Jumalan armosta olen pelastettu!
Keith Green oli niitä legendaarisimpia kristillisen rockin artisteja 70- ja 80-luvun taitteessa. Tämä albumi oli hänen kolmas ja löytyy kaikkien aikojen parhaimpien kristillisten albumien listalta sijalta #49. Vaikka saavustus on sinällänsä tosi hyvä, niin päätin tarkastaa onko albumi tosiaan niin hyvä. Katsotaan miten kävi.
Avausraita "So You Wanna Go Back to Egypt" on ehkä epäsovinnaisimpia avausraitoja, joita olen koskaan kuullut. Kappale ei sinänsä ole ihan levyn heikoin, mutta sen sijoittaminen on tapahtunut aivan väärin. Se on hidastempoinen, vaikkakin melko hauska kappale, joka kertoo Mooseksen ajoista. Se saa levyn tuntumaan melko vaisun kuuloiselta. Kauhistukseksi seuraava biisi "Pledge My Head to Heaven" ei ole sen parempi. Keith Greeniltä on totuttu kuulemaan paljon parempia sanoituksia. Melodia sinänsä on ihan kohtalainen. Biisi on melko rauhallinen. Levyn odotukset eivät tunnu lunastuvan.
Kolmas biisi "If You Love the Lord" yllättää täydellisesti. Siinä on mahtava sanoitus ja mahtava melodia. Keith Green tuntuu laittavan kaikki peliin laulaessaan tätä kappaletta. "Romans VII" menee minulta aina jotenkin ohi, ei ole väliä kuinka monta kertaa levyn kuuntelisin, niin mitäänsanomaton kappale se on. Sen sijaan viides kappale "Lies" on melodialtaan hauska, mutta sanoitukseltaan todella kantaaottava - kertoen Saatanan juonittelusta.
"I Want to Be More Like Jesus" on hieno ja herkkä aloituskappale levyn jälkimmäiselle puoliskolle. Keithin ääni kuulostaa todella upealta. "Unless the Lord Builds a House" on paluu hauskoihin melodioihin, ja kuulostaa aivan "Lies" -kappaleen tyyppiseltä. "Oh Lord You're Beautiful" on monelle Rebecca St. James -fanille tuttu, sillä Rebecca teki siitä oman versionsa albumille "Pray". Tämä on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista kristillisistä kappaleista, eikä mikään ihme, sillä melodia on fantastinen ja Keith tuntuu laulavan sen suoraan Jumalalle.
"You love the World (And You're Avoiding Me)" kertoo siitä, miten unohdamme helposti Jumalan ja keskitymme elämän nautintoihin enemmän. Biisi on hyvä välipala ennen viimeistä kappaletta "Grave by Which I Stand", joka onkin sitten suosikkini koko albumin biiseistä pelastaen tämän levyn. Keithin äänenkäyttö on kappaleessa aivan mahtavaa. Hänen äänensä ei mene liian korkeaksi ja voimakkaaksi vaan juuri sopivaksi.
Kokonaisuutena levy on melko hyvä. Vaikka alku tuntuu melko hirvittävältä, loppu pelastaa levyn tuholta. Levyä ei voi sanoa miksikään klassikoksi, ainakaan jos verrataan Keith Greenin debyyttialbumiin "For Him Who Has Ears to Hear". Levy on silti sopivanmittainen, juuri alle 40 minuuttia. Levy ei kuulu välttämättä jokaisen CCM-fanin hyllyyn, mutta Keith Green -fanien hyllyyn se kuuluu.
1. So You Wanna Go Back to Egypt
2. Pledge My Head to Heaven
3. If You Love The Lord
4. Romans VII
5. Lies
6. I Want to Be More Like Jesus
7. Unless The Lord Builds the House
8. Oh Lord, You're Beautiful
9. You Love the World (And You're Avoiding Me)
10. Grace by Which I Stand
* * * * ½
Mielenkiintoinen blogi, täytyypä tutustua joskus ajan kanssa tarkemmin. :) Tiesithän muuten että Bob Dylan soitti huuliharppusoolon Pledge My Head to Heavenissa.
VastaaPoistaKiitos, että innoitit minua jatkamaan blogini kirjoittamista. On ollut tässä vähän ongelmia tietokoneiden ja skannereiden kanssa. Ja sitten on ollut hankala löytää aikaa kirjoittaa tähän blogiin. Nyt olen kuitenkin alkanut uudelleen, ensimmäisenä Russ Taffin "The Way Home" vuodelta 1989. Olin tossa keikalla Keuruulla ja oli aivan loistavaa. Huumoria löytyi mieheltä ja hyvää opetusta ja tietysti hyvää musiikkia. :)
PoistaKiitos kommentistasi. En itse asiassa tiennyt. Kiintoisa juttu, varsinkin nyt kun olen tutustunut Bob Dylanin alkupään tuotantoon tarkemmin. Kuuntelin juuri eilen Blonde on Blonde -albuminkin ensimmäistä kertaa kokonaan. Aion kirjoittaa lisää arvosteluja pian, nyt kun on uusi kone ja uusi netti (Vanhassa oli käyttöjärjestelmänä Windows 98 ja nopeus 1M). Nyt kun vain modeemi suostuisi toimimaan pätkimättä... :)
VastaaPoista