Taistelkaa, sotilaat!
Stryper on yhtye, jonka jokaisen kristityn heavy-metal fanin pitäisi tuntea. Se on niin kuuluisa Yhdysvalloissa, että heillä on paljon myös ei-uskovaisia faneja. Tämä oli heidän ensimmäinen täyspitkä albuminsa. Tätä ennen kun he olivat julkaiseet vain yhden EP:n, joka myöhemmin julkaistiin albumina.
Vaikka Stryper on tehnyt monia albumeja tämän jälkeen, he yhä jaksavat soittaa vanhoja klassikoita yhä uudelleen. "Soldiers Under Command", "Makes Me Wanna Sing" ja "Reach Out" tulevat varmaan joka keikalla. Stryper virailikin mm. Maata Näkyvissä -festareilla Turussa ja Helsingissä klubikeikalla. Olin kyseisellä Maata näkyvissä -tapahtumassa, ja he soittivat myös "The Rock That Makes Me Roll" -kappaleen, mikä on suuri syy siihen, että minusta tuli yhtyeen fani.
Albumi alkaa siis räväkästi "Soldiers Under Command" -kappaleella, josta on tullut yksi heidän tunnusbiisejään. Pidän erityisesti Michael Sweetin lauluäänestä, varsinkin kun hän huudahtaa lujaa säkeiden lopussa. "Makes Me Wanna Sing" on myös nopeatempoinen kappale, ja sen pituus ei ole edes kolmea minuuttia, mutta se on sille ihan sopiva kesto. Seuraava "Together Forever" on paljon tuntemattomampi kappale, mutta siitäkin oppii ajan myötä tykkäämään. Se on niin ikään lujaa heavy rockia.
"First Love" on levyn ensimmäinen balladi. Se kertoo jumalrakkauden hylänneestä ihmisestä. Tämä on erittäin viiltävä ja koskettava kappale, että siitä tulee ajoittain jopa paha olo. "The Rock That Makes Me Roll" on kova taisteluun kehoittamiskappale, jossa on paljon huudahduksia. Tässä on tietysti kysymys sielujen voittamisesta Jumalalle maailmaa ja paholaista vastaan.
"Reach Out" on levyn takuulla hyviä ja kuuluisia heavy-kappaleita. "(Waiting for) a Love That's Real" kertoo uskollisuudesta (tulevaa) aviopuolisoa ja samalla Jumalaa kohtaan. Se on pitkän ajan kuluessa muodotunut ihan kelvolliseksi, ja jopa hyväksi kappaleeksi. "Together As One" on ehdottomasti levyn paras kappale. Se on hieno viisiminuuttinen balladi. Aluksi en oikein perustanut siitä, kun luulin sen kertovan naimisiinmenosta, mutta sitten eräs kavereistani tulkitsi sen olevan kappale, joka kertoo Taivaassa - Jumalan valtakunnassa vallitsevasta täydellisestä yhteydestä, jossa "voi jopa sukeltaa toisen sielun läpi ja olla siten yhtä". Hieno vertaus, sen jälkeen siitä ei voinut olla tykkäämättä.
"Surrender" vie meidät taas vaihteeksi maan pinnalle. Se on levyn heikoin kappale, ja tuntuu jopa merkityksettömältä kaiken taisteluun innoittamisen ja herkistelyn jälkeen. "Battle Hymn of the Republic" on loistava kappale, mutta se olisi sopinut paremmin levyn alkuun ennen nimikkokappaletta introksi. Outrona se vain jättää odottamaan lisää musiikkia.
Kokonaisuutena tämä glam rock -yhtye suoriutuu debyyttialbumillaan tosi hyvin. Levyn kesto on noin 45 minuuttia, mutta se tuntuu ihan sopivalta määrältä. Biiseissä on paljon Jumalaa kunnioittavaa sanomaa ja Stryperin yhtyeen jäsenten rakkaus lähimmäistä sekä Jumalaa kohtaan tulee esille. Stryper-fani voi toki elää ilman tätä albumia, vaikka menettääkin siinä TOSI PALJON. Sinänsä kiintoisa sivuseikka on se, että albumin päällykansi on valittu viidenkymmenen huonoimman heavy metal -päällykannen joukkoon. Mikä noissa asujen väreissä on muka vikana? Erikoisia ne ovat varmasti olleet siihen aikaan, mutta ainakin ovat erottuneet massasta paisti sanomaltaan myös vaatetukseltaan.
1. Soldiers Under Command
2. Makes Me Wanna Sing
3. Together Forever
4. First Love
5. The Rock That Makes Me Roll
6. Reach Out
7. (Waiting for) A Love That's Real
8. Together As One
9. Surrender
10. Battle Hymn of the Republic
* * * * ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti