lauantai 6. helmikuuta 2016

Bass 'n Helen - Valo

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1996



Puhu, kuuntelen.

Bass 'n Helen on yksi niistä 90-luvun yhtyeistä, jonka lähes jokainen suomalainen kristitty tietää ainakin nimeltä. Olen nähnyt yhtyeen monta kertaa ja viimeisin niistä oli "hautajaiskeikka" Maata Näkyvissä -festareilla, joka jäi myös yhtyeen viimeiseksi esiintymiseksi, jollei mitään comeback-juttua tai vastaavaa ole joskus tulossa.

Bass'n Helenin tietää siis lähes jokainen uskova Suomessa ja jotkut tietävät ja kuuntelevatkin vaikkeivät ole uskossa. Kiittää saa tästä paljon "Kauas täältä" -levyä, joka kantoi biisejä kuten "Liekeissä", "Varjojen maa" ja "Lasienkeli". Kaikki eivät silti tiedä, että ennen tuota levyä Bass'n Helen oli tehnyt viisi täyspitkää ja sen jälkeenkin vielä yhden. Kuten laulaja Harri Helenius totesi osuvasti "joskus ollaan oltu hittilistoilla, ja joskus ei". "Valo" on silti albumi, jolla yhtye koki ensimmäisen kunnon nousun gospel-piireissä. Se sisältää livehittejä, kuten "Syvä tuuli", "Taisteluni" ja "Olethan". Bändi pääsi myös musiikkiohjelma Jyrkiin ja esiintyi aikanaan sielläkin kappaleella "J.T.L.", näin olen jälkeenpäin kuullut ja hämärästi muistankin.

Millainen levy "Valo" sitten on? Se on monipuolinen rock-pakkaus, jolla löytyy niin huumoria (esim. "Pallo" ja "Laihat eväät"), rohkaisua (esim. "Aurinko", "Syvä tuuli" ja "Valon lapsi") ja tunnetta kenties minkälaista, (mm. "17.9." ja "Sukellan"). Harri Heleniuksella on ihan hyvä ääni levyllä, vaikkei hän mitään broadway-tähtiainesta olekaan. Tyypillinen suomalainen miesrokkari sanoisin.

Levyn sanoituksista käy helposti selväksi, että "uskovaisten musiikiksi" tämä on tarkoitettu, mutta esim. juuri "J.T.L." eli "Jos Tahdot Löytää" puhuttelee vahvasti ei-uskoviakin. "Älä unohda mitä tapahtui Golgatalla - älä koskaan unohda" -sanat on vahvaa julistusta ja "Missä ovat aartees, siellä on sydämesikin. Vaikka meneittäisit aartees, älä sydäntäs silloinkaan" ("17.9.") puolestaan on yksi parhaimmista Bass 'n Helenin lyriikoista, vaikka biisi itse surullinen onkin.

"Taisteluni" -biisi on varmasti soinut lukemattomilla Bass'n Helenin keikoilla. Sen rauhallinen alku on jo erittäin vangitseva, mutta keskikohdan jälkeen koko kappale suorastaan räjähtää kukkaan. "Syvä tuuli" on soinut keikoilla varmasti toiseksi eniten levyn biiseistä ja sen kertosäe jää helposti mieleen soimaan. Biisin loppu (eli loilotus) on levyn yksi albumin lempikohdistani. "Olethan" -kappaleen olen kuullut Bass'n Helenin keikoilla ainakin yhden, jos en toisenkin kerran. "Café" on säveleltään ihan hyvä kappale, mutta lyriikat ovat vähän ontuvat. "Syvä tuuli" olisi ollut levylle paljon parempi lopetus.

1. Taisteluni
2. Aurinko
3. Sukellan
4. Valon lapsi
5. J.T.L.
6. Älä unohda
7. Pallo
8. Olethan
9. 17.9.
10. Laihat eväät
11. Syvä tuuli
12. Café

* * * * ½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti