Erittäin rankkaa metallia!
Mikä yhtye oli rankempi kuin yksikään thrash metallin neljästä suuresta ja kaiken lisäksi kristillinen 80-luvun lopun 90-luvun vaihteessa? Vastaukseen sopisi varmasti useampikin yhtye, mutta Believer oli näistä ehkäpä kaikkein omaperäisin ja brutaalein. Jo pelkästään päällykannet karkoittavat herkimmät musiikkidiggarit. Yhtyeen debyyttialbumi "Extraction from Mortality" alkaa erittäin kovalla kappaleella "Unite", mutta vauhti tuntuu vain rankistuvan kun päästään loppua kohden. "Tormented" ja "Blamished Sacrifices" antavat esimerkin siitä, miten Slayer, Metallica ja muut saman saman tyylin jätit soitetaan "suohon". "Shadow of Death" on kristillistä metallia parhaimmillaan, ja sen on coveroinut mm. Extol, joka soittaa kristillistä metallia, kylläkin unblackiä.
Monille oli Stryperin ja Whitecrossin kaltaisten bändien myötä jäänyt kuva kristillisestä metallista jonkinlaisena glam metallina. Believer oli yksi Tourniquetin, Mortificationin ja Vengeance Risingin ohella, joka pyrki muuttamaan tuota kuvaa. En tiedä, että johtuiko yhtyeen rankkuudesta tai kristillisestä sanomasta, mutta yhtye ei myynyt kovinkaan paljoa levyjä aikoinaan. Myöhemmin yhtyeen kolme ensimmäistä on kaikki julistettu kristillisen metallin tärkeimpien albumien joukkoon. Sanoma on kiistatta kristillistä, ja se käsittelee myös rankkoja aiheita. Erikoista nimikappaleessa on viulualku. En muista minkään thrash metal -yhtyeen käyttäneen viuluja kappaleissaan ennen Believeriä. Myös viimeinen kappale "Stress" on erittäin mielenkiintoinen musiikillisesti, sillä siinä on kovien mättökohtien lisäksi myös jonkinlaista hidasta reggae-musiikkia. Aluksi inhosin tuota kappaletta, mutta nyt se on yksi kova kovien joukossa.
Believer jatkoi vielä siis kahden levyn verran: "Sanity Obscure" ja "Dimensions" ilmestyivät 90-luvulla. Tämän jälkeen se julkaisi vasta 2000-luvulla albumit "Gabriel" ja "Trashuman", jotka todistivat että yhtye pystyy uudistumaan thrash metal -yhtyeestä jonkinlaiseksi nu metal -bändiksi. Valitettavasti 2000-luvun levyt kuulostivat liian paljon Deftonesilta, joten en niistä paljon perustanut. Vanhassa vara parempi. Kun haluan nauttia kristillisestä mätöstä, pistän tämän levyn soimaan melko usein. Kappaleet kuten "D.O.S." ja "Not Even One" eivät pyytele keneltäkään anteeksi yhtyeen asennetta.
1. Unite
2. Vile Hypocrisy
3. D.O.S. (Desolation of Sodom)
4. Tormented
5. Shadow of Death
6. Blemished Sacrifices
7. Not Even One
8. Extraction from Mortality
9. Stress
* * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti