Pese pois menneisyyteni kyyneleet
Olimme kaverini kanssa Maata Näkyvissä Festareilla ja tarkoituksemme oli mennä katsomaan Theocracy -yhtyettä. Sitä odotellessa Messukeskuksessa vierailin eräällä kojulla, josta tuli hommattatua paitsi hieno "As the World Bleeds" -tekstinen T-paita, myös ilmainen Ulterium Recordsin -näytelevy. Näytelevyllä oli kolmen Theocracyn biisin lisäksi myös paljon minulle tuntemattomia kappaleita sellaisilta yhtyeiltä, joista en ollut kuullut mitään tai juurikaan mitään. Näistä yksi kappale loisti kirkkaasti edukseen (Theocracyn biisien lisäksi), se oli "The Promise Inside" Sleeping Romance -nimiseltä yhtyeeltä. En ollut tästä kuullutkaan ennen siis, mutta heti kuunneltuani biisin kerran, tiesin että levy tulisi hommattua jossakin vaiheessa. Ihan samana vuonna en hankkinut sitä, mutta heti siinä vuoden 2014 alussa kuitenkin. Albumi ei jäänyt minulle yhden suosikin ihmeeksi, vaan löysin muitakin mahtavia biisejä.
Sleeping Romance ei ollut julkaissut ennen "Enlighten" -levyä yhtään pitkäsoittoa. Tämä heidän debyyttinsä on melodista, sinfonista metallia tyyliin Within Temptation ja Nightwish. Erona on että heillä on kristilliset sanoitukset. Laulajalla on erittäin upea, puhdas ääni ja hänellä ei tunnu olevan vaikeuksia laulaa korkealtakaan. Ihmettelen, ettei näin tasokkaalla laulajalla siunattu yhtye ole vielä löytänyt suurempaa suosiota, vaikka on kierrellyt mm. Theocracyn kanssa. Tietysti heillä on vasta yksi albumi tehtynä, mutta menestystä voitaneen odottaa.
Albumin sanoituksista paistaa selvästi melankolia. Sellainen surumielisyys siitä, että tämä maailma on selvästi menossa Helvettiin. Epätoivoon ei silti albumin sanoman mukaan ole syytä, sillä meillä on annettu toivo Jumalan pojan muodossa - silti jotkut valitsevat toisen tien eivätkä ota vastaan, vaikka se olisi niin helppoa.
Biisien melodiat kuulostavat aluksi melko yksinkertaisilta ja keskitasolta, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen esimerkiksi "Free Me" ja "Passion Lost" avautuvat eri tavalla. Albumin aloituksena ja lopetuksena on instrumentaalikappaleet, jotka luovat oman mystisyytensä. Yksi kauneimmista ja melankolisimmista kappaleista on "December Flower", jota aluksi inhosin. Nyt se on yksi suosikeistani levyltä.
Levy on (yllättävän) tasokas soitannoltaan. Jos vertaa vaikka Nightwishiin, uskallan sanoa, että kuka tahansa pitää tätä parempana kuin heidän debyytiään "Angels Fall First". Aivan varmasti myös "Wishmaster" ja "Once" jäävät jalkoihin. Sen sijaan "Oceanborn" ja "Century Child" voivat olla tätä tasoa. Albumin sanoituksista johtuen en silti suosittele tätä ensimmäiseksi kristilliseksi metallilevyksi, sillä se voi ahdistaa ei-uskovaa tai juuri uskoon tullutta. Tuo aluksi mainitsemani Theocracyn "As the World Bleeds" voisi olla parempi vaihtoehto avata gospelmetallihanat, mutta älä unohda tätäkään.
1. Hybrid Overture
2. Enlighten
3. The Promise Inside
4. Soul Reborn
5. Free Me
6. December Flower
7. Finding My Way
8. Passion Lost
9. Devil's Cave
10. Aeternum
* * * * ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti