Larry Norman - Only Visiting This Planet

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1972



Miksi Pirun pitäisi saada kaikki hyvä musiikki?

Larry Normanin toinen studioalbumi on huomattavasti paremmin tuotettu kuin hänen debyyttinsä "Upon This Rock". Kumpaankin pätee silti sama asiat; laulut on tehty huumorilla ja tunteella unohtamatta kristillistä sanomaa. Larry Normania kustutaan edelleen kristillisen rockin isäksi, ja ei syyttä, sillä hänen vastuullaan oli paitsi kristillisen rockin synty myös koko nykyaikainen kristillinen musiikki. "Upon This Rock" aloitti uuden aikakauden, mutta "Only Visiting This Planet" säilyy hänen arvostetuimpana ja tunnetuimpana albumina. CCM Magazine -lehden kriitikoiden listauksessa albumi oli sijalla kaksi, jääden ainoastaan Amy Grantin albumin "Lead Me On" taakse.

"I've Got to Learn to Live Without You" on erittäin tunteellinen kappale, joka kertoo hylätyksi tulemisen tunteesta vastakkaisen sukupuolen toimesta. Tämä ei kuitenkaan ole samalainen takertumiskappale kuin The Scotpionsin "Still Loving You", joka saa meikäläisessäkin huonon olon. Biisi on paljon rakentavampi ja huomattavasti herkempi kuin Scoppareitten biisit yhteensä.

"The Outlaw" on niin ikään herkkä biisi, mutta tällä kertaa Jeesuksesta. Ihmisillä oli erilaisia käsityksiä Hänestä, mutta Larryn mielestä Jumalan Poika oli se, joka Jeesus todella oli. "Why Don't You Look Into Jesus" kertoo alkoholisoituneesta rokkarista, jota kehoitetaan kääntymään Jeesuksen puoleen. Minulla on käsitykseni kenestä biisi on mutta en viitsi nyt sitä sanoa, koska kyseinen nainen on jo kuollut. Tosi asiassa rokkareilla tulee olemaan lyhyt elämä, jos he eivät elä tervettä elämää. Biisi on jonkin verran rankempi kuin kaksi ensimmäistä.

"Righteous Rocker" on hyvä rock biisi, ja tykkään sanoistakin. "Without Love You Ain't Nothing..." lauletaan biisissä. Levyllä helposti erinomaisetkin biisit tosin kuulostavat keskinkertaisilta. "I Wish We'd All Been Ready" on pidempi versio debyyttilevyn kappaleesta. On lähinnä makukysymys, että kummasta tykkää enemmän. Molemmat ovat todella tunteekkaasti tehty.

"I Am The Six O'Clock News" kuuluu sarjassaan "huumoribiisit", mutta kertoo samalla totuuden mediasta, joka on välittävinään, mutta ei tosi asiassa välitä ihmisistä lainkaan. Biisi on täyttä rokkia! Joku voisi sanoa, että tämä kuuden minuutin kappale on liiankin venytetty, mutta minulle se sopii hyvin, sillä sen jälkeen tulee kaksi rauhallisempaa kappaletta. "The Great American Novel" ottaa kantaa Yhdysvaltojen tekopyhyyteen ja rahan valtaan. Sanat "...why are the rich more equal than others." kertoo biisistä paljon. "Pardon Me" on herkiten laulettu biisi koko levyllä. Ehkä juuri siksi jätän sen joskus väliin levyä kuunnellessani. Se on silti erinomainen täydennäyte mieheltä, joka uskoi herkkyteen myös rock-musiikin ohella.

"Why Should the Devil Have All the Good Music" on Larryn biisesitä varmasti tunnetuin kaikissa lausahduksissa. Kaikki eivät vain tiedä, mistä se on alunperin lähtöisin. Biisi on kunnon nopeaa rock'n rollia. On totta, että rock oli pitkään erillään kristinuskosta. En silti sanoisi, että rock oli satanistista ollenkaan eikä sinänsä sen alkuperällä ole väliäkään. Monet bändit vain pyhittivät musiikkinsa Paholaiselle, mikä sinänsä on väärin. "Reader's Digest" on edellisen biisin ohella lyhyt kappale ja kertoo ihmisen toiminnan järjesttömyydestä. Jos kristittyjä pidetään hulluina, niin entä mitä ovat ihmiset, jotka maksavat miljardeja pussillisesta kiviä? Hyvä kysymys, mutta mehän olemme vain väliaikaisesti täällä.

1. I've Got to Learn to Live Without You
2. The Outlaw
3. Why Don't You Look Into Jesus
4. Righteous Rocker
5. I Wish We'd All Been Ready
6. I Am The Six O'Clock News
7. The Great American Novel
8. Pardon Me
9. Why Should the Devil Have All the Good Music
10. Reader's Digest

* * * * *

Jennifer Knapp - Kansas

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1997



Herramme on uskollinen.

Haluat kuunnella kristillistä musiikkia, mutta tykkäät Alanis Morissetten tyylisestä? Siinä tapauksessa Jennifer Knapp on juuri oikea artisti sinulle. Levy "Kansas" nimen omaan muistuttaa Alaniksen musiikkia, sanat vain ovat Jumalaa tavoittelevammat. Jos Alanis etsii, niin Jennifer on jo löytänyt.

Levy alkaa introlla, joka on acapella "Faithful to Me". Levy myös päättyy acapellaan samalla tavalla, ja se sopiikin tosi hyvin. Ensimmäinen varsinainen biisi "Whole Again" muistuttaa niin paljon Alaniksen musiikkia. Laulajan ääni on samantapainen ja melodia on rokkimainen. Jostain syystä mieli vain piristyy, kun ei kuule Alaniksen tyyliin kuuluvaa valitusta. "Undo Me" on todellinen klassikkokappale! Kun ensimmäisen kerran kuulin version siitä YouTubessa, minun oli pakko saada se itselleni, vaikka sitten ostamalla koko levy! Sen kertosäe on itseasiassa rukous.

"Trinity" on aavistuksen rauhallisempi kappale, ja se menee minulta aina vähän ohi, samoiten "In the Name", joka on melko mitäänsanomaton kappale. "His Grace Is Sufficient" sen sijaan on täyttä rautaa! Se on rokkaava ja lohduttava kappale.

"Martyrs And Thieves" on rauhallisempi kappale väliin, mutta aavistuksen liian pitkä. Jos siitä olisi otettu puoli minuuttia tai jopa minuutti pois, siitä olisi saatu varmasti paljon parempi kappale. "Romans" on rokimpi kappale, ja olen sitä mieltä että se on "Undo Me" -kappaleen ohella helpoimmin avautuvia tällä albumilla.

"Refine Me" ja "Hold Me Now" ovat rauhallisia balladeja, erittäin tuntekkaita. Jennifer Knappin äänen vahvuus tulee hyvin esille näissä kappaleissa. "Visions" on taas rokkia ja hyvä kappale onkin. Kuten sanottua, kappale loppuu "Faithful to Me" -acapellaan.

Kokonaisuutena levy on melko onnistunut. Kitarasaundit ovat kohdallaan, ja suurin osa biiseistä on mukaansatempaavia. Balladien sijoituksessa on onnistuttu, ja acapella aloitus -ja lopetus ovat mukavaa kuunneltavaa. Levyn on muuten julkaissut Gotee Records, joka on erään DC Talk jäsenen levy-yhtiö.

1. Prelude (Faithful to Me)
2. Whole Again
3. Undo Me
4. Trinity
5. In the Name
6. His Grace Is Sufficient
7. Martyrs & Thieves
8. Romans
9. Refine Me
10. Hold Me Now
11. Visions
12. Faithful to Me (reprise)

* * * * ½

Amy Grant - Heart in Motion

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1991



Kaikki mikä on hyvää, on Jumalasta.

Harvoin on "Jumala" -sanan käytöllä asiaa pop-listoille. Ehkä juuri sen takia Amy Grant halusi tehdä erilaisen albumin. "Heart in Motion" on myynyt todella paljon, mutta onhan siinä hittejäkin. Albumi saattaa vaikuttaa ensi silmäyksellä sekulaari-musiikilta, mutta joissain kappaleissa Jumalan pohdinta ja armonkäsitys ovat niin selkeitä, että tätä on pakko pitää kristillisenä albumina. Jos 70-luvulla ja 80-luvun alussa Amy Grant teki popinsekaista rokkia, niin "Heart in Motion" on jo todella selkeä pop-albumi.

Albumi alkaa hiteillä. "Good for Me", "Baby Baby" ja "Every Heartbeat" ovat kaikki iloisia parisuhdekappaleita. Amy kuitenkin laulaa uskollisuudesta ja kristillisestä rakkaudesta sitä ainoaa oikeaa kohtaan. "That's What Love Is for" on erittäin tunnepitoinen biisi, ja Amy osoittaa laulutavallaan, että hän ei turhaan ole CCM:n parhaimpia ja arvostetuimpia naislaulajia.

"Ask Me" on ensimmäinen hiukan tuntemattomampi kappale. Tosin tämäkin kappale on varmaan herättänyt ihmetystä ja ehkä jopa närää kristillisissä piireissä. Kappaleen sanoista saa ensikuulemalta sen käsityksen, että Amy kyseenalaistaisi Jumalan olemassaolon. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Kappaleessa vain ihmetellään, miksi Jumala ei toimi, vaikka ihmiset kärsivät niin paljon. Kappaleen tyttö on kärsinyt hyväksikäytöstä. Näin meidän kaikkien on lupa kysyä: "Miksei Jumala tee mitään?"

"Galileo" on hiukan iloisempi kappale vaihteeksi. Kuitenkin se ei yllä melodialtaan alkupään hittien tasolle. "You're Not Alone" sen sijaan on yksi levyn parhaimmista, ja myös erittäin lohduttava. "Hats" on levyn ainoa huumorikappale. Ehkä sanoitus menee jo hiukan typerän kuuloiseksi, mutta biisi on muuten huvittava ja mukavankuuloinen.

Levyn loppu on melko vaisu. Vaikka biisit ovat hyviä, ne ovat myös rauhallisia, ja se ei sovi kokonaisuuteen. "I Will Remember You" on biiseistä ehdottomasti parhain. "How Can We See That Far" on hiukan yksitoikkoinen eikä Amyn ääni pääse oikeuksiinsa. "Hope Set High" on mukava, alle 3-minuutin balladi. Jeesuksen nimikin mainitaan kappaleessa selvästi. Silti, levy tuntuu katkeavan kahdeksan ensimmäisen kappaleen jälkeen ja menevän balladiosastolle.

Kokonaisuutena albumi on Amy Grantin parhaimpia. Suurin osa biiseistä kertoo parisuhteista tai lähimmäisenrakkaudesta. Nekin kuuluvat kristinuskoon. Jumalaa ei ole missään tapauksessa hylätty, vaikka muutamia hittejä tulikin Amylle. Tämä saa toivottavasti vain muutkin tutuksi kristinuskon kanssa.

1. Good for Me
2. Baby Baby
3. Every Heartbeat
4. That's What Love Is for
5. Ask Me
6. Galileo
7. You're Not Alone
8. Hats
9. I Will Remember You
10. How Can We See That Far
11. Hope Set High

* * * * ½

Whitecross - Hammer & Nail

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1988



Jeesuksen takia!

Kristillisen heavy rock -yhtyeen, Whitecrossin toinen albumi "Hammer & Nail" jatkaa samaa tyyliä kuin yhtyeen debyyttialbumikin. Siinä on sekä rajuja rock-kappaleita että yksi instrumentaalikappale sekä tietysti pakollinen balladi. Whitecross ei ole yhtä suosittu kuin esimerkiksi Stryper, mutta heiltäkin löytyy paljon faneja. Tutustuin yhtyeeseen alunperin kuultuani YouTubesta yhden pätkän heidän biisistään - biisistä, jonka nimeä en nyt enää muista. Tärkeintä oli kuitenkin sanoma sekä luja raskas rock.

Albumi alkaa kahdella hyvällä hard rock -kappaleella. Sekä "Living on the Edge" ja "When the Walls Tumble Down" ovat avautuneet vasta monen kuuntelukerran jälkeen. Scott Wenzelin ääni ja laulutapa muistuttavat aavistuksen AC/DC:n laulajaa. Onneksi sanoma on kuitenkin toinen. "The Hammer And the Nail" on puolentoista minuutin instrumentaalipläjäys, tai pitäisikö sanoa paremminkin kitarasoolo. Loppujen lopuksi se on ihan hyvä, vaikka jäin kaipaamaan pikkuisen enemmän.

"Take It to the Limit" on melko perusrockia eikä sanoituksellisestikaan se juuri tuo mitään ihmeellistä. Levyn ainoa balladi "Walk With Me" sen sijaan on ollut suosikkejani alusta asti. Se on todella herkkä kertoen Jumalan rakkaudesta. Jeesuksen veri on pessyt synnit pois ja yhteys Jumalan kanssa on taas kunnossa.

"Because of Jesus" on muuten hyvä, siinä on hyvät sanat A-osuudessa etenkin ja väliin sijoittuvat kitarasoolot ovat loistavia. Kertosäe on valitettavan junnaava ja se lähes pilaa muuten erinomaisen kappaleen. "When the Clock Strikes" on suosikkini albumilta. Se on sanoitukseltaan samantapainen kappale "He Is The Rock" debyyttilevyllä eli kertoo välinpitämättömyydestä Jumalaa kohtaan. Ainoa keino vapautua tulevalta tuomiolta on luottaa Jeesukseen. Erityismaininnan kappaleesta ansaitsee kellontikitys biisin keskivaiheilla.

"Resist Him" kehoittaa vastustamaan Saatanaa ja hänen juoniaan. Sinänsä ihan mukava rock-kappale, mutta äskeisen kappaleen jälkeen se ei tunnu kovin erikoiselta. Kaksi viimeistä kappaletta "Living in a Lost World" ja "Top of the World" ovat kaksi heikointa raitaa ja levy olisi ehkä jopa parempi ilman niitä.

Kokonaisuutena levy on keskinkertaista Whitecrossia. Ihan kelpo rockia, mutta ei samanlaista kuin debyyttillä. Sanoitukset ovat keskivertoa parempia, rakentavia ja lohduttavia. Kitarasoolot biiseissä ansaitsevat erikoismaininnan.

1. Living on the Edge
2. When the Walls Tumble Down
3. The Hammer And the Nail
4. Take It to the Limit
5. Walk with Me
6. Because of Jesus
7. When the Clock Strikes
8. Resist Him
9. Living in a Lost World
10. Top of the World

* * * ½

Leslie Phillips - The Turning

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1987



Jumala katselee sinua.

Leslie Phillipsin neljäs albumi on samalla viimeinen, jonka hän teki Leslie-nimellä. "The Turning" on niin ikään hänen viimeinen CCM-aikakauden albuminsa. Tämän jälkeen hän alkoi käyttää nimeä Sam Phillips ja ryntäsi sekulaarimarkkinoille. Tämä albumi löytyy sijalta kahdeksan TOP100 CCM-albumien listalta.

"River of Love" on kaunis, herkkä ja rauhallinen kappale - täydellinen avaamaan tämän albumin. Kappaleessa puhutaan Jumalan ikuisesta rakkaudesta meitä kohtaan. Kappale on akustisesti tehty. Leslien solistin taidot tulevat tässä esille todella hyvin. "Love Is Not Lost" ei ollut suosikkikappaleitani ihan alussa, mutta jälkeenpäin olen vasta tajunnut kuinka loistava se on. Vaikka parisuhteemme hajoaisivat, niin tosi rakkaus ei koskaan häviä. Kappale on rokimpi kuin aloituskappale. "The Turning" on paljon etnisemmän kuuloinen kuin ensimmäisen kappaleet. Kertosäe on paljon vahvemman kuuloinen kuin A-osuus.

"Libera Me" on kappaleita, jotka tuskin aukeavat ensikuuntelulla. Se on kuitenkin Leslien suosituimpia kappaleita. Taputukset biisin aikana kruunaavat kappaleen hienouden. "Carry You" on rauhallinen ja etnisen kuuloinen kappale. Hassua kyllä, voisi luulla että Outi ja Lee Müller ovat saanet vaikutteita - ken tietää.

"Beating Heart" on taas rokimpaa materiaalia ja suurimpia hittejä albumilta. "Expectations" kertoo paljon albumin materiaalista - se on suureksi osaa kokeellista. Se voi olla albumi vähiten tunnettu kappale, mutta myös erikoisin. "Down" herätti aluksi minussa erittäin voimakkaan tunteen, se kertoo ihmisen syntisyyden tunteesta ja miten Jumala voi auttaa häntä sen pois saamiseksi.

"Answers Don't Come Easy" on albumin varmaankin suurin hitti. Se on suht' rauhallinen. "God Is Watching You" on täydellinen lopetus lähes täydelliselle albumille. Jumala katselee meitä - Jumala näkee meidät - aivan joka tilanteessa, teimme oikein tai väärin. Tämä varmasti pistää miettimään.

Kokonaisuutena albumi on varmasti ansainnut paikkansa gospel-maailmassa. Vaikka Leslie siirtyikin sekulaarimpaan musiikkiin tämän jälkeen, hänen neljä ensimmäistä albumia ovat todella arvostettuja, ja varsinkin tämä, kristillisen musiikkidiggareiden kesken. "The Turning" on kokeellinen albumi, mutta siinä on myös rokimmat sekä rauhallisemmat hetkensä. Se ei ole turhaan yksi suosikkialbumeistani.

1. River of Love
2. Love Is Not Lost
3. The Turning
4. Libera Me
5. Carry You
6. Beating Heart
7. Expectations
8. Down
9. Answers Don't Come Easy
10. God Is Watching You

* * * * *

Russ Taff - Medals

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1985



Me olemme Hänen mitalejaan.

Russ Taff ei varmaan sano monelle nuorelle kristillisellekään musadiggarille mitään. Hän oli kuitenkin tosi arvostettu 80-luvulla. Hänellä oli tältä levyltä mm. suuri hitti "Silent Love". Hänen levyjensä arvostus ei ole laantunut, vaikka aikaa on kulunut jo uran huippuhetkistä parisenkymmentä vuotta. Suomesta näiden levyjen löytyminen voi olla kiven alla, ainakin CD-muodossa on melko hankalaa.

Levyn ensimmäinen raita "Vision" on pop-kappale, jossa on todella hienot kosketinkuviot, ja se avaa levyn todella piristävästi. "I'm Not Alone" on rauhallisempi ja koskettavampi kappale. Voi sanoa, että se aukeni heti ensimmäisellä kuuntelulla, mutta vasta kolmannen kerran jälkeen sitä osasi arvostaa täysin. "Medals", joka on siis tämän albumin nimikkokappale, kertoo Jeesuksesta, jolla ei ollut mitaleja - siis konkreettisia. Me olemme niitä hänelle, ja varmasti paljon arvokkaampia kuin uskommekaan. Tässäkin kappaleessa on hienot koskettimet ja Russ Taffin ääni on todella syvällisen tuntuinen joka kappaleessa. Taustalaulajat osaavat hommansa.

"Not Gonna Bow" oli aikoinaan jonkinlainen hitti kristillisissä piireissä. Kappaleessa kieltäydytään kumartamasta muille kuin Jumalalle. Vahva laulu, niin taustalaulajalta kuin Russ Taffiltakin. "Here I Am" on rauhallisempi kappale, ja niin ikään oli melko suuri hitti aikoinaan.

"I've Come Too Far" on levyn heikoin kappale, lähinnä siksi että se junnaa vähän liian kauan. Se on yli 5 minuuttia pitkä kappale - olisi saanut olla kaksi minuttia lyhyempi. "Silent Love" on ihan kohtalaisen hyvä, mutta odotin siltä enemmän. Sitä kun oli mainostettu jopa levyn parhaaksi joissain lukemissani arvosteluissa. Ei se huono olekaan ja varmasti siinä on tunnetta, mutta esimerkiksi albumin toiseen kappaleeseen verrattuna se ei oikein ole vakuuttava.

"How Much It Hurts" ja "God Only Knows" ovat levyn surullisimmat kappaleet. Niiden väliin sijoittuu paljon iloisempi kappale "Rock Solid", joka antaa "Not Gonna Bow" -kappaleen tavoin vähän rokimpaa sanomaa Russ Taff -osastolta.

Kokonaisuutena albumi on hienoa kasaripopin ja -rockin sekoitusta. Koskettimet ja taustalaulajat näyttelevät suurta osaa levyllä. Levyllä ei niin sanoitusti heikkoja biisejä olekaan, vain yksi hieman keskinkertainen. Rauhallisia kappaleita on paljon, mutta ne tuntuvat olevan Russ Taffin suurin vahvuus.

1. Vision
2. I'm Not Alone
3. Medals
4. Not Gonna Bow
5. Here I Am
6. I've Come Too Far
7. Silent Love
8. How Much It Hurts
9. Rock Solid
10. God Only Knows

* * * * *

Margaret Becker - Soul

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993



Jumalan rakkaus ei koskaan muutu.

Margaret Becker ei välttämättä ole jokaiselle CCM:n kuuntelijallekaan tuttu nimi, ainakaan Suomessa. "Soul" ei myöskään ole hänen tunnetuimpia tai arvostetuimpia albumeja. Kuunnellessa tätä albumia tuntuu, että Margaret on saanut vaikutteita tähän albumiin Amy Grantiltä - tai sitten Madonnalta. Ainakin sanoituksellisesti varmasti enemmän Amy Grantiltä. Tämä on tosi hieno pop-rock albumi, jos sille vain antaa mahdollisuuden. Biisit avautuvat melko nopeasti.

"Keep My Mind" ja "This I Know" ovat molemmat tanssittavia pop-kappaleita. Sinänsä on hyvä, että ne on sijoitettu molemmat alkuun, niin saadaan loistava ja vauhdikas alku. "Say the Name" on puolestaan levyn paras hidas kappale. Margaretin ääni on vahva, mutta kuitenkin koskettava. Levy on saanut lähes täydellisen alun.

"I Wouldn't Know" on hyvän alun jälkeen pienoinen pettymys, sanoisin jopa sen olevan levyn heikoin kappale. "This Flame" yrittää korjata erhettä, mutta sen erinomaisuus jää lähinnä kertosäkeessä, jossa on mukana taustakuoro.

"The World I See in You" on paluu iloiseen pop-rytmiin. Iloisuus paistaa suorastaan läpi. Olisi ihanaa, jos kaikista kristityistä artisteista loistaisi tälläinen ilo Kristuksessa! "All That I Am" on balladi, joka kertoo miten kristitty odottaa palkintoansa Taivaassa sen sijaan että keräisi niitä maanpäälle. Se myös osaltaan kertoo ihmisen arvosta Jumalan silmissä. "Soul Tattoo" on rockimpi kappale kuin mikään muu levyllä. Se on tosi hyvä, vaikka aluksi pelkäsinkin biisin nimeä.

"Keeping Watch" on levyn heikoimpia kappaleita melodialtaan ja levyn keskinkertaista antia lyriikoiltaan. "I Will Be with You" -kappaleen kohdalla mietin, että miksi levy päättyy näin leppoisasti. Loppuun olisi sopinut jokin rokimpi kappale mielestäni. Vaikka biisi onkin iloinen, se on liian hempeä.

Kokonaisuutena levystä saa todella hyvän kuvan ihan muutamalla kerralla. Se ei ole niitä haastavampia Margaretin albumeja, mutta ei myöskään huonoimpia. Biisit kertovat paljolta ihmisen arvosta Jumalan edessä ja suhteesta Jumalaan sekä tietty Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.

1. Keep My Mind
2. This I Know
3. Say the Name
4. I Wouldn't Know
5. This Flame
6. The World I See in You
7. All That I Am
8. Soul Tattoo
9. Keeping Watch
10. I Will Be with You

* * * *

Petra - This Means War!

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1987



Kalliolla

Petran solisti oli vaihtunut jo "Beat the System" -kiertueen jälkeen albumille "Back to the Street". Greg X Volz oli vaihtunut John Schlitt -nimiseen mieheen silloin. "This Means War!" oli albumi, jolla Petra sai musiikin toimimaan uuden laulajan tyyliin paremmin. Jos Gregin ääni oli suorastaan koskettava lähes jokaiseen kappaleeseen, niin John Schlittin ääni oli hieman "miehisempi". Petran piti muuttaa saundiaan rankemmaksi.

Albumi alkaa nimikkokappaleella "This Means War!". Mielestäni se on Petran rajuimpia kappaleita sekä sanoituksellisesti että sävellyksiltään. Sota oli julistettu jo tuhansia vuosia sitten, ja sen päätepiste oli Jeesuksen kuolema ristillä ja haudasta ylösnousu. Seuraava kappale "He Came, He Saw, He Conquered" oli jonkinlainen hitti kristillisillä listoilla aikanaan. Tämä sopii hyvin jatkoksi avauskappaleelle. Jeesuksen ylösnouseman johdosta sota on ohi Jumalan ja Saatanan välillä, ja Jumala voitti sen. Se antaa meille mahdollisuuden päättää, otammeko armon vastaan vai emme. Tuleeko meistä Jumalan lapsia vai ei. "Get on Your Knees and Fight Like a Man" tarjoaa vastauksen miten meistä tulee Jumalan lapsia ja miten voimme taistella osaltamme pahaa vastaan johdattamasta ihmisiä harhaan.

Ensimmäinen balladi "I Am Available" ei avautunut aivan heti. Se johtui kai siitä, että kappale vaikutti todella 'nössöltä' noiden kolmen ensimmäsen jälkeen. Jälkeenpäin olen miettinyt, että onpa siinä kaunis kappale. Jumalan soturi on valmiina taistelemaan Herran puolesta. "Kenaniah" on suht' hyvä kappale, vaikka ei ihan kärkikastiin kuulukaan. Kuitenkin kappaleen rytmi on hyvä. "You Are My Rock" on levyn vahvimpia kappaleita. Ensimmäinen ja viimeinen turvamme on lopulta Herrassa. Hän ei kylkää meitä, jos olemme sydämellämme mukana taistelussa.

"The Water is Alive" ei tuntunut aluksi niin hyvältä kappaleelta, mutta siitä oppi tykkäämään. On se kuitenkin levyn haastavampia kappaleita, vaikka levyllä ei sinänsä kauhean paljon haastetta olekaan. Albumin toinen balladi "Don't Let Your Heart Be Hardened" on vielä parempi kuin "I Am Available". Schlitt näyttää, että hänkin osaa laulaa koskettavalla äänellä.

"Dead Reckoning" ja "All the King's Horses" ovat molemmat rokkaavia kappaleita, ja sinänsä tosi hyviä, vaikka niitä tuskin muistetaankaan Petran parhaimpina kappaleina tällä albumilla.

Kokonaisuutena Dino ja John Elefanten tuottama albumi pärjää ihan hyvin kuuntelussa, ja on kestänyt jo monta vuotta suosikkien joukossa ainakin omalla kohdallani. Albumilla on paljon rokkaavia kappaleita ja kaksi balladia. Petran faneille ehdoton hankinta!

1. This Means War!
2. He Came, He Saw, He Conquered
3. Get on Your Knees And Fight Like a Man
4. I Am Available
5. Kenaniah
6. You Are My Rock
7. The Water Is Alive
8. Don't Let Your Heart Be Hardened
9. Dead Reckoning
10. All the King's Horses

* * * * ½

Bob Dylan - Slow Train Coming

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1979



Ajattelumallin vaihdos

Kun Bob Dylan julkaisi 70-luvun lopulla tämän albumin, ei varmaan kukaan osannut odottaa, että siitä tulisi kristillisissä piireissä tosi kova albumi, joka kestää ajan hammasta erinomaisesti. Albumi on tyyliltään folk-rockia. Suoraan sanottuna en tiedä paljonkaan Bob Dylanista. En tunne hänen musiikkiaan niin hyvin kuin pitäisi, mutta tiedän että tämä albumi oli 90-luvun alussa järjestetyssä kristillisten albumien listauksessa numero 2 heti Larry Normanin "Only Visiting This Planet" albumin jälkeen. Kymmenen vuotta siitä eteenpäin albumi oli sijalla 16. Bob Dylanilla on monen mielestä varmasti paljon parempiakin albumeja, mutta uskon, että uskovaisena arvostan tätä vielä enemmän, mutten pelkästään sanoman, vaan myös tunnetason ja musiikin ansiosta. Albumi oli pitkään minulla levyhyllyssä ennenkuin tajusin sen arvon - samaa ovat sanoneet jotkut Dylanin fanitkin.

Ensimmäinen kappale "Gotta Serve Somebody" on varmasti helpoiten avautuva. Bob Dylanilla ei ole varmasti maailman paras lauluääni, mutta hänen laulutavassaan tuleva tunne ja mahtavien biisien taso tekee tästä biisistä yhden minun suosikkikappaleistani. Rakastan myös biisin sanomaa, jossa todetaan, että olitpa missä asemassa ja minkälainen tahansa, silti sinun täytyy palvella jotakuta. Se on joko paholainen tai Luoja. Taustalla oleva naisgospelkuoro sopii todella hyvin biisiin, aivan kuten "Precious Angel" -kappaleeseen. En saa oikein sen sanoista selvää tarpeeksi hyvin eikä vihkoseen ole kirjoitettu laulun sanoja, mutta ilmeisesti tässä lauletaan uskollisuudesta aviopuolisoa kohtaan.

"I Believe in You" on rauhallinen ja kaunis kappale. Vaikka en itse arvosta sitä ihan klassikkokappaleeksi, on se saanut tunnustusta monelta. Hyvä melodia ja liikuttavat sanat hyvin tunteellisesti laulettuna - ei siinä paljon vaadita mutta kuitenkin silti se joskus tuntuu mahdottomalta. "Slow Train" on ehkä pienin suosikkini albumin materiallista, mutta sekin kuulostaa todella hyvältä, mitä enemmän sitä kuuntelee.

"Gonna Change My Way of Thinking" kertoo lopulisesta kääntymisestä Jumalan puoleen. Laulussa todetaankin suomeksi käännettynä "Jos et ole Hänen puolellaan, olet häntä vastaan." Ihan suoraan Raamatusta. Viisasti valittu juuri tuo lause. Voit olla vain joko Jumalan puolella tai Häntä vastaan - keskitietä ei ole olemassa - ei ole koskaan ollut. "Do Right to Me Baby (Do Unto Others)" kertoo kultaisesta käskystä, ehkä hieman humoristisessa mielessä, mutta kertoo kuitenkin. "When You Gonna Wake Up" on levyn tunnetuimpia kappaleita. Se kertoo maailman saastaisuudesta ja siitä että kannattaisi pistää asiat kuntoon Jumalan kanssa.

"Man Gave Names to All the Animals" on niin totta, mutta se on myös levyn humoristisinta antia sekä sanoitukseltaan että melodialtaan. Se on ollut levyn suosikkejani aloituskappaleen ohella ensimmäisestä kuuntelusta asti. Kaverini muuten totesi, että eläinten nimeäminen on vaatinut paljon älykkyyttä ihmiseltä. Ei se pelkästään, että annat kaikille eläimille nimen vaan että myös muistat ne, vaatii hirveästi aivokapasitettia ja muistia. "When He Return" tuo melko läheisesti mieleen erään Pink Floydin kappaleen The Wall -albumilta. Ei se olisi mikään ihme, sillä ne on tehty melko samoihin aikoihin. Tässä on mukana hienot kosketinkuviot. Rauhallisuus on lähes tunnettavissa - Bob Dylan on valmis odottamaan Jeesuksen paluuta. Laulun säätäminen kovalle verrattuna itse musiikkiin on ollut mahtava idea, sillä se tuo omanlaisen lisänsä albumiin.

Kokonaisuutena Bob Dylanin albumi on parempi kuin aluksi ajattelin. Jos sen kuuntelee vain kerran kaksi, ei varmaankaan arvosta sitä tarpeeksi. Sanotaan, että kymmenennen kuuntelukerran jälkeen ollaan oikeissa lukemissa. Kristityn on helpompi arvostaa tätä albumia sen sanoman vuoksi, mutta Bob Dylanin musiikki on jo itsessään mahtavan kuulosta, ainakin tällä albumilla.

1. Gotta Serve Somebody
2. Precious Angel
3. I Believe in You
4. Slow Train
5. Gonna Change My Way of Thinking
6. Do Right to Me Baby (Do Unto Others)
7. When You Gonna Wake Up
8. Man Gave Names to All the Animals
9. When He Returns

* * * * *

Krystal Meyers - Dying for a Heart

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2006



Armo on kaunista.

Krystal Meyers on kristillisen rockin naislaulaja, jota on verrattuna Rebecca St. Jamesiin sekä maallisella puolella Avril Lavigneen. Tyyliltään hän muistuttaa paljon enemmän Avrilia kuin Rebeccaa omasta mielestäni. Sanoitukset ovat kuitenkin kristillisempiä ja Jumalaa kunniottavampia kuin Avrilin laulamat kappaleet. Tämä on Krystalin toinen albumi. Hän tuli tutuksi minulle, kun näin GodTubessa musiikkivideon "The Beauty of Grace", joka löytyy tältä levyltä.

Albumi alkaa rokkaavalla tavalla. "Collide" on yksi menevimmistä albumin biiseistä ja myös yksi parhaista. Krystalin ääni sopii hyvin biisiin. Hänellä on tyypillinen 2000-luvun naisrock-laulajan ääni. "Live" tuntuu jotenkin merkityksettömältä vedolta avausraidan jälkeen. Se on rokkaava, mutta se on niin perustavaraa. "The Beauty of Grace" on todella menevä ja kaunis kappale - ehdottomasti paras levyltä.

"The Situation" on taas niitä biisejä, jotka ovat meneviä mutta merkityksettömiä levyn koko annin kannalta. "Love Is on the Run" on Krystalia taas parhaimmillaan. Riffit ovat hyviä ja raju meno vaan jatkuu.

Seuraava kappale on sanoitukseltaan muuten hyvä, mutta lausahdus "Elvis is dead but my king is alive" vaikuttaa kamalalta, suorastaan nololta. Tämän johdosta kappale tekisi mieli skipata, kun siitä posket punastuu myötähäpeästä.

"Together", "Shake It Off" ja "Stand And Scream" jatkavat perustavanlaista kohtalaisen hyvää rokkia. "Hallelujah" on rauhallinen lopetusbiisi - liian rauhallinen. Albumi on muuten rajua ja nopeatempoista, mutta viimeinen biisi pilaa tunnelman. Se olisi kannattanut jättää pois.

Kokonaisuutena albumi ei nyt suureksi klassikoksi varmasti koskaan kasva, se on siihen melko tavanomainen. Silti muutamat hyvät biisit, hyvät lyriikat (lukuunottamatta yhtä kamalaa fipaa) ja ennen kaikkea hyvä sanoma nostavat sen ihan kohtalaisen hyvälle tasolle. Krystalilla on vielä tulevaisuutta!

1. Collide
2. Live
3. The Beauty of Grace
4. The Situation
5. Love Is on the Run
6. Only You Make Me Happy
7. Together
8. Shake It Off
9. Stand And Scream
10. Hallelujah

* * * *

Michael W. Smith - The Big Picture

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1986



Älä anna periksi!

Michael W. Smith on varmasti artisti, josta moni kristityn musiikin fani on kuullut. Monesti hänet tunnetaan joko suoraviivaisesta rokista tai ylistyksentapaisesta musiikista. Monelle voi tulla ehkä yllätyksenä tai järkytyksenä, että tämä albumi on selkeää kasaripoppia. Itse asiassa tästä tulee mieleen enemmänkin Alphavillen "Forever Young" ja Petran "Beat the System" -albumit. Petran albumista ei ollutkaan tämän levyn ilmestyessä kuin parisen vuotta kulunut. Liekö Michael ottanut vaikutteita? Sitä en tiedä, mutta levystä tuli kuuluisa ja arvostettu ajan saatossa.

Albumi löytyy sijalta 21, kun katselen TOP100 CCM-albumit listaa, joka on tehty 2000-luvun alussa. Sinänsä ei suuri yllätys, koska albumi on hieman erikoinen, jopa omituinen saundeiltaan. Albumin päällykannessa on muuten suomenkieltäkin, tosin niin pienellä, että tuskin näkyy. "Suuri kuva" on kirjoitettu taustalle myös monella muulla kielellä.

"Lamu" aloittaa tyylikkäästi albumin. Puhdasta etno-poppia on tarjolla monen biisin verran. Amy Grant on ollut kirjoittamassa tätä biisiä, joten ei ihme, että se on hyvä. Toinen kappale "Wired for Sound" on kuitenkin vielä parempi. Molemmat kappaleet ovat muuten noin kuusi minuuttia pitkiä.

"Old Enough to Know" kertoo tulemisesta tiettyyn ikään. Se on jo hieman rokimpi kappale, mutta etno-melodia kummittelee vieläkin taustalla. "Pursuit of the Dream" -kappaleen koskettiet jäävät mieleen hyvin. Tyypillistä kahdeksankymmenlukua. Erona kuitenkin, että sanoma on kristillinen. "Rocketown" on viides ja samalla rauhallisin kappale levyllä. Se on myös levyn tunnetuin kappale, vaikka varmasti jakaa mielipiteitä. Siinä on niin sanotusti "odottava tunnelma", en tiedä mistä se johtuu.

"Voices" on samantyylinen etno-pop -kappale kuin "Lamu" ja "Wired for Sound". "The Last Letter" on kuin jatko-osa kappaleelle "Old Enough to Know". Siinä kehoitetaan olemaan antamatta periksi, kun kolmannessa biisissä kysyttiin, että onko antamssa periksi. "Goin' Thru the Motions" on hauska ja samalla lähes hypnoottinen. En erityisestikään arvostanut sitä ensin, mutta nykyään se vaikuttaa tosi mukavalta vedolta.

"Tearin' Down the Wall" on lähes instrumentaalinen kappale. Kappaleessa ei ole muita sanoja kuin sen nimi, ja sekin sanotaan vain parisen kertaa. Kappale on levyn lyhin, kestäen 'vaivaiset' kolme ja puoli minuuttia. Biisiksi se on tosi härö, ja kuvaa hyvin albumin tunnelmaa. "You're Alright" päättää levyn mukavin piristävin sanoituksella. Se on selvästi levyn rokmaisin kappale.

Kokonaisuutena levy on todella hyvä. Ainoa miinus on kappaleiden pituudet, jotka saattavat olla jopa kuusi minuuttia pitkiä. Levystä muodotuu noin 50-minuuttinen, ja se on juuri ja juuri se mitä sitä jaksaa kuunnella, vaikka biisit ovatkin huolella tehtyjä. Levy on ainakin tuotettu hyvin, mutta ei silti kuulosta lattealta. Levy saattaa avutua vasta muutaman kuuntelun jälkeen, joten älä anna periksi!

1. Lamu
2. Wired for Sound
3. Old Enough to Know
4. Pursuit of the Dream
5. Rocketown
6. Voices
7. The Last Letter
8. Goin' Thru the Motions
9. Tearin' Down the Wall
10. You're Alright

* * * * ½

Stryper - Soldiers Under Command

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1985



Taistelkaa, sotilaat!

Stryper on yhtye, jonka jokaisen kristityn heavy-metal fanin pitäisi tuntea. Se on niin kuuluisa Yhdysvalloissa, että heillä on paljon myös ei-uskovaisia faneja. Tämä oli heidän ensimmäinen täyspitkä albuminsa. Tätä ennen kun he olivat julkaiseet vain yhden EP:n, joka myöhemmin julkaistiin albumina.

Vaikka Stryper on tehnyt monia albumeja tämän jälkeen, he yhä jaksavat soittaa vanhoja klassikoita yhä uudelleen. "Soldiers Under Command", "Makes Me Wanna Sing" ja "Reach Out" tulevat varmaan joka keikalla. Stryper virailikin mm. Maata Näkyvissä -festareilla Turussa ja Helsingissä klubikeikalla. Olin kyseisellä Maata näkyvissä -tapahtumassa, ja he soittivat myös "The Rock That Makes Me Roll" -kappaleen, mikä on suuri syy siihen, että minusta tuli yhtyeen fani.

Albumi alkaa siis räväkästi "Soldiers Under Command" -kappaleella, josta on tullut yksi heidän tunnusbiisejään. Pidän erityisesti Michael Sweetin lauluäänestä, varsinkin kun hän huudahtaa lujaa säkeiden lopussa. "Makes Me Wanna Sing" on myös nopeatempoinen kappale, ja sen pituus ei ole edes kolmea minuuttia, mutta se on sille ihan sopiva kesto. Seuraava "Together Forever" on paljon tuntemattomampi kappale, mutta siitäkin oppii ajan myötä tykkäämään. Se on niin ikään lujaa heavy rockia.

"First Love" on levyn ensimmäinen balladi. Se kertoo jumalrakkauden hylänneestä ihmisestä. Tämä on erittäin viiltävä ja koskettava kappale, että siitä tulee ajoittain jopa paha olo. "The Rock That Makes Me Roll" on kova taisteluun kehoittamiskappale, jossa on paljon huudahduksia. Tässä on tietysti kysymys sielujen voittamisesta Jumalalle maailmaa ja paholaista vastaan.

"Reach Out" on levyn takuulla hyviä ja kuuluisia heavy-kappaleita. "(Waiting for) a Love That's Real" kertoo uskollisuudesta (tulevaa) aviopuolisoa ja samalla Jumalaa kohtaan. Se on pitkän ajan kuluessa muodotunut ihan kelvolliseksi, ja jopa hyväksi kappaleeksi. "Together As One" on ehdottomasti levyn paras kappale. Se on hieno viisiminuuttinen balladi. Aluksi en oikein perustanut siitä, kun luulin sen kertovan naimisiinmenosta, mutta sitten eräs kavereistani tulkitsi sen olevan kappale, joka kertoo Taivaassa - Jumalan valtakunnassa vallitsevasta täydellisestä yhteydestä, jossa "voi jopa sukeltaa toisen sielun läpi ja olla siten yhtä". Hieno vertaus, sen jälkeen siitä ei voinut olla tykkäämättä.

"Surrender" vie meidät taas vaihteeksi maan pinnalle. Se on levyn heikoin kappale, ja tuntuu jopa merkityksettömältä kaiken taisteluun innoittamisen ja herkistelyn jälkeen. "Battle Hymn of the Republic" on loistava kappale, mutta se olisi sopinut paremmin levyn alkuun ennen nimikkokappaletta introksi. Outrona se vain jättää odottamaan lisää musiikkia.

Kokonaisuutena tämä glam rock -yhtye suoriutuu debyyttialbumillaan tosi hyvin. Levyn kesto on noin 45 minuuttia, mutta se tuntuu ihan sopivalta määrältä. Biiseissä on paljon Jumalaa kunnioittavaa sanomaa ja Stryperin yhtyeen jäsenten rakkaus lähimmäistä sekä Jumalaa kohtaan tulee esille. Stryper-fani voi toki elää ilman tätä albumia, vaikka menettääkin siinä TOSI PALJON. Sinänsä kiintoisa sivuseikka on se, että albumin päällykansi on valittu viidenkymmenen huonoimman heavy metal -päällykannen joukkoon. Mikä noissa asujen väreissä on muka vikana? Erikoisia ne ovat varmasti olleet siihen aikaan, mutta ainakin ovat erottuneet massasta paisti sanomaltaan myös vaatetukseltaan.

1. Soldiers Under Command
2. Makes Me Wanna Sing
3. Together Forever
4. First Love
5. The Rock That Makes Me Roll
6. Reach Out
7. (Waiting for) A Love That's Real
8. Together As One
9. Surrender
10. Battle Hymn of the Republic

* * * * ½

Twila Paris - Kingdom Seekers

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1985



Herran istutukset

Twila Paris ei varmasti ole tuttu nimi monellekaan suomalaiselle kristitylle. Silti häntä arvostetaan todella paljon USA:ssa ja sen ulkopuolellakin. Syynä saattaa olla myös se, että hänen huippukautensa osuu 80-luvun puolelle. Tämän naislaulajan levy "Kingdom Seekers" löytyy CCM-TOP100:sta sijalta 57, mutta kuinka hyvä albumi se itseasiassa on? Lunastaako se odotukset?

Albumi alkaa suht' iloisesti "Runner" kappaleella. Erityisesti jää mieleen taitavasti menevät kosketinkuviot biisin kertosäkeessä. Kappale kertoo taistelemisesta, mutta ei yksin, vaan Herra on vierellä, jotta pääsemme perille Jumalan valtakuntaan. Seuraava kappale "Center of Your Will" on paljon rauhallisempi. Sen joistakin osista tulee mieleen erehdyttävästi ruotsalaisbändi ABBA. "Tellin' the Truth" kertoo nimensä mukaisesti totuuden kertomisesta, mutta ei loukkaavassa vaan rakentavassa ja rakastavassa mielessä. "Language of Disciples" on samantyylinen biisi ja sivuaa edellisen kappaleen aihetta siinä mielessä, että rakkaudella puhumisesta tässä lauletaan.

Viides kappale "Lamb of God" kertoo mistäpä muustakaan kun Jeesuksesta, Jumalan karitsasta sekä hänen ristiinnaulitsemisesta. Tämä on muuten yksi arvostetuimmista biiseistä Twila Parisin tuotannossa, eikä syyttä. "The Child Inside You" on levyn heikoin kappale. Se ei tuo musiikillisesti mitään uutta, mutta muistuttaa meitä siitä, että me kaikki olemme Jumalan lapsia, jos otamme vastaan hänen poikansa, Jeesuksen. "Breaking My Heart" oli yhdessä vaiheessa lempikappaleeni levyltä, ja on yhä yksi niistä. Se on kuitenkin niin surullinen, että aika on aavistuksen horjuttanut sen paikkaa. Onhan siinä toki toivonpilkahdus, kun pääsee aloittamaan alusta, puhtaalta pöydältä. "It All Goes Back" on avauskappaleen tavoin todella menevä biisi. Twila muuten laulaa suoraan Jumalasta enemmän kuin keskimääräinen CCM-artisti, mutta onhan se hyvä että erilaiset painotukset tulevat esille.

"Release of the Spirit" on levyn ainoa instrumentaalikappale. Se on erittäin positiivisen kuuloinen ja saa iloiselle mielelle - tuoden jonkinlaisen turvan tunteen. "He Is Exalted" alkaa heti perään, ja kuten "Lamb of God", tämä on Twila Parisin yksi tunnetuimmista kappaleista. Todella mukava ylistyslaulu! Albumin päättää "Faithful Men", joka on suht' rauhallinen.

Kokonaisuutena levy on erinomainen. Twilan ääni on mahtavan kuuloinen ja sopii musiikkiin, vaikka aluksi pelkäsin, että hänen laulamistyylinsä olisi liian "leidimäinen". Levy kestää vähän yli 40 minuuttia, mikä on todella hyvä asia, sillä sen kokoisessa albumissa on juuri sopivasti kuunneltavaa eikä ehdi kyllästymään. Levy on tuotettu myös todella hyvin, siinä on mainio 80-luvun saundi. Kehoitan tutustumaan tähän albumiin.

1. Runner
2. Center of Your Will
3. Tellin' the Truth
4. Language of Disciples
5. Lamb of God
6. The Child Inside You
7. Breaking My Heart
8. It All Goes Back
9. Release of the Spirit
10. He Is Exalted
11. Faithful Men

* * * * *

Petra - Not of This World

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1983



Olemme muukalaisia.

Melko monet tuntevat Petran uuden laulajan, John Schlittin ajoista. Klassisella Petran kokoonpanolla kuitenkin käsitetään Greg X Volzin aika. "Not of This World" on aikajärjestykseltään Petran kuudes albumi. Se jatkaa samalla linjalla kuin edellinenkin "More Power to Ya".

Albumi alkaa erikoisesti instrumentaalikappaleela "Visions (Doxology)". Se luo jo heti alkuun sellaisen tunnelman, että nyt ollaan ihan jossain muualla kuin kotiplaneetalla. Ensimmäinen varsinainen kappale "Not of This World" on rauhallinen kappale, muttei silti mikään balladi. Nimensä mukaisesti se kertoo kristityistä, jotka ovat vain vierailemassa Maapallolla, ja jotka tulevat asumaan näiden päivien päätyttyä iankaikkisesti Jumalan luona hänen valtakunnassaan. "Bema Seat" on seuraava kappale, ja se sopii hyvin, sillä se kertoo lopullisen tuomion kuulemisesta Jumalan valtaistuimen edessä. Se on raju kappale. "Grave Robber" tuo kuitenkin lohtua. Tämä "haudanryöstäjä" on itse Jeesus Kristus, joka tulee nappamaan sekä kuolleet että elävät ja jonakin päivänä näemme kuolleet omaisemme. "Grave Robber" on Gregin suosikki Petran kappaleista laulaa ja aivan varmasti suurin osa Petran faneista on samaa mieltä.

"Blinded Eyes" on rokkaava kappale ja se oli yhdessä vaiheessa yksi suosikeistani. Siinä on jotenkin jännä melodia. Sanoitukset pohjautuvat selkeästi Raamatun tekstihin. "Not by Sight" kumoaa edellisen sanoman täysin. Vai kumoaako? Biisissä lauletaan "Walk by faith, not by sight" - suomeksi "Kulje uskon, älä näön varassa". "Blinded Eyes" ei kuitenkaan tarkoita fyysistä vaan sydämen sokaistumista. Molemmat ovat hienoja, rokkavia kappaleita. "Not by Sight" on muuten John Slickin käsialaa. Kaikki edelliset laulut olivat Bob Hartmanin tekemiä, lukuunottamatta instrumentaalikappaletta "Visions".

Albumin jälkipuolisko ei yllä ihan alun rajuun tasoon, mutta silti levyä ei tule keskeytettyä. "Lift Him Up" kertoo ilosanoman kertomisesta ja Jeesuksen ylistämisestä. Se on puhdasta rockia, samoiten kuten loppukappaleet aina instrumentaaliseen "Visions" -outroon saakka. Huomattakoon vielä "Godpleaser" -kappaleen sanat, jossa sanotaan "don't wanna be a manpleaser, I wanna be a godpleaser". Liian usein mielistelemme, varsinkin nykyään, muita ihmisiä, vaikka meidän pitäisi pitää Jumalan sana sellaisena kuin se on. Kappale vaihtuu melkein huomaamatta outroon, joka on hyvä tapa lopettaa albumi.

Kokonaisuutena albumi on klassisen Petran yksi parhaimmista. Albumilla on paljon rokkaavia biisejä, ja sanoma on pidetty puhtaana. Albumin puolivälin jälkeen on muutama keskinkertainen biisi, mutta kokonaisuutena albumi toimii erittäin hyvin.

1. Visions (Doxology)
2. Not of This World
3. Bema Seat
4. Grave Robber
5. Blinded Eyes
6. Not by Sight
7. Lift Him Up
8. Pied Piper
9. Occupy
10. Godpleaser
11. Visions (reprise) (Doxology)

* * * *

Larry Norman - Upon This Rock

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1969



Maitoa ja hunajaa

Rock oli jo pitkään ollut pinnalla musiikkimaailmassa kunnes se lopulta ilmestyi kristillisiin piireihin. People! -yhtyeestä soolouraa kokeilemaan lähtenyt Larry Norman julkaisi vuonna 1969 historian ensimmäiseksi kristilliseksi rock-albumiksi väitetyn albumin "Upon This Rock". Se on jäänyt "Only Visiting This Planet" -albumin varjoon Larryn tuotannossa, mutta sen merkitys CCM:lle on mittaamaton.

"Upon This Rock" on Larrylle ominaiseen tapaan sekä herkkä että humoristinen albumi. Alunperin ajateltiin, että rock on Saatanasta ja ettei kristillistä rockia voi olla olemassakaan. Eräätkin kirkot asettivat Larry Normanin musiikin pannaan, mutta samaan aikaan nuorisoilloissa laulettiin hänen biisejään "Sweet Sweet Song of Salvation" ja "I Wish We'd All Been Ready". Sinänsä ristiriitaista, mutta kun kirkon johtajat eivät tienneet niiden olevan Larryn kappaleita.

Minulle tämä albumi ei avautunut juurikaan heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla, mutta nyt minulla on siitä paljon parempi fiilis ja tahto kirjoittaa. Vaikka albumi tuskin koskaan tulee olemaan kauhean tunnettu edes kristillisissä piireissä, sen arvoa ei missään tapauksessa sovi väheksyä. Tästä kun alkoi kristillisen rockin voittokulku, joka on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu edelleen.

Albumin avausraita "You Can't Take Away The Lord" avaa rokkaavalla tavalla albumin. Biisi kertoo siitä miten itse Saatana koettelee meitä, ja yrittää saada meitä luopumaan Jumalasta. Perkele voi viedä meiltä kaiken muun paitsi uskoamme Herraan! Selvästi herkempi kappale "I Don't Believe in Miracles" on auennut minulle vasta viime aikoina. Kappale kertoo uskon taistelusta, joka käydään meistä joka hetki. Tämä biisi kuvastaa hyvin albumin luonnetta - se on kuin taistelukenttä.

"Moses in the Wilderness" on hauska biisi ja kertoo Jumalan kansan vaelluksesta erämaassa tavoitteena Uusi Maa. Biisi on melko rauhallinen monissa paikassa, mutta muutamassa kohtaa se räjähtää täyteen voimaan. Yskäisyt biisissä tuovat huumorikerrointa lisää. "Walking Backwards Down the Stairs" on herkkä huumorikappale. Vaikka se onkin levyn heikoin biisi, se saa minut hyvälle tuulelle. "Ha Ha World" on niin ikään todella hauska. Sen sanoma on kuitenkin puhtaasti kristillinen. Biisi kertoo miten maailma on matkalla kadotukseen, jollei se ota vastaan Herraa.

"Sweet Sweet Song of Salvation" oli siis yksi niistä kappaleista joita kirkossa laulettiin nuorisoryhmissä. Biisistä jää mieleen erityisesti taputukset kertosäkeessä. "Forget Your Hexagram" -kappaleen hyppäsin yli lähes joka kerta alussa kunnes tajusin miten hyvä se on. Vaikkei se ole levyn kirkkaimpia kruunuja, biisi on täyttä totta. Mitkäänlaiset taiat kun eivät auta yhtään mitään.

Levyn kaksi karuinta kappaletta ovat seuraavana vuorossa. "The Last Supper" ja "I Wish We'd All Been Ready" kertovat molemmat lopun ajoista. Ensin mainittu on ainakin pelottava kappale sekä sanoitukseltaan että musiikiltaan. Koskettimet laitetaan täysillä peliin! "I Wish We'd All Been Ready" on ehkä Larryn parhaiten tunnettuja levytyksiä. Myös dc Talk on tehnyt siitä tosi hyvän coverin. Raamatun mukaan toinen otetaan ja toinen jätetään. Se on rajua peliä se! Tämä on herkkä ja pelottava kappale, mutta on hyvä tietää mitä on tulossa. Kaksi ulkoisesti samankaltaista ihmistä - toisella on Jumalan kanssa suhde, toisella ei.

"Nothing Really Changes" on mukava kevennys yhdessä "Postlude" -kappaleen kanssa. "Postlude" -biisissä ei kuulla Larryn laulua ollenkaan vaan siinä laulaa taustakuoro. Albumin biiseistä on otettu joitain paloja. Kappale toimii saumattomasti ja on hyvä päästös albumille.

Albumi on kokonaisuutena ehdoton välttämättömyys jokaiselle kristillisen rockin fanille. Biisin huumori on mahtavaa, ja Larryn herkkyys biiseissä on todella syvällistä. Albumi on kristillinen, sillä ei mitenkään voi samanaikaisesti taistella jotakin asiaa vastaan kun kannattaa sitä. Huomioi että Raamatun mukaan lainoppineet ajattelivat itse Jeesuksenkin olevan perkeleestä. Samoiten on monen asian käynyt.

1. You Can't Take Away the Lord
2. I Don't Believe in Miracles
3. Moses in the Wilderness
4. Walking Backwards Down the Stairs
5. Ha Ha World
6. Sweet Sweet Song of Salvation
7. Forget Your Hexagram
8. The Last Supper
9. I Wish We'd All Been Ready
10. Nothing Really Changes
11. Postlude

* * * * ½

Amy Grant - Age to Age

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982



Ajasta aikaan

Amy Grant on varmasti kautta aikain suosituin naisartistin CCM:n saralla. Ei voi olla kristilliseen musiikkiin perhetynyttä ihmistä, joka ei tunne häntä. Tämä oli yksi viidestä albumista, jotka hänellä oli 100 parhaan CCM-albumin listalla. Tämä oli myös ensimmäinen Amy Grantin studioalbumi, jonka hommasin. 90-luvun alussa listattiin myös kristilliset albumit, ja tämä oli silloin sijalla viisi. Onko ajan hammas kuluttanutta albumia? En usko siihen, sillä lähes kaikki kristityt jota sitä ovat kuunnelleet, ovat tykänneet siitä, ja biisit "Sing Your Praise to The Lord" ja "El-Shaddai" ovat molemmat 100 parhaan biisin joukossa.

Alku alkaa leppoisasti. "In a Little While" alkaa rauhallisesti, mutta kertosäe on jo paljon voimakkaaman kuuloinen. Biisi muistuttaa meitä tosiasiasta, että elämä maanpäällä on joka tapauksessa hyvin lyhyt verrattuna iankaikkisuuteen, jonka Jeesukseen uskovat tulevat viettämään oikeassa kodissaan. "I Have Decided" on jo paljon mahtipontisempi kappale. Taustakuoro on isossa roolissa biisillä, mutta uskon että jopa ilman sitä tämä biisi olisi erinomainen. Biisin sanoma on selkeä; Pitää unohtaa omavanhurskaus, sillä omilla teoilla ihminen ei voi päästä Taivaaseen ainoastaan Jeesuksen kautta meillä on pelastus.

"I Love a Lonely Day" kertoo Jumala-suhteen tavoittelemisesta viettämällä aikaa Hänen kanssaan. Me tarvitsemme yksinäisiä hetkiä, jolloin ajattelemme vain Jumalaa. Biisi on hidastempoinen.

"Don't Run Away" ja "Got to Let It Go" ovat samantapaisia kappaleita. Molemmat kertovat Jumalaa seuraamisen valinnasta, ja molemmissa taustakuoron laulua siirtämällä Amyn laulun jälkeen on saatu aika jännän kuuloiset saundit. "Fat Baby" on levyn huumoriosastoa, ehkä kyseessä jopa on kasteeseen kantaaottava kappale jollain tavoilla, mutta sen saa tulkita ihan itse, jos haluaa.

"Sing Your Praise to The Lord" on mahtipontinen ylistysbiisi muistuttaen tyyliltään kappaletta "I Have Decided". Molemmat kappaleet ovat erinomaisia, mutta tämä on paljon kuuluisampi, ja ehkä hiukan positiivisempi.

"El-Shaddai" on tämän albumin tunnetuin kappale, ja varmasti monen ihmisen 10 CCM-suosikkibiisin joukossa. Rauhallisesta melodiasta huolimatta näen siinä erittäin positiivisen sanoman Jumalan armosta. Tosin biisi kuulostaa myös surulliselta, koska ihminen on edelleen se sama, joka ei näe Jumalan suuruutta.

"Raining on the Inside" ja "Arms of Love" ovat molemmat rauhallisia kappaleita, mutta "Arms of Love" on paljon lohduttavampi. "Raining on the Inside" kertoo siitä, miten Jumalan Sana lohduttaa ihmistä surun hetkellä, joten sekään ei ole ihan toivoton kappale.

Kokonaisuutena levyn pitäisi löytyä jokaisen kristillistä pop/rock-musiikkia diggaavaan levyhyllystä, sillä se on monipuolinen kokonaisuus. Vaikka levyllä ei ole mittaa edes 40 minuuttia, se onnistuu käsittelemään Jumalaa ja ihmistä todella monipuolisesti.

1. In a Little While
2. I Have Decided
3. I Love a Lonely Day
4. Don't Run Away
5. Fat Baby
6. Sing Your Praise to The Lord
7. El-Shaddai
8. Raining on the Inside
9. Got to Let It Go
10. Arms of Love

* * * * *

Keith Green - So You Wanna Go Back to Egypt...

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1980



Jumalan armosta olen pelastettu!

Keith Green oli niitä legendaarisimpia kristillisen rockin artisteja 70- ja 80-luvun taitteessa. Tämä albumi oli hänen kolmas ja löytyy kaikkien aikojen parhaimpien kristillisten albumien listalta sijalta #49. Vaikka saavustus on sinällänsä tosi hyvä, niin päätin tarkastaa onko albumi tosiaan niin hyvä. Katsotaan miten kävi.

Avausraita "So You Wanna Go Back to Egypt" on ehkä epäsovinnaisimpia avausraitoja, joita olen koskaan kuullut. Kappale ei sinänsä ole ihan levyn heikoin, mutta sen sijoittaminen on tapahtunut aivan väärin. Se on hidastempoinen, vaikkakin melko hauska kappale, joka kertoo Mooseksen ajoista. Se saa levyn tuntumaan melko vaisun kuuloiselta. Kauhistukseksi seuraava biisi "Pledge My Head to Heaven" ei ole sen parempi. Keith Greeniltä on totuttu kuulemaan paljon parempia sanoituksia. Melodia sinänsä on ihan kohtalainen. Biisi on melko rauhallinen. Levyn odotukset eivät tunnu lunastuvan.

Kolmas biisi "If You Love the Lord" yllättää täydellisesti. Siinä on mahtava sanoitus ja mahtava melodia. Keith Green tuntuu laittavan kaikki peliin laulaessaan tätä kappaletta. "Romans VII" menee minulta aina jotenkin ohi, ei ole väliä kuinka monta kertaa levyn kuuntelisin, niin mitäänsanomaton kappale se on. Sen sijaan viides kappale "Lies" on melodialtaan hauska, mutta sanoitukseltaan todella kantaaottava - kertoen Saatanan juonittelusta.

"I Want to Be More Like Jesus" on hieno ja herkkä aloituskappale levyn jälkimmäiselle puoliskolle. Keithin ääni kuulostaa todella upealta. "Unless the Lord Builds a House" on paluu hauskoihin melodioihin, ja kuulostaa aivan "Lies" -kappaleen tyyppiseltä. "Oh Lord You're Beautiful" on monelle Rebecca St. James -fanille tuttu, sillä Rebecca teki siitä oman versionsa albumille "Pray". Tämä on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista kristillisistä kappaleista, eikä mikään ihme, sillä melodia on fantastinen ja Keith tuntuu laulavan sen suoraan Jumalalle.

"You love the World (And You're Avoiding Me)" kertoo siitä, miten unohdamme helposti Jumalan ja keskitymme elämän nautintoihin enemmän. Biisi on hyvä välipala ennen viimeistä kappaletta "Grave by Which I Stand", joka onkin sitten suosikkini koko albumin biiseistä pelastaen tämän levyn. Keithin äänenkäyttö on kappaleessa aivan mahtavaa. Hänen äänensä ei mene liian korkeaksi ja voimakkaaksi vaan juuri sopivaksi.

Kokonaisuutena levy on melko hyvä. Vaikka alku tuntuu melko hirvittävältä, loppu pelastaa levyn tuholta. Levyä ei voi sanoa miksikään klassikoksi, ainakaan jos verrataan Keith Greenin debyyttialbumiin "For Him Who Has Ears to Hear". Levy on silti sopivanmittainen, juuri alle 40 minuuttia. Levy ei kuulu välttämättä jokaisen CCM-fanin hyllyyn, mutta Keith Green -fanien hyllyyn se kuuluu.

1. So You Wanna Go Back to Egypt
2. Pledge My Head to Heaven
3. If You Love The Lord
4. Romans VII
5. Lies
6. I Want to Be More Like Jesus
7. Unless The Lord Builds the House
8. Oh Lord, You're Beautiful
9. You Love the World (And You're Avoiding Me)
10. Grace by Which I Stand

* * * * ½

Ashley Cleveland - Big Town

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1991



Kävele lähteelle!

Ashley Cleveland on artisti, jota tuskin ainakaan nykyään, moni tuntee - edes kristillisissä piireissä. Löysin tämän levyn vuonna 2001 julkaistusta "Parhaimpien CCM-albumien TOP100-listalta" sijalta #27. Kuuntelin tietysti YouTubesta heti jonkun biisin - "Big Town" aukesi heti minulle.

Vaikka Ashley Clevelandilla ei muita albumeja ollutkaan kyseisellä listalla, hän on Yhdysvaltain kristillisissä piireissä melko tunnettu naisartisti. Tämä on hänen debyytialbuminsa, joten häneen on asetettu sen jälkeen erittäin paljon odotuksia.

Ashleyn ääni tuo heti mieleen sana "rosoinen". Kyllä, häntä voisi kutsua kristillisen musiikin Bonnie Tyleriksi, ja sitä tulen varmasti tekemäänkin. Levyn kesto on lähes yksi tunti, ja ehkä juuri siksi sitä on ollut vaikea ottaa kuunteluun. Viime yönä se kuitenkin tuli, ja minun täytyi lähes pakonomaisesti kuunnella vielä se, vaikka olenkin sen varmaan elämäni aikana 7-8 kertaa tehnyt.

Levy alkaa acapella-laululla "Soon And Very Soon" - se on loistava avaus levylle. Tämän jälkeen "Big Town" alkaa heti suoraan. Kappale on suorastaan tanssittavaa rokkia, siitä tulee hyvin iloiselle päälle. Kristillinen sanoma on hyvin selvä, Taivaasta tässä lauletaan!

Rakkaus tuntuu teemana olevan Ashleylle hyvin tärkeä asia. Niin se pitäisikin kaikille kristityille olla. Jeesuskin sanoi: tämä on minun käskyni "Rakastakaa toisianne". Jos se on todellista rakkautta, se ei pääty koskaan. Rakkaus on aina samanlaista, uskollista toiselle eikä etsi omaa etuaan. Siksi jos laulaa rakkaudesta, se on aina hengellinen asia! "Love on the Mainline" ja "I Could Learn to Love You" ovat toisistaan musiikillisesti selkeästi erilaisia, mutta molemmissa välitttyy hengellisyys. "Love on the Mainline" on avauskappaleen tavoin erittäin iloinen ja rokkaava. "I Could Learn to Love You" on vähän hitaampi. Näiden väliin sijoittuu herkkä, naisen ja miehen väliseen uskollisuuteen kantaaottava biisi "Willy". Sinänsä muuten hauska asia, että kyseisestä kappaleen avausriffistä tulee mieleen AC/DC.

"Tentative Man" ja "Rebecca" ovat tämän albumin selkeät balladit. Molemmat ovat loistavasti toteutettu, mutta jälkimmäinen on hienokseltaan suosikkini näistä kahdesta. Jonkinlaista rauhallisuutta kuullaan myös "Walk to the Well" -kappaleessa. Sana "Well" tarkoittaa tässä yhteydessä lähdettä - ei kuilua.

"Angel" -kappaleessa on herkät hetkensä, mutta kyllä sekin piritävä kappale on suurimmalta osaltaan. Nykyään puhutaan enkeleistä niin harvoin, että tuntuu, että ihmiset ovat unohtaneet niiden olemassaolon. Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä ja siitä, miten ne suojelevat ihmistä ja ilmoittavat erilaisista tapahtumista. Ehkä johtuen nykyajan ateismista enkeleitä ei nähdä niin usein. Tämä kappale auttaa muistamaan, että heitäkin on. Seuraava kappale "Up from the Ether" on niin ikään piristävä kappale. Molemmissa, sekä "Angel" että "Up from the Ether" -kappaleissa kuullaan loistavaa taustakuoroa.

"We Can Dance" on levyn heikoin lenkki. Kaiken tämän loistavan alun ja jatkon jälkeen tulee tuo mitäänsanomaton kappale, joka melkein pilaa tunnelman. Onneksi "I'll Call You" pelastaa tilanteen.

Lyhyesti sanottuna; "Big Town" on loistavaa rokkia mukavalla Bonnie Tyler -tapaisella äänellä. Levyllä ei juurikaan ole heikkoja biisejä, joskaan ei suuria klassikoita. Levy toimii kokonaisuutena hyvin, vaikka levy onkin aavistuksen liian pitkä. Kristillisestä musiikista tykkävien kannattaa tutustua tähän levyyn, ja kenties artistiinkin enemmän.

1. Soon And Very Soon/ Big Town
2. Love on the Mainline
3. Willy
4. I Could Learn to Love You
5. Tentative Man
6. Angel
7. Up from the Ether
8. We Can Dance
9. I'll Call You
10. Walk to the Well
11. Rebecca

* * * *