aihealue on hankala, vaikka sanoitukset on poimittu ilmeisesti melko sanantarkkaan Raamatusta tai ehkä juuri siksi. Sitä seuraa "Minä olen", joka myös näyttää pohjautuvan sanoituksellisesti vahvasti Raamattuun. "Hanki elämä 2" on luonnollisesti jatko-osa "Hanki elämä"-biisille, joka julkaistiin "Enne"-levyllä. Biisi kertoo ihmisen suhteesta Jumalaan ja itseensä. Ihminen ei huomaa omaa syntisyyttään, jos on hengellisesti sokea. Sen huomaamiseen tarvitaan Pyhää Henkeä, joten Raamatun lukeminen Hengessä on todella tärkeä asia. Musiikillisesti kappale on ehkä helpoiten avautuva kappale tällä albumilla. "Ilo Herrassa" alkaa surullisesti, mutta jatkuu ja loppuu iloisissa merkeissä. Siinä on jotenkin nopea melodia, joka herätti jo ensimmäisellä kuuntelukerrallani aikoinaan huomioni positiivisesti.

"Turvapaikka" on kappale ihmisen taistelusta, luottaako hän Saatanan valheisiin vai Jeesukseen, joka on tie, totuus ja elämä. Kun luotamme Jeesukseen, pidämme katseemme Hänessä, elämästämme tulee helpompaa jollain tavoin, vaikka saatamme saada ilkeitäkin kommentteja ei-uskovilta ja itse asiassa joiltakin uskoviltakin. "Hän pitää kädestäs kiinni" on ehkä suosikkiballadini koskaan HB:n tuotannosta. Se muistuttaa, että armo on annettu lahjaksi meille. Sitä ei voi ansaita. Kappale "Piikki lihassa" on muistutus, miksi Jumala kurittaa meitä - se on omaksi parhaaksi. Monesti ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen, kun olen todella hätä. Silloin kun kaikki on hyvin, jää uskon elämä helposti taka-alalle. Suhde Jumalaan ei pidä olla ainoastaan kerta viikossa vaan päivittäinen ja jopa joka sekunti siinä pitää olla mukana. Jos ihminen menee naimisiin, ei kai hän vietä aikaa puolisonsa kanssa kerran viikossa? Sanoisin, että se on hyvä olla päivittäinen. Poikkeuksia niin sanotusti löytyy asiasta, mutta Jumalan kanssa voi olla joka sekunti yhteydessä. Jumala-suhde on meille tärkein suhde mikä solmitaan elämän aikana. "Alttarilaulu" on mukava ja rauhallinen lopetus levylle. Se on iloinen kappale, joka tuo hyvän mielen.

Kokonaisuutena albumi on jollain tavoin parempi kuin HB:n kaksi edellistä albumia, vaikka siinä on pari kohtaa, jotka olisi voinut toteuttaa paremminkin. Viittaan nyt tällä "Hylkäsitkö minut?" -biisin toivottomuuteen ja "Sana" -biisin lauluun. Mielestäni "Sana" olisi voinut sisältää Johannan laulua yhdessä Antin laulun kanssa. Olen nähnyt kerran livenä kuinka se toimii erittäin onnistuneesti.

1. Jeremia
2. Minä olen
3. Hanki elämä 2
4. Ilo Herrassa
5. Hylkäsitkö minut?
6. Sana
7. Turvapaikka
8. Hän pitää kädestäs kiinni
9. Piikki lihassa
10. Alttarilaulu

* * * * ½

Jaakko Löytty - Hawash!

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1984

Omistan tämän lauluni teille...

Jaakko Löytty on tehnyt enemmän klassikkobiisejä suomigospelin saralla kuin edes tiedän. Monet hänen biiseistään ovat niin tunnettuja. että monet niistäkin jotka eivät ole kuulleet hänen albumejaan tai olleet mitenkään uskon asioden kanssa tekemisissä, tunnistavat  muutamia. Näistä mainittakoon "Ilouutinen", "Siunaa koko maailmaa", "Kahden maan kansalainen" ja "Martin Luther Kingin laulu". Ehkeivät biisin nimet sano mitään, mutta melodiat ja sanoitukset melko varmasti. "Hawash" ei sisällä niin tunnettuja kappaleita kuin edellä mainitut neljä, mutta kappaleet "Lennä, leijani, lennä", "Valaiskoon" ja "Orjalaiva" saattavat olla tuttuja. Minule taisi itse asiassa näistä ensimmäiseksi mainittu olla tuttu ennenkuin edes koskaan olin kuullut Jaakko Löytyn levyjä ensimmäistäkään sekuntia, muut eivät.

Selailin ja vähän luinkin kerran erästä kirjaa, jossa oli listattu suomigospelin klassikoita vuosien varrelta. Jaakko Löytyltä oli kaksi albumia: "Asioita joista vaietaan" ja "Hawash!". Mielestäni "Toisen päivän iltana" olisi voinut erittäin hyvin olla mukana, mutta tavallaan ymmärrän että kaksi yhdeltä artistilta on riittävä kattaus. "Asioita joista vaietaan" on näistä kolmesta mainitusta eri tyylinen, sillä Jaakon ääni on siinä heleä. Myös musiikki on erilaista, ei niin tuotettua kuin näillä kahdella muulla. "Asioita joista vaietaan" oli vähän perinteisempi melodioiltaan, mutta "Toisen päivänm iltana" ja "Hawash!" sisäsivät selkeitä jollain tavoin eksoottisia vaikuteita. Ajoittain saa erityisesti "Hawash" -albumista fiiliksen että olisi jossain kehitysmaassa köyhässä paikassa. Jaakko Löytyn musiikki on siinä suhteessä erityistä, että on kokonainen albumi musiikkia, joka on suomalaista vaikka tyyli ei muistuta suomalaista. On myöhemmin tehty albumeja ainakin maallisella puolella, joissa on eksoottisia vaikutteita (kuten Ville Leinosen "Suudelmitar"), mutta silti "Hawash!" näyttää pysyneen albumina jota ei kukaan ole yrittänyt jäjitellä. Tästä huolimatta suurin osa kappaleista on erittäin helposti sulavaa materiaalia. Jotkut niistä sopivat vaikka yhteislauluun, erityisesti "Orjalaiva", jonka hän esitti juhlakiertueellankin, kun olin katsomassa hänen konserttiaan Turun Mikaelin kirkossa. Myös "Valaiskoon" esitettiin silloin ja se tuntuu omalta lempibiisiltäni tällä hetkellä erittäin vahvasti näiden biisien joukosta. Biisi muistutta meitä niistä, jotka kohtavat vaikeuksia ja epäoikeudenmukaista kohtelua, mutta joita emme tunne henkilökohtaisesti tai joiden seurana emme voi olla syystä tai toisesta. Maailmassa on edelleen köyhyyttä ja Jeesuksen sanojen mukaan tulee aina olemaankin. Silti emme saa menettää toivoa. Maailmassa on myös väkivaltaa eikä aina ihmisen lakikaan tarjoa sitä oikeudenmukaisuutta mitä Jumala haluaisi ihmisille. Ihmisen tarpeet ovat todellisia, oli kyseessä sitten tarve ruokaan, terveyteen, Jumalan Sanaan tai mihin tahansa. Emme saa hylätä muita tarpeita vain koska jokin niistä on muita tärkeämpi (Jumalan Sana on tärkein). Arvostan sitä, että monet auttavat hädässä olevia erilaisin tavoin, kuten tarjoamalla ruokaa, asunnon yms. Tästä pääsemminkin kappaleeseen "Miljoonat jeesuslapset", joka puhuu tästä. Raamatussa Jeesus tähdentää että kaikki mitä olette tehneet yhdellekin näistä hänen vähäisimmistään, sen te olette tehneet hänelle. On erityisen tärkeää auttaa ihmistä oikeista motiiveista, ei siksi että koemme hänen omaavan paljon valtaa. "Taas on tänään" viittaa mielestäni epätoivoon, kun asiat ovat huonosti toivotaan niiden muuttavan. Joillekin niin ei aina käy vaan elävät koko ikänsä kurjissa oloissa. "Huominen" on kaukana ja voi olla että sitä ei tule.

"Pieni pakolainen" on kappale, jota en musiikin puolesta nostaisi korkealle, mutta sanat ovat niin melankoliset ja liikuttavat sisintä. Minulle ei tule monta kappaletta mieleen raiskauksesta, siis sellaisia joista puhuttaisiin ilman kielikuvia erittäin suoraan. Nirvanan "Rape Me" on harvoja, mutta siinä taitaa kysymyksessa olla kielikuva ahdistavasta tilanteesta. Jaakko Löytty on osannut vangitsemaan kauhun, jonka pikkulapsi on joutunut kokemaan: Hänen äitinsä on raiskattu hänen nähtensä ja isä astui miinaan. Tämä kertoo paljon miten rappiolla ihmiskunta on ollut. Olen oppinut että ihmisissä on paljon mukavia piirteitä. Tahdomme saada ne esiin ja juuri siksi on tärkeä ottaa opikseen historiasta, siitä mitä koulussa opitaan oppitunneilla, mitä ihmiset kertovat ja mitä nämä kappaleet kertovat. Jokaisen on hyvä miettiä, mitä voisi tehdä että olisi suurin sillä tavoinm millä Jumala on kutsunut meidät. Meidän pienet teot voivat merkitä toisille tosi paljon. Se, että kuuntelet toisen huolia merkitsee monesti toiselle paljon, se että annat hänellä ruokaa ja juomaa merkitsee monesti todella paljon, se että menet katsomaan toista paikkoihin minne monet eivät mene syystä tai toisesta on tosi paljon. On tärkeää huomioda lähimmäistäsi tavalla jolla huomioisit Jeesusta, tavalla jolla tahtoisit itseäsi kohdeltavan jos sinulla olisi vaikeaa.

1. John Muafangeyo
2. Orjalaiva
3. Kuusimba (Kaukana kotoa)
4. Kuuletko rummut?
5. Pieni pakolainen
6. Niin tulvii Hawash
7. Miljoonat jeesuslapset
8. Lennä, leijani, lennä
9. Taas on tänään
10. Valaiskoon

* * * * *

Terapia - Tule & kazo

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993

Tämä kaupunki tarvitsee Jumalaa.

Monesti on erittäin mukavaa kaivaa vanhoja nuoruudessa kuunneltuja levyjä naftaliinista. Terapian "Tule & kazo" oli melko hyvin saanut olla rauhassa levyhyllyssäni sen jälkeen kun olin Terapian jäähyväiskeikalla. Toki pian sen jälkeen levy tuli kuunneltua kerran pari läpi, mutta se jotenkin sai olla siellä lepäämässä kunnes kaivoin sen esille kun listasin parhaimpia suomenkielisiä albumejani järjestykseen hiljattain. Nyt se tuli mieleen taas ja muistot heräsivät eloon.

Terapia tykkäsi selvästi soittaa aikoinaan tältä levyltä paljon biisejä, mutta yleensä tulivat ne samat biisit, joten loppujen lopuksi tätäkin albumia vaivasi sama tauti kuin "Joona" -levyä. Sinänsä kummallista, sillä biisimateriaalia on erittäin tasaista ja melko vahvaa. Muistan kuunnelleeni lukuisilla Terapia-keikoillani lähinnä biisejä "Hän pitää sinusta huolen", "Tämä kaupunki", "Kesken kaiken" ja "Tule & kazo". Itse asiassa "Enkelilaulu" esitettiin jäähyväiskeikalla, en ollut aiemmin kuullut sitä livenä. Miksi sitten Terapia soitti niitä samoja biisejä tältä levyltä? Syy on luultavasti paljolti biiseissä itsessään, etenkin sanomassa. "Tämä kaupunki" on ajankohtaisempi näinä aikoina kuin koskaan. Ihmiset luulevat tulevansa toimeen omillaan ja jättävät Jumalan pois yhteisöstään liian helposti. Tämä tapahtui Sodomassa ja se oli syynä Sodoman tuhoon eli ylpeys oli Sodoman synti. Tiedän, että tästä on tehty kakkososa, jossa painotetaan Jumalan rakkautta kaupunkia kohtaan, vaikka se on tyly asukkaita kohtaan. "Kesken kaiken" kertoo kuinka Jumala tarvitsee ihmistä epätoivon ja uupumuksen keskellä ja kuinka Jumala antaa uutta elämää. Se on aina ajankohtainen. Vähissä ovat Terapian keikat, joissa tätä biisiä ei esitetty. "Tule & kazo" kertoo aika paljon "Tämän kaupungin" ihmisten elämän tyylistä ja siinä kehotetaan ihmistä tutustumaan toisenlaiseen elämäntyyliin, jossa omat himot eivät ole keskipisteenä vaan Jumala. Biisistä tehtiin uusi versio oikoinaan "Tule niin näet", mutta se ei ollut niin onnistunut. Alkuperäinen on ihan kelpo versio, mutta livenä parempi. "Hän pitää sinusta huolen" antaa lohdusta jälleen epätoivon ja masennuksen keskellä - turvaa Jumalaan. "Enkelilaulu" yllätti tosiaan jäähyväiskeikalla, sillä en ollut koskaan pitänyt tätä biisinä, jota voisi soittaa keikalla. Silti se onnistui siinä tilanteessa tosi hyvin. Opetuksen pääpaino ei missään tapauksessa saa olla enkelissä, mutta emme missään tapauksessa saa jättää heitä huomiotta. Enkelit palvelevat Jumalaa omalla sektorillaan uskollisesti ja me uskovat omallamme.

"Kirkonkellot" on jotenkin jännä kappale. Se on yksi levyn parhaista kappaleista, ja en koskaan kuullut sitä liveä. Silti kuulin sen TV:stä ennen kuin olin ollut yhdelläkään Terapian keikalla. Muistan kuinka yleisö lauloi mukana "Kirkon - kellot". En edes muista olinko kuullut yhtään biisiä Terapialta siinä vaiheessa. Voi olla etten. Monissa biiseissä viitataan Raamatun opetuksiin ja kertomuksiin. "5 viisasta & 5 tyhmää" on melko erilainen kappale Terapian tuotannossa. Siinä on sekä funkia että rokkia. Myös "Hymy hyytyy" sisältää paljon funkia ja se kuulostaa humoriselta, mutta itse asiassa aihe on vakava, sillä totuus on että riistämme usein ns. tietämättämme köyhien maiden ihmisten omaisuutta. Funkia sisältäviä biisejä on muitakin, mutta "Henkilökohtaista" on ainakin sellainen että se jää vähemmälle huomiolle 11 hyvän biisin jälkeen. Sen jälkeen tulevat "Hei sinä" ja "Miksi pitäisi" ovat myös jotenkin sellaisia kappaleita, etteivät ne tuo sanoitukellisesti tai musiikillisesti mitään uutta albumille. Albumin yksi aliarvostuimpia biisejä on varmasti "Jäähyväiset", mutta sen ymmärtää sillä aihe on rankka, melodia rankka sekä biisn pituus yli kuusi minuuttia. Silti, tämän kaltaista tunnepläjäystä ei oikeastaan missään muussa Terapian biisissä ole. "Ei kiinnosta elää" on samanlailla melko masentava biisi, mutta vain alultaan, sillä Jumala antaa avun. Joskus huonoina aikoina olen saanut lohtua tästä biisistä, sillä se saa minut ymmärtämään että Jumala on lähempänä kuin luulenkaan. "On se ihmeellistä" sisältää paljon tieteellisiä termejä. Ei ole montaa kristillisen sanoman omaavaa biisiä joka ottaisi tämän verran mukaan tiedettä, mutta eipä niitä juuri ole maallisellakaan puolella.

"Ystävä viaton" ja "Musta kuin yö" antavat kunniaa Jeesukselle, hänen sovitustyölleen sekä muistuttavat että hän oli synnitön ja kaikkivoipa. Joskus Jumalan suunnitelmat menevät yli hilseen ja saattavat tuntua jopa raaoilta, kuten vaikka Jobin elämää tarkastellessa. Jobin kirjaan tutustuessani löysin kaverini kanssa paljon asiaa kirjasta, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Jumala näkee niin paljon paremmin kokonaiskuvan. Monesti tuntuu, että Jumala on hylännyt ja jättänyt minut omilleni. Se on silti vain tunne ja oikeasti Jumala on koko ajan kanssani. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaisesti. Se auttaa meitä kuitenkin etsimään lohtua Jumalasta. Lukemalla Raamattua, rukoilemalla ja juttelemalla ihmisten kanssa voi saa elämän takaisin uomaansa. Musiikilla ym. on myös erittäin suuri osa. Moni levy voi piristää yllättävän paljon elämää ja monta kertaa ne ovat niitä joissa annettaan keskiö Jumalalle, tai itse asiaa koko elämä Jumalalle. Jumala pitää sinusta.

1. Hän pitää sinusta huolen
2. Tämä kaupunki
3. Hymy hyytyy
4. Jäähyväiset
5. Ystävä viaton
6. Ei kiinnosta elää
7. On se ihmeellistä
8. Kirkonkellot
9. 5 viisasta & 5 tyhmää
10. Musta kuin yö
11. Kesken kaiken
12. Henkilökohtaista
13. Hei sinä
14. Miksi pitäisi
15. Tule & kazo
16. Enkelilaulu

* * * * ½

Jukka Leppilampi & Marzi Nyman Trio - Tämä huone, tämä hetki

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2016

Pyhien paljous - en ole yksin!

Tämä on yksi niistä albumeista, jota en todennäköisesti koskaan olisi löytänyt ilman ystäväni suositusta. Lyhyesti kerrottuna tarina on se, että päätimme tehdä listan 50 suosikkialbumista, jotka on esitetty suomenkielellä. Tämä oli yksi kaverini listan viime hetken löydöistä, ja hän laittoi soimaan kappaleen "Kolme puuta". Minulla ei ollut silloin yhtään Jukka Leppilammen albumia, joten en ollut toiveikas. Hän pyysi kuuntelemaan biisin tarkoin, sillä biisissä sanoilla on iso merkitys. Upeat sanat täytyi myöntää. "Kolme puuta" kertoo puiden toiveista, jotka kaikki täytetään. Sanottakoon että kaikki liittyvät Jeesukseen jollain tavalla. Jollain tavalla nämä puut saivat olla Kuningas Jeesuksen elämässä mukana. Keskimmäinen puu oli Jeesuksen risti. Jukka Leppilampi ei ole mikään Suomen Freddie Mercury tai edes Jim Morrison. Hänen äänessään kuuluu silti erittäin suuri syvyys, vähän niin kuin Bob Dylanilla. Jukka Leppilampi ei ole arkipäiväinen käsitys siitä mikä on "hyvä laulaja", mutta minua on aina kiehtonut se, miten laulaja (tai soittaja) pystyy tuomaan oikein tunnelman biisiin. Niin, että sanoma tuntuu aidolta ja kaikin tavoin oikealta. Joillekin tälläinen ainutlaatuinen ääni voi olla este, ymmärrän sen hyvin, mutta joillekin se voi antaa lisää mielenkiintoa. "Kolme puuta" on aivan varmasti yksi parhaista kotimaisen musiikin kappaleista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Se on jopa niin erinomainen, että minua aluksi mietitytti miten hyvin muut levyn kappaleet pystyvät täyttämään sen vaatimat edellytykset. Jukka Leppilammen sävellys, kyllä, mutta Jarmo Jokisen sanoitus. Sitä ei aina muista antaa arvoa biisin tekijöille, mutta täytyy muistaa että biisiä ei voi esittää jollei sitä ole tehty. Toki biisiä ei voi kuunnella, jollei kukaan esitä sitä ja biisin esittäjä tuo siihen jotakin sielustaan, toivottavasti aina!

Albumi on erittäin monipuolinen sanoituiksiltaan. Pääasiana minulle tulee mieleen pyhien yhteys, joka on näin aikoina erittäin tärkeä. Näinä aikoina, jolloin vihollinen hyökkää meitä vastaan, olisi tärkeä rohkaista uskon veljiä ja siskoja sen sijaan että hyökkää heitä vastaan. Meidän ei pidä tukea vihollista hyökkäämällä omiamme vastaan. Unelmana olisi jos olisimme yhtenäinen kansa, silloin vihollisen on hankala käydä kimppuumme. "Jaksa vielä" -kappale räp-osuuksineen saa minut miettimään, että onko uskovan tarkoitettu rämpiä tuskaisesti elämän loppuun asti? Tuntuu kuin teemme itse siitä vielä vaikeampaa. Uskovat ottavat tehtäväkseen asioita, jotka eivät kuulu heille vaan Jumalalle, kuten ihmisten käännyttäminen uskoon.

"Akustinen räminä" oli yksi ensimmäisiä levyn kappaleita, joka herätti minun mielenkiintoni. Jukka Leppilampi antaa kunnioitusta myös muille levyn tekoon vaikuttaneille henkilöille. Vähän niin kuin levyn tekokin, eläminen uskossa on jollain tavoin ryhmätyötä. Voihan tämän ryhmätyön periaattessa tehdä yksinkin, mutta muilta ihmisiltä tulee usein myös muunlaisia ideoita ja ajatuksia - olemmehan erilaisia persoonia kaikki.

Jollain tavoin, vaikka media antaa kuvan että uskovia kristittyjä on vähän, olen huomannut että yllättävätkin ihmiset ovat tunnustautuneet kristityiksi. Aivan niin henkilökohtaisessa elämässäni kuin tässä "julkkispiirissä", jota kaikki uskovat eivät arvosta samalla tavalla. Julkkiskristitysitä Megadethin laulaja Dave Mustaine on yksi. Hänellä oli paljon vihaongelmia jo ennen kuin hänet potkittiin Metallicasta 80-luvun alkupuolella ja ne vain kasvoivat koko ajan. Kun hän kääntyi kristityksi 2000-luvun alkupuolella, niin monet heavy metal -piireissä järkyttyivät. Hänellä oli yli 20 vuotta ollut ongelmana viha ja raivo, ja se on varmaan ollut kuluttavaa. Nyt hän on tehnyt rauhan vihollistensa kanssa, ja se on hyvä asenne. Sen sijaan useimmilla kristityillä on valitettava taipumus tehdä ihmisistä vihollisia, jos he ovat eri mieltä jostain heille tärkeästä asiasta. Ihmiset ovat valmis luopumaan rakastamisesta, jotta olisivat oikeita kastekysymyksessä tai naispappeudessa. Mikä se tärkein käsky olikaan? Sillä jos sen täyttää, tiedät että täytät myös lain. Jos rakastat Jumalaa niin hyvin kuin pystyt ja lähimmäistä niin kuin itseäsi, et voi epäonnistua. Epäonnitujia varten on Jeesus Kristus annettu meille ja hänet laitettiin paaluun ja murhattiin. Täydellinen uhri. Jeesus on se, josta me laulamme tämä päivänä, kaikki hengelliset kappaleet liittyvät jollain tapaan Jeesukseen, Vapahtajaamme, aivan niin kuin Raamatun kaikki kirjat viittaavat jollain tapaa Jeesukseen ja hänen morsiameensa (seurakuntaan eli uskoviin). Loppujen lopuksi anteeksiantaminen on helppoa, mutta jollain tavoin vaikeata, koska se vaatii paljon nöyrtymistä. Luovut ns. oikeudesta kostoon tai takaisin maksuun. Anteeksianto on päästös, ja siitä alkaa prosessi, joka ei aina ole helppo. Koen saavani voimaa erityisesti musiikista, kun kuulen sanoituksista miten he jaksavat vaikkei ole helppoa. He jaksavat ylistää Jumalaa, vaikka heitä pilkataan julkisesti, julkisemmin kuin koskaan sillä on nettiaika. Jotkut jaksavat tehdä avoimesti kristillistä musiikkia, vaikka se ei myy niin hyvin ja heillä pitää kenties olla "oikea työ", jotta pystyvät elämään. Kristus antaa heille voimaa. Onnellisuus tulee sisältä, ei ulkoa. Jumala asuu sisällä meissä, ei ulkona.

1. Tyhjä taulu
2. Tämä huone, tämä hetki
3. Niin lauloivat
4. Akustinen räminä
5. Syksyn nyanssit
6. Kolme puuta
7. Psalmi 57
8. Jaksa vielä
9. Majataloja, tietä ja sanoja
10. Vuorella

* * * *

Pella - Pella

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Pella ei tyydy korvikkeisiin.

En oikeastaan katso TV:tä nykyään juuri yhtään. Se on yksi syy, miksi olen melko tietämätön mitä musiikkimaailmassa tapahtuu. Olin kuullut tuttaviltani KIDSing ohjelmasta, jossa lapset laulavat. Ilmeisesti Pella on yksi niistä, jotka ovat osallistuneet joskus kisaan. Ensimmäisen kerran Pellasta kuulin kuitenkin vasta Maata Näkyvissä -festareilla vuonna 2015, jonne menin katsomaan pääasiassa ulkomaista rock-bändiä Fireflight. Pella oli silloin yksi lämppäreistä ja ihastuin välittömästi hänen musiikkiinsa. Se oli pirteää, iloista ja mukaansa tempaavaa. Hän tuntui osaaavan laulaa ja biisit olivat hyviä.

Joulun jälkeen kuulin tämän albumin ensimmäistä kertaa. Sanoitukset ovat ehkä vähän yksinkertaiset, mutta samanaikaisesti tuntuvat rehellisiltä. Mielestäni tälläistä vastaavan tyylistä musiikkia en ole kuullut gospel-genressä enkä edes sekulaarissa, ainakaan Suomessa. Vertaukset esim. Sanniin tuntuvat liian kaukaan haetuilta, sillä Sannin musiikkia en pysty edes ajatuksella kuuntelemaan. Pella sen sijaan on aidosti hyvä ja laulaa tärkeistä asioista. Hänen sanoituksensa pyörivät Jumala-suhteen ympärillä ja sehän on se tärkein.

Pella kehoittaa meitä laittamaan kaikki huolet Jumalan kannettavaksi kappaleessa "Isi hoitaa". Tämän jälkeen kappaleet todellisesta rakkaudesta jatkuvat aina albumin loppuun saakka. "Ystävii" ja "Lähelläsi" voisivat helposti olla radiohittejä, jos maalliset radioasemat eivät pelkäisi soittaa musiikkia, jolla on oikeasti hyvä sanoma.

Olen kuunnellut tämän albumin jo monet kerrat ja se tuntuu aina iskevän todella kovaa. Siitä tulee iloinen fiilis ja se piristää masentavankin päivän. Viitaten aiempaan tekstiin, minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään Sannia vastaan, tai edes hänen musiikkiaan vastaan. Silti, kuuntelen mieluummin Pellaa, joka tekee myös hyviä pop/dance-biisejä ja laulaa sydämelleni.

1. Isi hoitaa
2. Tänään, nyt ja aina
3. Sun rakkaus ei häviä
4. Löysit mut
5. Turvassa
6. Ystävii
7. Lähelläsi
8. Todellinen rakkaus
9. Et hylkää koskaan
10. Sinä olet kaikki

* * * * ½

Elina Vettenranta - Kastepisara

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2010

Tangosta hengelliseen musiikkiin

Elina Vettenranta sai Tangomarkkinoilla todellakin rutkasti kuuluisuutta aikoinaan tullessaan valituksi tangokuningattareksi 2006 ja hänen debyyttinsä "Sydänten yö" julkaistiin myös samana vuonna. Devyytti oli melko perinteinen iskelmäalbumi loppujen lopuksi, vaikka Elinan ääni oli levyllä aivan mahtava. Muistaakseni se sisälsi kolme kappaletta, joista tykkäsin. Loput olivat melko tasapaksua. Olinkin iloinen, kun kuulin hänen siirtyvän hengellisen musiikin pariin.

Toinen levy "Kastepisara" oli hänen debyytinsä gospel-kentällä. Muistan kuunnelleeni aikoinaan tätä monet kerrat ja se oli pitkään suosikkilevyjäni. Onhan tämän albumin sävellykset ja sanoitukset suurelta osin melko perinteisiä varmasti, mutta toisaalta minulla ei silloin tämän tyylisiä suomenkielisiä gospel-albumeja juurikaan ollut levyn ilmestymisen aikoihin. Levyllä on selkeitä melodiota ja niihin todella pääsee mukaan jo ensikuulemalta. Sanoitukset ovat hengellisiä ja melko lohduttuvia.

Albumin hienous ovat nimenomaan se sanoma sekä mahtavat, kauniit melodiat. Tämä albumi tulee tuskin muuttamaan hengellisen musiikin suuntaa, mutta ei sen tarvitsekaan. Albumi sopii kuunneltavaksi erityisesti silloin, kun haluaa rauhoittua. Tämä ei ole sanomaltaan kovinkaan evankelioivaa vaan sanoisin, että sen tarkoitus on todennäköisesti tuoda lohtua uskoville näinä pimeinä aikoina. Yhteys Jumalaan ja kanssauskoviin on tärkeää nyt ja aina.

1. Haaveita ja muistoja
2. Pohjaton pimeys
3. Sinun silmäsi näkevät
4. Sileitä kiviä
5. Toivon lyhty
6. Tie
7. Hengelläsi kosketat
8. Rakkautta sataa
9. Taivasta tähyillen
10. Kastepisara

* * * *

The Rain - Kiitos ja Anteeksi

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1999

Tänään sokea näkee.

Olin pohtinut mielessäni uskonasioita jo pitkään. Luin Raamattua silloin tällöin, mutten esimerkiksi omistanut yhtään ainoatakaan selkeää kristillistä sanomaa julistavaa albumia. Eräänä päivänä sovimme kaverini kanssa, että äänittämme toisillemme joidenkin lempiartistiemme musiikkia C-kaseteille. Hän äänitti minulle 5 biisiä tältä albumilta: "Sokea", "Merkinkantaja", "Tuuli kulkee", "Sotilas" ja "Hiljenee" olivat muistaakseni ne kappaleet. Näistä "Sokea" oli ainut, joka säväytti ensikuulemalta. En keskittynyt silloin sanoihin vaan lähinnä melodioihin ja riffeihin. Pian ostin tämän albumin itselleni ja huomasin keskittyväni myös sanoihin enemmän.

The Rainin "Kiitos ja Anteeksi" oli paitsi yhtyeen debyytti myös heidän suostuin ja paras albuminsa. Varsinaisiksi keikkaklassikoiksi vuosien saatossa muodostuivat ainakin "Tuuli kulkee" ja "Sotilas". Monissa biiseissä pääteemoiksi nousevat anteeksiantamus sekä Jeesus Kristus. On selvää, että kristityn olisi todella vaikeaa kulkea taivaltaan maanpäällä ilman luottamusta näihin asioihin.

The Rainin musiikki tällä albumilla on rokkia, joskin hieman rankempaa kuin esimerkiksi Terapialla. Kenties siksi tämä albumi oli yksi ensimmäisistä kristillistä sanomaa julistavista levyistä, joka kolahti. Olinhan kasvanut kuunnellen pääasiassa rankempaa rokkia. Ajattelin nuoruudessani, ettei tämän tyylistäå musiikkia voinut olla olemassa kristityille.

Entä kappaleet itse sitten? "Merkinkantaja" tuo hyvin esiin ihmisen syntisyyden ja tätä kautta tarpeen saada Jumalalta anteeksi. "Kuvitelmia" kertoo kuinka ihmistä helposti petetään näissä tärkeissä asioissa. "Tuuli kulkee" on se biisi, josta on hyvä aloittaa The Rainiin tutustuminen. Tässäkin kappaleessa anteeksiantaminen ja -saaminen ovat tärkeässä asemassa. "Sotilas" on yhtälailla klasikko, se kertoo Jeesuksen kuolemasta ristillä.

"Talvi" on kappaleista ainoa, jonka merkitystä en ole ymmärtänyt. Se on melko kaunis hidastempoinen kappale, mutta sanat jäävät epäselviksi. Miksi ihmeessä Taivaassa olisi talvi? "Kiitos" kertoo Jumalan uskollisuudesta, mutta myös siitä että Hän on ikuinen. "Anteeksi" on kaunis kappale ja se rohkaisee meitä antamaan anteeksi myös toisillemme, aivan niin kuin Jumalakin antaa syntejä anteeksi ihmisille.

1. Sokea
2. Merkinkantaja
3. Kuvitelmia
4. Tuuli kulkee
5. Hän kyllä tietää
6. Sotilas
7. Hiljenee
8. Talvi
9. Kiitos
10. Anteeksi
11. Pian sataa taas

* * * * ½

Juha Tapio - Mitä silmät ei nää

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2003

Sen sydän ymmärtää.

Juha Tapio ei ole koskaan ollut suuria suosikkejani ja itse asiassa ne kaksi levyä, jotka minulla on, olen molemmat saanut lahjaksi. Hänen keikkojaan olen nähnyt muutamia, jopa ennen tämän, kolmannen levyn "Mitä silmät ei nää" ilmestymistä.

"Mitä silmät ei nää" oli suuri menestys, jopa ne, jotka eivät olleet uskossa, olivat kiinnostuneita Juha Tapion musiikista. Hän oli saanut levyltä radiosoittoon biisit "Mitä silmät ei nää" ja "Ukkosta ja ullakolla". Ymmärrettävää tietenkin, että näillä kahdella kuten muillakaan ei mainita sanoja "Jumala" tai "Jeesus". Juha Tapion levyihin tutustunut tajuaa silti, että kristillisyys ja usko ovat taustalla vahvasti sanoituksissa. "Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää..." on piilogospelia jos mikä. Olen kuullut, että "Haaveilija" -kappaleesta esimerkiksi oli tarkoitus tehdä alunperin maallinen rakkauslaulu, mutta ehkä juuri Juha Tapion taustasta johtuen, siinä on erittäin paljon Raamatun teksteihin pohjautuvaa lyriikkaa. "Poika" ja "Enemmän" -kappaleet ovat jo rohkeimpia, vai väitätkö että rististä ja armosta puhuminen on kevyttä radiokamaa?

"Mitä silmät ei nää" oli suosion kannalta käänteen tekevä albumi, mutta samalla siitä lähti Juha Tapion sanoitusten maallistuminen. Hänellä on levyllä erittäin hyvä lauluääni ja hänen sanoitukset vielä tällä levyllä ovat mahtavia. Melodiat ovat myös upeita, tosin kaksi viimeistä kappaletta eivät juurikaan tuo mitään uutta. Tämä oli Juha Tapion ensimmäinen askel kohti radiosoittoa. Jossain määrin myös toivon että hän ei olisi tehnyt sitä, sillä tämän levyn jälkeen on tullut niin paljon melodialtaa samantyylistä ja snaoituksiltaan ihan täynnä kliseitä olevaa musiikkia.

1. Mitä silmät ei nää
2. Haaveilija
3. Vierekkäin
4. Ukkosta ja ullakolla
5. Poika
6. Vuodet vieriä saa
7. Kun sä tuut
8. Sä olet
9. Luonasi vaan
10. Juuri tässä näin
11. Enemmän

* * * *

HB - Uskon puolesta

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2004

Holy Bible - Pyhä Raamattu

HB on yhtye, jonka musiikkiuraa olen seurannut jo ensimmäisestä pitkäsoitosta lähtien. Tuo pitkäsoitto on "Uskon puolesta". Tämä albumi oli vielä selvää rokkia. Vähän keskivertoa rokkia rankempaa, mutta ei siis vielä metallia, kuten HB:n myöhemmät levytykset. Tämä johtunee siitä, että se ei ollut saanut vielä vaikutteita Nightwishilta. En oikein tiedä miltä yhtyeiltä HB on alunperin saanut vaikutteita. Arvaan, että Terapialta ja The Rainiltä.

Avausraita "Himoa" antaa jo hyvän käsityksen albumista. Se on rankkaa rokkia evankelioivilla sanoituksilla. HB ei tosiaankaa peittele kristillisyyttään. Monissa biiseissä ovat läsnä Jumalan laki, mutta myös Jumalan rakkaus ja armo sekä usko Jeesukseen Kristukseen. "Vain yksi mahdollisuus" muistuttaa meitä kaikkia, että vain tämä elämä on aika ottaa armo vastaan.

"Tee mulle" on yksi levyn parhaista biiseistä - siinä oikein pyydetään Jumalaa laittamaan rajat, joita ei saa ylittää. Jumalahan antoi ne kymmenessä käskyssään ja tästä "Hän puhuu" kertookin. Rauhallinen "Käsiisi sun" on biisi heittäytymisestä Jumalan varaan. Viimeksi mainittu kappale soi kuulemma melko paljon kristillisillä radiokanavilla aikoinaan.

Levyn raskaimmat kappaleet, siis sanoituksiltaan, ovat "Eksynyt", "Huominen ei kuole koskaan" ja "Taivaaseen?", joissa käsitellään omaa riittämättömyyttä Jumalan edessä, omiin tekoihin luottamista ja jopa luopumista. Kaikkiin näihin tepsii silmien kääntäminen kohti Kristusta, joka voitti Perkeleen vallan ihmisestä.

Levy ei ole kestänyt musiikilisesti ihan niin paljon ajan hammasta kuin olisin toivonut. HB:n musiikillinen tyyli ei ollut kehittynyt täyteen mittaansa, ihan vielä. Sanoitukset eivät ole lakihenkisiä, vaikka laista lauletaankin melko paljon. Armon merkitys paistaa selvästi lyriikoista, mutta samalla muistutetaan että kaikki ihmiset eivät pelastu. Jumalan laki on hyväksi meille, mutta vain Kristuksen kuolema ja ylösnousemus lunasti meidät ja sovitti syntimme.

1. Himoa
2. Uskon puolesta
3. Vain yksi mahdollisuus
4. Käsiisi sun
5. Eksynyt
6. Tee mulle
7. Hän puhuu
8. Huominen ei kuole koskaan
9. Taivaaseen?

* * * *

Petri Laaksonen - In Memoriam - Elät aina minussa

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2015

Rakkaus on.

Iskelmäkansalle Petri Laaksonen ei esittelyjä kaipaa. Hän on säveltänyt monia mahtavia kotimaisia kappaleita, mm "Täällä pohjantähden alla" ja Sonja Lumpeen esittämän "Eläköön elämä". Silti minun ei  ole koskaan tullut tutustuttua yhteenkään häneen studioalbumiinsa, ei ennen tätä levyä, vaikka olen hänen sävellyksistään tykännytkin lähes poikkeuksetta. Kun kuulin kappaleen "Kyyhkysenmieli" ensi kertaa, ajattelin että tässä on surullinen ja liikuttava, lähes täydellinen kappale. Lopulta hommasin tämän albumin enkä ole sitä ostosta katunut. Päinvastoin, uskon että sain rahoilleni vastinetta täysimääräisesti, jollen jopa enemmän.

Petri Laaksonen on säveltänyt kaikki 12 kappaletta itse ja hän on ollut mukana tekemässä myös sanoitusta, yhdessä Anna-Mari Kaskisen kanssa, kappaleeseen "Ota hänet vastaan". Tuo "Ota hänet vastaan" onkin albumin hengellisimpiä kappaleita yhdessä "Kotiin kuljetaan" ja "Hyvää matkaa" -biisien kanssa. Vaikka muissa kappaleissa ei niin vahvasti "Jumala" ja "Jeesus" tai edes "enkeli" sanoja kuullakaan, käy kappaleista selväksi, että elämästä iankaikkisuuteen siirtymisestä niissä on kyse. Ymmärtääkseni Petri Laaksoselta on kuollut sekä äiti että veli hiljattain, joten albumin voi nähdä myös surutyönä, tai ainakin surun inspiroimana. Toisaalta monissa kappaleissa on suuri toivon ja uskon kipinä, sillä tieto paremmasta paikasta on vahva. "Näet kauniimman maan" on hyvä esimerkki tästä.

Albumin on niin liikuttava, että sitä saattaa olla vaikeaa kuunnella itkemättä. Tästä huolimatta olen kuunnellut sitä viime aikoina monet monet kerrat ja tuntuu että rakastun kappaleisiin aina uudelleen. "Tuuli riipii meidät", "Kyyhkysenmieli" ja "Anna minun mennä" ovat ehkä ne herkimmät albumin kappaleet.

"In Memoriam" on kaunis instrumentaalikappale, joka on muistosävelmä laulajan äidille. Mukana on viimeisenä kappaleena uudelleen lämmitetty versio "Täällä Pohjantähden alla" -klassikosta. "Äidin laulu" on yksi levyn parhaimmista biiseistä ja vetää vertoja "Kyyhkysenmieli" -kappaleellekin.

Petri Laaksosen ääni on todella hyvin säilynyt ja se saattaa olla jopa parhaimmillaan tällä levyllä. Jotenkin minua mietityttä se, että miksi tätä albumia ei näkynyt yhdessäkään vuoden parhaimmat kotimaiset albumit -listassa. Eivätkö kriitikot/listaajat olleet kuulleet tätä levyä, vai mikä mahtoi olla syynä? Tämä on ehdottomasti ansainnut paikkansa korkealle listoilla. Voi tietty olla, että hengelliset albumit kärsivät inflaatiota herkästi näinä aikoina tai eiväthän ne ole koskaan olleet oikein suosiossa. Omalla kohdallani tämä on varma valinta vuoden 2015 parhaimpien albumien joukossa. Jos tämän kaltainen iskelmägospel on musiikkimakuasi lähellä, niin tätä ei missään tapauksessa kannata ohittaa.

1. Näet kauniimman maan
2. Äidin laulu
3. Jäit minuun
4. Lennä lintuni, lennä
5. Anna minun mennä
6. Kyyhkysenmieli
7. Ota hänet vastaan
8. Tuuli riipii meidät
9. Hyvää matkaa
10. Kotiin kuljetaan
11. In Memoriam
12. Täällä pohjantähden alla

* * * * *

Bass 'n Helen - Valo

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1996

Puhu, kuuntelen.

Bass 'n Helen on yksi niistä 90-luvun yhtyeistä, jonka lähes jokainen suomalainen kristitty tietää ainakin nimeltä. Olen nähnyt yhtyeen monta kertaa ja viimeisin niistä oli "hautajaiskeikka" Maata Näkyvissä -festareilla, joka jäi myös yhtyeen viimeiseksi esiintymiseksi, jollei mitään comeback-juttua tai vastaavaa ole joskus tulossa.

Bass'n Helenin tietää siis lähes jokainen uskova Suomessa ja jotkut tietävät ja kuuntelevatkin vaikkeivät ole uskossa. Kiittää saa tästä paljon "Kauas täältä" -levyä, joka kantoi biisejä kuten "Liekeissä", "Varjojen maa" ja "Lasienkeli". Kaikki eivät silti tiedä, että ennen tuota levyä Bass'n Helen oli tehnyt viisi täyspitkää ja sen jälkeenkin vielä yhden. Kuten laulaja Harri Helenius totesi osuvasti "joskus ollaan oltu hittilistoilla, ja joskus ei". "Valo" on silti albumi, jolla yhtye koki ensimmäisen kunnon nousun gospel-piireissä. Se sisältää livehittejä, kuten "Syvä tuuli", "Taisteluni" ja "Olethan". Bändi pääsi myös musiikkiohjelma Jyrkiin ja esiintyi aikanaan sielläkin kappaleella "J.T.L.", näin olen jälkeenpäin kuullut ja hämärästi muistankin.

Millainen levy "Valo" sitten on? Se on monipuolinen rock-pakkaus, jolla löytyy niin huumoria (esim. "Pallo" ja "Laihat eväät"), rohkaisua (esim. "Aurinko", "Syvä tuuli" ja "Valon lapsi") ja tunnetta kenties minkälaista, (mm. "17.9." ja "Sukellan"). Harri Heleniuksella on ihan hyvä ääni levyllä, vaikkei hän mitään broadway-tähtiainesta olekaan. Tyypillinen suomalainen miesrokkari sanoisin.

Levyn sanoituksista käy helposti selväksi, että "uskovaisten musiikiksi" tämä on tarkoitettu, mutta esim. juuri "J.T.L." eli "Jos Tahdot Löytää" puhuttelee vahvasti ei-uskoviakin. "Älä unohda mitä tapahtui Golgatalla - älä koskaan unohda" -sanat on vahvaa julistusta ja "Missä ovat aartees, siellä on sydämesikin. Vaikka meneittäisit aartees, älä sydäntäs silloinkaan" ("17.9.") puolestaan on yksi parhaimmista Bass 'n Helenin lyriikoista, vaikka biisi itse surullinen onkin.

"Taisteluni" -biisi on varmasti soinut lukemattomilla Bass'n Helenin keikoilla. Sen rauhallinen alku on jo erittäin vangitseva, mutta keskikohdan jälkeen koko kappale suorastaan räjähtää kukkaan. "Syvä tuuli" on soinut keikoilla varmasti toiseksi eniten levyn biiseistä ja sen kertosäe jää helposti mieleen soimaan. Biisin loppu (eli loilotus) on levyn yksi albumin lempikohdistani. "Olethan" -kappaleen olen kuullut Bass'n Helenin keikoilla ainakin yhden, jos en toisenkin kerran. "Café" on säveleltään ihan hyvä kappale, mutta lyriikat ovat vähän ontuvat. "Syvä tuuli" olisi ollut levylle paljon parempi lopetus.

1. Taisteluni
2. Aurinko
3. Sukellan
4. Valon lapsi
5. J.T.L.
6. Älä unohda
7. Pallo
8. Olethan
9. 17.9.
10. Laihat eväät
11. Syvä tuuli
12. Café

* * * * ½

G-Powered - Tahdon luottaa

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2011

Tanssi ja iloitse!

Joskus näin G-Poweredin keikan tai ehkä kaksikin, mutten muista niistä paljoakaan. Ainoat asiat jotka muistan, että paikka oli Maata Näkyvissä -festarit ja yksi kappaleista oli "Kohti unelmaa", joka löytyy tältä levyltä.

Tutustuin G-Powered -yhtyeeseen paremmin, kun Miia Rautkoski, yhtyeen solisti, ilmoitettiin HB:n uudeksi laulajaksi, sillä Johanna oli lähtenyt kyseisestä yhtyyestä pois. Täytyy myöntää, että HB:n fanina se oli melkoinen shokki, mutta hyvä asia oli ainakin se, että sitä kautta löysin kristillistä dance-musiikkia itselleni kolmen studioalbumin verran. Tästä albumista "Tahdon luottaa" on ilmeisesti julkaistu englanninkielinen versiokin, mutta sitä en ole hommannut itselleni. En ymmärrä mikseivät biisit iskeneet silloin keikalla iskeneet niin kovaa kuin levyltä. Ehkä olin keskittynyt enemmän muihin yhtyeisiin. Nyt G-Powered on yksi lempibändeistäni, vaikka pohdin miltä sen tulevaisuus näyttää.

Tämä on siis kolmas studioalbumi ja voi kai sanoa, että G-Powered sai vahvan suosion musiikkivideonkin muotoon tehdyn "Kohti unelmaa" -biisin ansiosta. Se on mielestäni edelleenkin yhtyeen paras kappale, mutta aina kun kuuntelen albumia, tajuan että siinä on niin paljon mahtavia kappaleita, joiden sanoitukset liikuttavat sisintäni todella paljon. "Kuka enää välittää" on yksi näistä kappaleista, jossa on lohduttavat sanat. No, kuka on se yksi joka välittää sinusta? Tietysti Jeesus!

Albumin biisimateriaali on erittäin tasokas. Biisien melodiat ja erityisesti sanat jäävät mieleen helposti. Monesti on itsellenikin tullut yht'äkkiä päähän soimaan jokin suomalainen kappale ja sitten tajuaa: Ahaa, se on tältä levyltä. "Ota luoksesi" on uudelleen lämmitetty kappale, joka on aikasemmin julkaistu ensimmäisellä albumilla "Odottanut oon". "Lähelläsi sun" on mahtava ja yksi henkilökohtaisista suosikeistani, samoin myös "Sä et lähde". Kimmon ja Miia yhteistyö vaikuttaa erittäin onnistuneelta tällä levyllä ja toivonkin että suomalainen dance-musiikki saisi yhden uuden albumin lisää tältä parivaljakolta tulevaisuudessa.

1. Ota luoksesi
2. Lähelläsi sun
3. Kohti unelmaa
4. Kuka enää välittää
5. Pidät huolta
6. Anna mulle siivet
7. Tahdon luottaa
8. Sä et lähde
9. Musta maa
10. Sä tiedät kaiken
11. Tän päivän

* * * * ½

Outi Terho - Muukalaisuuden maja

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1984

Suomigospelin kaikkien aikojen paras albumi?

Seurasin aikoinaan Terapian laulajan Petri Lassilan haastattelua Radio Deistä, ja yksi hänen toivomistaan biiseistään oli minulle silloin entuudestaan tuntematon Outi Terhon "Ihminen Maan". Täytyy myöntää, että se iski silloin todella kovaa. Se oli kenties paras suomalainen gospel-biisi, jonka olin koskaan kuullut siihen mennessä. Se on yhä kärkikahinoissa kyseisellä listalla ja syystäkin. Outin kaunis ja vahva ääni, mahtava melodia sekä hengelliset ja kauniit sanoitukset tekevät kappaleesta täydellisyyttä hipovan. Olen myöhemmin törmännyt yhteen kirjaan, jossa tätä "Muukalaisuuden maja" -albumia ylistettiin suomigospelin kaikkien aikojen parhaaksi levyksi.

Outi Terhon ääni on mahtava, kaunis ja vahva, kuten aikasemmin jo totesin. Musiikki on tyyliltään popinomaista folkkia, jossa ajottain kuuluu Heikki Silvennoisen vähän rokimpi kitarasoundi. "Viiri" on upea aloituskappale ja lisää on luvassa. "Maritalle" on esimerkki leppoisasta ja lupsakasta biisistä. "Tuhannen toiveen maailma" on ollut joskus jonkinlainen liveklassikko ilmeisesti, mutta itselle kesti pitkään ennen kuin aloin tykkäämään siitä. Se oli pitkään ainoa kappale, jonka skippasin. Nyt se kuulostaa ihan hyvältä, mutta se jää silti suurimpien klassikkojen varjoon. "Kaikesta huolimatta" -kappaleessa on ajatuksia herättävät sanat "kaikesta huolimatta on ulkona valoisampaa kuin mun sisällä äsken". "Rakenna silta" on yksi omista suosikeistani "Ihminen Maan" -biisin rinnalla. Se on lohduttava kappale, koska Jeesus rakensi sillan jo ennen kuin pyysimmekään sitä. "Vuorilta tulit" on kaunis kappale niin ikään.

Jos tämä ei ole paras suomi-gospelin albumi niin on se varmasti ainakin kolmen parhaimman joukossa, niin kauniit kappaleet siinä on. Myös tekstit ovat mukavan vaihtelevia ja ajatuksia herättäviä. Vahinko, että tämä on ainoa Outi Terhon soololevy, jonka olen saanut käsiini. Hän on toki tehnyt albumeja myös nykyisen miehensä Lee Müllerin kanssa, mutta ne ovat liian etnisiä meikäläisen makuun.

1. Viiri
2. Ihminen Maan
3. Muukalaisuuden majassa
4. Mitä on armo
5. Maritalle
6. Tuhannen toiveen maailma
7. Puhalsin tuhkaan
8. Kaikesta huolimatta
9. Rakenna silta
10. Vuorilta tulit

* * * * *

Terapia - Joona

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1998

Ei ole Joonan voittanutta?

Terapia on yksi niistä harvoista yhtyeistä, jonka jäähyväiskeikan olen nähnyt. Onhan bändi tehnyt tuon keikan jälkeen ns. encore-keikkoja ja ties mitä viritelmiä Teran kanssa, mutta virallisesti hyvästit heitettiin aikoinaan Tampereella. Minun tuli käytyä monellakin Terapia keikalla aikoinaan, siitä lähtien kun olivat juuri julkaisseet K23-levyn. "Joona" oli monella tapaa tärkeä albumi Terapialle, tai ainakin siinä olevaa viisi kappaletta, joita Terapia soitti niistä kuluneina vuosina ties kuinka monta kertaa. Nuo kappaleet olivat: "Jaakobinpaini", "Joona", "Rakkautta oppimaan", "Valo on sisällä" ja "Pelasta mut". Se miksi Terapia soitti tältä levyltä juuri noita biisejä on ilmeistä: Ne ovat selvästi parhaimmat kappaleet albumilla - ja niistä muodostuikin varsinaisia liveklassikoita.

Albumin viisi kantavaa biisiä eivät valitettavasti kanna pitkälle, sillä levyn lopuista seitsemästä kappaleesta vain kaksi on mielestäni keskinkertaisia: "Pakenen" ja "Ystäviä". Varsinkin "Ystäviä" on sanojen puolesta ihanan yksinkertainen, olihan Terapiaa 'moitittu' välillä jopa liian vaikeista sanoituksista. Totuus on kuitenkin karu: "Kuolematon" on melkoisen kömpelö sanoitukseltaan ja musiikiltaan. "Kesä" on muuten kiva kappale, mutta ärsyttävä taustamelodia pilaa sen sanoman ja muuten leppoisan biisin. "Liekkejä yössä" on yli viiden minuutin kärsimys. "Maailman kuvia" on sanoitukseltaan kelpo tavaraa, mutta melodia on rasittava. Päätösbiisi "Tarinoita vaan" on hieman tylsähkö.

Klassikot jyräävät tällä albumilla kaikesta huolimatta ihan hyvin. "Jaakobinpaini" ja "Joona" ovat rankkoja kappaleita. "Rakkautta oppimaan" sisältää herkkiäkin kohtia, mutta pääasiassa se on raju kappale, yksi parhaista Terapian kappaleista. "Valo on sisällä" on ehkä hieman jähmeä, mutta rajuus tekee siitäkin hyvän. Siinä viitataan ehkä tarkoituksellakin "Kaamos" -kappaleeseen, joka löytyy "Täällä taas" -albumilta. "Pelasta mut" on nopea kappale, jossa riffit kohdallaan. Sen yksikertaisuutta voi vain ihailla - "Jeesus, pelasta mut".

Terapia oli löytänyt edellisellä "Kovia ääniä ja vaikeita sanoja" -albumilla tyylinsä, jolla se painelikin sitten täysillä loppuun asti. Debyytti "Tule ja kazo" oli meinaan vähän kokeilevaakin materiaalia, samoin sitä seuranneet "Täällä taas" ja "Uusi levy", joissa ehkä oltiin jopa hakoteillä. Petri Lassilan laulu oli tällä albumilla varmaan parhaimmilaan, mutta sanoitus -ja melodiapuoli on vaihtelevaa. Muutamat kappaleet rokkaavat näin, yhä monien soittimissa, vaikka bändi on jo virallisesti kuopattu.

1. Jaakobinpaini
2. Joona
3. Kuolematon
4. Rakkautta oppimaan
5. Kesä
6. Valo on sisällä
7. Pelasta mut
8. Liekkejä yössä
9. Pakenen
10. Maailman kuvia
11. Ystäviä
12. Tarinoita vaan

* * * ½

Jaakko Löytty - Asioita joista vaietaan

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1974

Suomen "Bob Dylan" ja hänen debyyttialbuminsa.

Jaakko Löyttyä on nimitetty jopa Suomen Bob Dylaniksi joissain yhteyksissä. Sillä on varmasti tarkoitettu, että molemmat ovat legendaarisia laulajia ja lauluntekijöitä. Löytty tosin on tehnyt lähinnä hengellistä materiaalia, kun Bob Dylan taas on keskittynyt poliittiseen kannanottoon (lukuunottamatta albumeja "Slow Train Coming", "Saved" ja "Shot of Love", jotka luetaan hengellisiksi). Löytyn ansiot ovat suomenkielisen gospelin saralla kiistämättömät. Hänen musiikillinen suuntauksensa lienee lähinnä folk-painotteista, aivan kuten Dylanillakin. Jaakko Löytty on siitä harvinainen tapaus, että vaikka hän on Pekka Simojoen kanssa suomen hengellisen musiikin kärkikaartia, ei hän ole kertaakaan esiintynyt Maata Näkyvissä Festareilla, sen sijaan Simojoki on nähty useinkin paikan päällä, monesti Exit -yhtyeen kanssa.

Millainen sitten "Asioita joista vaietaan" on tyyliltään? Se on melko rosoisesti äänitetty, olihan vuosi tuolloin 1974 eikä Suomessa, varsinkaan hengellisen musiikin varmasti ollut samanlaisia äänitystekniikkaa kuin nykypäivinä. Jaakon ääni on lisäksi selvästi "heleämpi" enkä ollut tunnistaa hänen ääntänsä, kun sitä on tottunut kuuntelemaan albumeilla kuten "Toisen päivän iltana" ja "Hawash!". Kappaleen tunnelmat vaihtelevat iloisesta, jopa erittäin huumoripainotteisesta ("Kala-Pekka", "Matkamies", "Jeppe" ja "Olen... (Villi uni)" selvästi hartaampaan materiaaliin ("Tahdon kiittää Herraa", "Pieni iltalaulu" ja "19.3.-74 (Mun vapahtajain)".

Kappaleista varmasti parhaiten on jäänyt elämään "Ilouutinen", joka löytyy kaikenmaailman laulukirjoista jo, siis suomalaisista. Se on vakiinnuttanut paikkansa joululaulujen joukosta, vaikka sitä ei varmaan siksi ole alunperin tarkoitettu. Löytty on sanonut sen jopa hieman punastuttavan häntä, kun se on niin suosittu. Toinen erittäin tunnettu kappale gospel-piireissä tältä levyltä on "Tahdon kiittää Herraa", joka on ainoa tältä levyltä, jonka kuulin Mikaelin kirkon juhlakonsetissa, joka on toistaiseksi myös ainoa Jaakko Löytyn keikka, jonka olen nähnyt. Hän kun näyttää kiertävän "hengelliset teinifestarit" kaukaa, ja esiintyy lähinnä siellä missä on suurin tarve gospel-musiikille. Vaikka sinänsä, kyllä tarvetta on ihan kaikkialla.

Albumi on varmasti monien mielestä lunastanut paikkansa klassikkona, huolimatta sen rosoisesta äänityksestä. En kyllä lähtisi itse suosittelemaan sitä ihan ensimmäiseksi Löytyn albumiksi, joka kannatta tsekata, lähinnä koska "Jeppe" ja "Matkamies" voivat olla liian "häröjä". Sen sijaan "Vain yksi tie" ja "Pieni iltalaulu" voivat olla iloisia yllätyksiä. Samoin "Kala-Pekka", joka kuulemma kertoo Pekka Simojoesta. Nimibiisi voi jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni se ottaa kantaa siihen, mistä nyky-Suomessa on lupa keskustella, ja on näin yhä ajankohtainen, sillä Jeesus ei ole maailman mielestä kaikkein rakastettavin henkilö, edelleenkään, vaikka hän uhrasi itsensä lunastaakseen meidät. "Olen... (Villi uni)" antaa humoristisen kuvan Jaakko Löytyn persoonasta. Mukaan biisiin mahtuu mm. Jaakko Ilkka sekä Aku Ankka ystävineen.

1. Ilouutinen
2. Asioita joista vaietaan
3. Niin vain on (Ylöjärvi-hymni)
4. Jeppe
5. Nyt syksy on
6. Matkamies
7. Vain yksi tie
8. Tahdon kiittää Herraa
9. 19.3.-74 (Mun vapahtajain)
10. Pieni iltalaulu
11. Olen... (Villi uni)
12. Asioita joista vaietaan II
13. Kala-Pekka

* * * * ½