Pyhien paljous - en ole yksin!
Tämä on yksi niistä albumeista, jota en todennäköisesti koskaan olisi löytänyt ilman ystäväni suositusta. Lyhyesti kerrottuna tarina on se, että päätimme tehdä listan 50 suosikkialbumista, jotka on esitetty suomenkielellä. Tämä oli yksi kaverini listan viime hetken löydöistä, ja hän laittoi soimaan kappaleen "Kolme puuta". Minulla ei ollut silloin yhtään Jukka Leppilammen albumia, joten en ollut toiveikas. Hän pyysi kuuntelemaan biisin tarkoin, sillä biisissä sanoilla on iso merkitys. Upeat sanat täytyi myöntää. "Kolme puuta" kertoo puiden toiveista, jotka kaikki täytetään. Sanottakoon että kaikki liittyvät Jeesukseen jollain tavalla. Jollain tavalla nämä puut saivat olla Kuningas Jeesuksen elämässä mukana. Keskimmäinen puu oli Jeesuksen risti. Jukka Leppilampi ei ole mikään Suomen Freddie Mercury tai edes Jim Morrison. Hänen äänessään kuuluu silti erittäin suuri syvyys, vähän niin kuin Bob Dylanilla. Jukka Leppilampi ei ole arkipäiväinen käsitys siitä mikä on "hyvä laulaja", mutta minua on aina kiehtonut se, miten laulaja (tai soittaja) pystyy tuomaan oikein tunnelman biisiin. Niin, että sanoma tuntuu aidolta ja kaikin tavoin oikealta. Joillekin tälläinen ainutlaatuinen ääni voi olla este, ymmärrän sen hyvin, mutta joillekin se voi antaa lisää mielenkiintoa. "Kolme puuta" on aivan varmasti yksi parhaista kotimaisen musiikin kappaleista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Se on jopa niin erinomainen, että minua aluksi mietitytti miten hyvin muut levyn kappaleet pystyvät täyttämään sen vaatimat edellytykset. Jukka Leppilammen sävellys, kyllä, mutta Jarmo Jokisen sanoitus. Sitä ei aina muista antaa arvoa biisin tekijöille, mutta täytyy muistaa että biisiä ei voi esittää jollei sitä ole tehty. Toki biisiä ei voi kuunnella, jollei kukaan esitä sitä ja biisin esittäjä tuo siihen jotakin sielustaan, toivottavasti aina!
Albumi on erittäin monipuolinen sanoituiksiltaan. Pääasiana minulle tulee mieleen pyhien yhteys, joka on näin aikoina erittäin tärkeä. Näinä aikoina, jolloin vihollinen hyökkää meitä vastaan, olisi tärkeä rohkaista uskon veljiä ja siskoja sen sijaan että hyökkää heitä vastaan. Meidän ei pidä tukea vihollista hyökkäämällä omiamme vastaan. Unelmana olisi jos olisimme yhtenäinen kansa, silloin vihollisen on hankala käydä kimppuumme. "Jaksa vielä" -kappale räp-osuuksineen saa minut miettimään, että onko uskovan tarkoitettu rämpiä tuskaisesti elämän loppuun asti? Tuntuu kuin teemme itse siitä vielä vaikeampaa. Uskovat ottavat tehtäväkseen asioita, jotka eivät kuulu heille vaan Jumalalle, kuten ihmisten käännyttäminen uskoon.
"Akustinen räminä" oli yksi ensimmäisiä levyn kappaleita, joka herätti minun mielenkiintoni. Jukka Leppilampi antaa kunnioitusta myös muille levyn tekoon vaikuttaneille henkilöille. Vähän niin kuin levyn tekokin, eläminen uskossa on jollain tavoin ryhmätyötä. Voihan tämän ryhmätyön periaattessa tehdä yksinkin, mutta muilta ihmisiltä tulee usein myös muunlaisia ideoita ja ajatuksia - olemmehan erilaisia persoonia kaikki.
Jollain tavoin, vaikka media antaa kuvan että uskovia kristittyjä on vähän, olen huomannut että yllättävätkin ihmiset ovat tunnustautuneet kristityiksi. Aivan niin henkilökohtaisessa elämässäni kuin tässä "julkkispiirissä", jota kaikki uskovat eivät arvosta samalla tavalla. Julkkiskristitysitä Megadethin laulaja Dave Mustaine on yksi. Hänellä oli paljon vihaongelmia jo ennen kuin hänet potkittiin Metallicasta 80-luvun alkupuolella ja ne vain kasvoivat koko ajan. Kun hän kääntyi kristityksi 2000-luvun alkupuolella, niin monet heavy metal -piireissä järkyttyivät. Hänellä oli yli 20 vuotta ollut ongelmana viha ja raivo, ja se on varmaan ollut kuluttavaa. Nyt hän on tehnyt rauhan vihollistensa kanssa, ja se on hyvä asenne. Sen sijaan useimmilla kristityillä on valitettava taipumus tehdä ihmisistä vihollisia, jos he ovat eri mieltä jostain heille tärkeästä asiasta. Ihmiset ovat valmis luopumaan rakastamisesta, jotta olisivat oikeita kastekysymyksessä tai naispappeudessa. Mikä se tärkein käsky olikaan? Sillä jos sen täyttää, tiedät että täytät myös lain. Jos rakastat Jumalaa niin hyvin kuin pystyt ja lähimmäistä niin kuin itseäsi, et voi epäonnistua. Epäonnitujia varten on Jeesus Kristus annettu meille ja hänet laitettiin paaluun ja murhattiin. Täydellinen uhri. Jeesus on se, josta me laulamme tämä päivänä, kaikki hengelliset kappaleet liittyvät jollain tapaan Jeesukseen, Vapahtajaamme, aivan niin kuin Raamatun kaikki kirjat viittaavat jollain tapaa Jeesukseen ja hänen morsiameensa (seurakuntaan eli uskoviin). Loppujen lopuksi anteeksiantaminen on helppoa, mutta jollain tavoin vaikeata, koska se vaatii paljon nöyrtymistä. Luovut ns. oikeudesta kostoon tai takaisin maksuun. Anteeksianto on päästös, ja siitä alkaa prosessi, joka ei aina ole helppo. Koen saavani voimaa erityisesti musiikista, kun kuulen sanoituksista miten he jaksavat vaikkei ole helppoa. He jaksavat ylistää Jumalaa, vaikka heitä pilkataan julkisesti, julkisemmin kuin koskaan sillä on nettiaika. Jotkut jaksavat tehdä avoimesti kristillistä musiikkia, vaikka se ei myy niin hyvin ja heillä pitää kenties olla "oikea työ", jotta pystyvät elämään. Kristus antaa heille voimaa. Onnellisuus tulee sisältä, ei ulkoa. Jumala asuu sisällä meissä, ei ulkona.
1. Tyhjä taulu
2. Tämä huone, tämä hetki
3. Niin lauloivat
4. Akustinen räminä
5. Syksyn nyanssit
6. Kolme puuta
7. Psalmi 57
8. Jaksa vielä
9. Majataloja, tietä ja sanoja
10. Vuorella
* * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti