Pyhä viha - kristillisenä?
Extol oli julkaissut tätä ennen kaksi täyspitkää albumia, jotka molemmat muistetaan nerokkaasta unblack metallista. "Synergy" on selvästä lähempänä thrash metallia. Onhan yksi kappaleistakin nimeltä "Thrash Synergy". Laulajan ääni on pysynyt suht' samantapaisena, tosin hän ei "mörise" nyt niin paljon kuin ennen.
Millainen "Synergy" sitten on laadultaan? Ensimmäisen kerran kun kuuntelin albumia, niin täytyy myöntää etten päässyt yhteenkään kappaleeseen kunnolla kiinni. Seuraavilla kerroilla alkoi aukenemaan joitain. "Psychopath" oli ensimmäinen, josta aloin tykkäämään. Kun kuuntelin albumia pitkästä aikaa ennen kuin aloin kirjoittaa tätä, ensimmäinen kunnon "oho" -ajatus tuli mieleen juuri tuon biisin kohdalla. Sanoisin, että selvästi albumin omaperäisin kappale, tarttuvia riffejä siinä on. "Psychopath" on sanoitukseltaan ajatuksia herättävä. Voi olla, että se on jopa oma suosikkini kaikista Extolin biiseistä, jotka olen kuullut.
Levyllä vaivaa yksi todella iso asia. Biisit todella muistuttavat suurimmaksi osaksi toisiaan. Kappaleet erottaa toisistaan lähinnä, kun huomaa että raidan numero vaihtuu. Siksi sanoisin, että tämä muistuttaa siinä liiaksi Metallican "St. Anger" -albumia, valitettavasti. Erona on se, että Metallicalla oli niin monta loistavaa albumia ennen sitä ja Extolilla vain kaksi ennen tätä. Molemmat albumit on myös julkaistu samana vuonna 2003. Sattumaako? Vai oliko thrash metallilla vain niin huono vuosi silloin? Joka tapauksessa minulle tämä albumi oli iso pettymys, ei kuitenkaan niin iso kuin Metallican "St. Anger". Tällä albumilla selvästi erottuvin biisi on "Aperture", joka on rauhallinen balladi. Kaiken mätön keskellä se ei tunnu sopivan kokonaisuuteen, sen pitäisi olla toisella levyllä, tai peräti toisen bändin levyllä. Viimeinen kappale "Nihilism 2002" yrittää pelastaa, varsinkin kitarasoolollaan levyä katastrofilta ja onnistuukin jokseenkin siinä. Toki olisin odottanut vastaavia ratkaisuja muihinkin kappaleisiin jo aiemmin.
Levyn suurin synti on mielikuvituksettomuus. Onhan tällä joitain mukavia biisejä metallifaneille, mutta kokonaisuus on todella kammottava. Extol ei todellakaan tuota biisejään liukuhihnalla, ainakaan levyjen julkaisutahdin perusteella, mutta totuus on, että taso ei ole pysynyt korkealla tällä levyllä. Kristillinen sanoma tässä tietysti on, mutta se ei pelasta tätä musiikkia joutumasta unholaan. Valitettavasti yhtye meni vielä huonompaan suuntaan julkaistaessan myöhemmin uransa tähän asti huonoimman levyn "The Blueprint Dives", joka jostain syystä on saanut mm. All Music Guidessa neljä ja puoli tähteä, ollen sivuston mukaan näin yksi parhaista kristillisistä metallialbumeista. No, joistain albumeista voi olla näköjään montaa mieltä.
1. Grace for Succession
2. Paradigms
3. Psychopath
4. Blood Red Cover
5. 26 from Marathon
6. Confession of Inadequacy
7. Scrape the Surface
8. Thrash Synergy
9. Aperture
10. Emancipation
11. Nihilism 2002
* * ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti