Me olemme Hänen mitalejaan.
Russ Taff ei varmaan sano monelle nuorelle kristillisellekään musadiggarille mitään. Hän oli kuitenkin tosi arvostettu 80-luvulla. Hänellä oli tältä levyltä mm. suuri hitti "Silent Love". Hänen levyjensä arvostus ei ole laantunut, vaikka aikaa on kulunut jo uran huippuhetkistä parisenkymmentä vuotta. Suomesta näiden levyjen löytyminen voi olla kiven alla, ainakin CD-muodossa on melko hankalaa.
Levyn ensimmäinen raita "Vision" on pop-kappale, jossa on todella hienot kosketinkuviot, ja se avaa levyn todella piristävästi. "I'm Not Alone" on rauhallisempi ja koskettavampi kappale. Voi sanoa, että se aukeni heti ensimmäisellä kuuntelulla, mutta vasta kolmannen kerran jälkeen sitä osasi arvostaa täysin. "Medals", joka on siis tämän albumin nimikkokappale, kertoo Jeesuksesta, jolla ei ollut mitaleja - siis konkreettisia. Me olemme niitä hänelle, ja varmasti paljon arvokkaampia kuin uskommekaan. Tässäkin kappaleessa on hienot koskettimet ja Russ Taffin ääni on todella syvällisen tuntuinen joka kappaleessa. Taustalaulajat osaavat hommansa.
"Not Gonna Bow" oli aikoinaan jonkinlainen hitti kristillisissä piireissä. Kappaleessa kieltäydytään kumartamasta muille kuin Jumalalle. Vahva laulu, niin taustalaulajalta kuin Russ Taffiltakin. "Here I Am" on rauhallisempi kappale, ja niin ikään oli melko suuri hitti aikoinaan.
"I've Come Too Far" on levyn heikoin kappale, lähinnä siksi että se junnaa vähän liian kauan. Se on yli 5 minuuttia pitkä kappale - olisi saanut olla kaksi minuttia lyhyempi. "Silent Love" on ihan kohtalaisen hyvä, mutta odotin siltä enemmän. Sitä kun oli mainostettu jopa levyn parhaaksi joissain lukemissani arvosteluissa. Ei se huono olekaan ja varmasti siinä on tunnetta, mutta esimerkiksi albumin toiseen kappaleeseen verrattuna se ei oikein ole vakuuttava.
"How Much It Hurts" ja "God Only Knows" ovat levyn surullisimmat kappaleet. Niiden väliin sijoittuu paljon iloisempi kappale "Rock Solid", joka antaa "Not Gonna Bow" -kappaleen tavoin vähän rokimpaa sanomaa Russ Taff -osastolta.
Kokonaisuutena albumi on hienoa kasaripopin ja -rockin sekoitusta. Koskettimet ja taustalaulajat näyttelevät suurta osaa levyllä. Levyllä ei niin sanoitusti heikkoja biisejä olekaan, vain yksi hieman keskinkertainen. Rauhallisia kappaleita on paljon, mutta ne tuntuvat olevan Russ Taffin suurin vahvuus.
1. Vision
2. I'm Not Alone
3. Medals
4. Not Gonna Bow
5. Here I Am
6. I've Come Too Far
7. Silent Love
8. How Much It Hurts
9. Rock Solid
10. God Only Knows
* * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti