Mark Heard - Second Hand

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1991



Aivan liian nopeasti

Mark Heardin "Second Hand" oli CCM-lehden listan mukaan kaikkien aikojen 4. paras kristillinen albumi. Mark Heard on muutenkin tosi arvostettu. Hänellä oli listalla tämän lisäksi kaksi omaa albumia ja yksi hänelle omistettu tribuuttialbumi.

Albumin tyyli osoittautuu ensikuulemalta rauhalliseksi ja leppoisaksi kitararokiksi, joka muistuttaa joissakin kohti jopa kantria. Ne, jotka tykkäävät "Victims of the Age" -albumista paljon, tämä saattaa tulla järkytyksenä. Mark Heardin sanoitukset ovat kuitenkin kasvaneet paljon. Hänellä tuntuu olevan hieman varovaisempi asenne.

"Nod Over Coffee" avaa albumin rautaisasti, albumin jonka tyyli jatkuu samanlaisena aina loppuun asti. Mark Heard ei pelkää laulaa kipeistä asioista, joka osoittautuu viimesitään kappaleessa "What Kind of Friend". Toisaalta kappaleet kuten "Love Is not the Only Thing" ja "She Don't Have a Clue" tuovat positiivisuutta. Silti, albumi on minun makuuni vähän liian rauhallinen ja jopa synkkä. Tämä kuitenkin muistuttaa siitä tosiasiasta, että emme saa jättää kipeitä asioita käsittelemättä.

The Beatles -cover "I'm Looking Through You" on onnistunut versio - kunnioittaa alkuperäisversiota, joka löytyy "Rubber Soul" -levyltä. Silti alkuperäinen on niin paljon parempi, ettei Mark Heard ole varmaan edes yrittänyt tehdä samantasoista.

Kokonaisuutena albumi on ihan OK, vaikka lähes 60 minuuttia rauhallista rockia on ehkä liian paljon minun makuuni. Sanoitukset ovat silti oikein syvällisiä ja käsittelevät elämän eri osaalueita. Albumi ei ole evankelioiva vaan on enemmänkin kristityille suunnattua elämänviisautta.

1. Nod Over Coffee
2. Lonely Moon
3. Worry Too Much
4. Look Over Your Shoulder
5. She Don't Have a Clue
6. Talking in Circles
7. Love Is Not the Only Thing
8. I Just Wanna Get Warm
9. Another Good Lie
10. All Too Soon
11. It's Not Your Fault
12. I'm Looking Through You
13. What Kind of Friend
14. The Ways of Men

* * * ½

Jars of Clay - Jars of Clay

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995



Nosta minut ylös!

Jars of Clay on monille tuttu yhtye. Se on tehnyt jo monia albumia, mutta yhtä suosittua kuin tämä, heidän debyyttinsä, ei tuotannosta löydy. Levyllä on pääasiassa rauhallisia ja tunnelmallisia pop-rock -kappaleita, mutta tokin vähän rajuuttakin löytyy, mm. juuri kuuluisista biiseistä "Liquid" ja "Flood". Kitarat ovat pääosassa - hallitsee juuri eniten kappaleissa.

"Liquid" ja "Sinking" ovat selkeät suosikkini tältä albumilta. Lähinnä Kristukseen turvautuvien lyriikoiden, mutta myös melodioidensa ansioista. "Love Song for a Savior" on niitä kappaleita, joissa piilee kristittyjen yleinen sairaus. Huomioikaa, että Jeesus on Messias eikä treffikumppani. Mielestäni tälläinen "I Want to Fall in Love with You" -pöty ei kuuluu edes kristilliseen musiikkiin. Säälittävää! "Like a Child" käsittelee uskon voimaa. Luja lapsimainen usko voi todella saada ihmeitä aikaan! "Art in Me" kertoo Luojan luomasta kauneudesta.

"He" on sanoitukseltaan jopa vähän karua kuunneltavaa..."Daddy, don't you love me...then why do you hit me?..." kertoo paljon oleellista kappaleen sanoituksista. "Boy on a String" on myös ihan mukiinmenevä kappale, jopa ihan reipas tosin surumielinen sanomaltaan myös. "Flood" on varmasti suurin hitti, joka Jars of Claylla on ollut vuosien saatossa. "Worlds Apart" ansaitsee kunniamaininnan tunnepitoisuuden plus rauhallisuuden vuoksi. Mancy Alan Kane vastaa naislauluäänestä kertosäkeen aikana. "Blind" on surullinen kappale ja mielestäni tosi lattea. Toivoisin, että se olisi vaikka jätetty pois - niin masentava se on kaikin tavoin.

Kokonaisuutena tämä pop-rock -yhtye suorittaa debyyttinsä varsin kohtalaisesti. Silti se on mielestäni yliarvostettu, koska siinä ei ole mitään niin omaperäistä, taitavasti pojat silti soittavat ja laulavat levyllä. Sanoitukset ovat paikoittain ihan hyviä, mutta hyvin surumielesiä - tosin osin monen ihmisen kohdalla täysin totta. Huumoria ei ole juuri kylvetty tähän levylle, vain tunteiden kirjoa.

1. Liquid
2. Sinking
3. Love Song for a Savior
4. Like a Child
5. Art in Me
6. He
7. Boy on a String
8. Flood
9. Worlds Apart
10. Blind

* * * *

Amy Grant - Straight Ahead

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1984



Se ei ole laulu ennen kuin se koskettaa sydäntäsi.

Amy Grantin yksi unholaan jääneistä albumeista on varmasti tämä albumi "Straight Ahead". Hän oli juuri saavuttanut suosiota kristillisissä piireissä kahdella edellisellä albumilla "Age to Age" ja "A Christmas Album". Näiden klassikoiksi nimettyjen albumien jälkeen oli varmasti kovat paineet tehdä albumia.

Aloituskappale "Where Do You Hide Your Heart" on varsin mukava kappale, vaikkei mielestäni sovi aloituskappaleeksi sen rauhallisen alun takia. Kertosäe on silti mukavan pirteä. "Jehovah" olisi ollut varmasti ollut parempi aloittaja, se on myös milestäni ehdottomasti paras kappale albumilla. Amy Grantin kristillinen kanta ei jää epäselväksi ja lisäksi kappale on edellistä rempseämpi.

"Angels" on melko yksinkertainen mutta toimiva kappale. Kappaleessa on "hämäyslopetus" eli pieni tauko. Kappale ei silti aukea täyteen kukoistukseensa ensimmäisellä kerralla, joten kappale on syytä kuunnella muutaman kerran ennen kuin siihen pääse. Kuoro taustalla jakaa varmasti mielipiteitä, mutta se ei estänyt sitä aikoinaan saamasta palkintoja. "Straight Ahead" on erittäin leppoisa ja rauhallinen kappale. "Thy Word" on rauhallinen mutta mahtipontinen biisi, ja se oli yhdessä vaiheessa yksi suosikkejani Amyn tuotannosta. Hän taitaa vieläkin esittää sitä keikoilla toisinaan.

"It's Not a Song" on kappale laulujen tunteen tuomasta tärkeydestä. "Open Arms" on rauhallinen kappale, erittäin liikuttava. "Doubly Good to You" tuo ajoittain esiin Amyn lauluäänen parhaimmat puolet. "Tomorrow" on ehkä kappaleen heikoin biisi, mutta sekin on vain keskinkertainen ei missään tapauksessa huono. "The Now And The Not Yet" on juuri sopivankaltainen lopetusbiisiksi.

Kokonaisuutena albumi on "Age to Age" -levyn kaltainen, mutta ei ihan niin kova kuitenkaan. Liikuttavuus on kympin luokkaa, samoiten positiivinen asenne, joka välittyy biiseistä. Sanoitukset on todella hyvin tehty. Mm. Michael W. Smith on ollut kirjoittamassa monia tämän albumin biisejä.

1. Where Do You Hide Your Heart
2. Jehovah
3. Angels
4. Straight Ahead
5. Thy Word
6. It's Not a Song
7. Open Arms
8. Doubly Good to You
9. Tomorrow
10. The Now And the Not Yet

* * * *

Rich Mullins - Winds of Heaven, Stuff of Earth

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1988



Valmiina myrskyyn?

Rich Mullins oli monelle varmasti tuntematon ennen tätä albumia. Kaksi ensimmäistä albumia menivät hakiessa oikeaa tyyliä, jonka hän löysi juuri tällä julkaisulla. Rich oli saanut tehtyä Amy Grantille hitin "Sing Your Praise to the Lord", joten odotukset olivat kovat. Tämä albumi lunasti ne!

Rich Mullinsin tyyliä voisi kuvailla pop-rockin tapaiseksi ylistykseksi, mutta jotenkin hänen musiikkinsa on niin paljon enemmän. Hitit "Awesome God" ja "If I Stand" ovat fantastista kuunneltavaa, mutta pelkästään niiden takia ei kannata ostaa koko albumia. Albumi kannattaa ostaa koko albumin takia tietysti!

Aloituskappale "The Other Side of the World" sekä sitä seuraava "With the Wonder" ovat hienoja kappaleita, vaikka niistä ei mitään hittejä tullutkaan. Alun lapsikuoro on hieno veto. "Home" on kappale josta tuli melko suuri "hitti" - tosin se jäi monen Richin kappaleen varjoon, valitettavasti.

"Such a Thing As Glory" on iloinen kappale, ja tulen siitä hyvälle tuulelle. Samoiten "...And I Love You" tarjoaa positiivista sanomaa. "Ready for the Storm" on yksi niistä kappaleista joka pääsi aikanaan Richin kokoelmalle, tosin kakkososalle. "One True Love" ja "How Can I Keep Myself from Singing" ovat molemmat myös hyviä kappaleita, vaikka eivät aivan kärkipäästä.

Kokonaisuutena Rich Mullins tarjosi toiveikkaita, positiivisia, herkkiä ja hyviä sanoituksia, samoin syvällisiä ja erinomaisia sävellyksiä. Tämä albumi on lähes täyttä kultaa!

1. The Other Side of the World
2. With the Wonder
3. Awesome God
4. If I Stand
5. Home
6. Such a Thing As Glory
7. ...And I Love You
8. Ready for the Storm
9. One True Love
10. How Can I Keep Myself from Singing

* * * * ½

Point of Grace - Point of Grace

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993



Usko, toivo ja rakkaus

Point of Gracen debyytti oli varmasti tärkeä tälle tyttöbändille itselleen, mutta onko levy todella niin hyvä kuin fanit väittävät? POG oli olemassa jo vuosia ennen Spice Girlsin debyytin "Spice" julkaisua, joten heitä tuskin voidaan syyttää idean varastamisesta.

Tyttöjen lauluäänet sointuvat hyvin yhteen plus levy on tuotettu todella hyvin. Ainoa kysymys onkin kappaleiden taso. Sanoituksellisesti albumi jatkaa melko perinteistä linjaa, jota jo muut CCM-artistit ovat tehneet vuosien varrella. Mahtuu joukkoon muutama helmikin, kuten "No More Pain" ja "Faith, Hope & Love". Sävellyksiltään taso on vaihtelevaa. "No More Pain", "I'll Be Believing", "One More Broken Heart" ja "Living the Legacy" vaikuttavat kestävän eniten kuunteluja. Mainittakoon myös, että "Jesus Will Still Be There" on oikea klassikko, kun siihen pääsee mukaan, yksi yhtyeen parhaita kappaleita kyseiseltä yhtyeeltä!

Albumin pirteimmät biisit taitavat olla "Got to Be Time" ja "I'll Be Believing". Muilta osin on tarjolla lohduttavaa ja rohkaisevaa sekä kannustavaa menoa uskoville. Tietty osiltaan CCM:n tarkoitus on myös olla evankelioinnin apuna sekä pitää ihmisiä uskossa. Point of Grace onnistuu ainakin omassa osassaan sinänsä hienosti.

Kokonaisuutena POG:n ensimmäinen albumi on vähän harhaileva eikä yhtye ole vielä löytänyt tyyliään. Silti muutamia kivoja kappaleita mahtuu eikä levy missään tapauksessa mikään katastrofi ole. Kuitenkin jotkut kappaleet ("Love Enough", "This Day" ja "I Have No Doubt") ovat liian lässähtäviä. Olisin toivonut enemmän pirteyttä biiseihin.

1. I'll Be Believing
2. One More Broken Heart
3. Love Enough
4. Living the Legacy
5. Jesus Will Still Be There
6. I Have No Doubt
7. Faith, Hope & Love
8. Got to Be Time
9. No More Pain
10. Refuge of Love
11. This Day

* * * ½

Petra - Petra

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1974



Herää!

Petran 70-luvun tuotanto on monelle vannoutuneelle fanillekin melko tuntematonta. Kaikki eivät edes tiedä, että ennen Greg X Volzin aikaista Petraa oli Greg Houghin Petra. Tämä on siis Petran debyyttilevy - aivan ensimmäinen pitkäsoitto heiltä. Kenties juuri siksi äänenlaatu ei ole paras mahdollinen ja jotkut ovat sanoneet tätä jopa yhdeksi Petran heikoimmista levyistä. Täytyy kyllä sanoa, että "Revival", "God Fixation", "Double Take" ja "Petra Praise 2 - We Need Jesus" ovat heikohkoja mainstream levyjä, jotka eivät takuulla inspiroi ketään, ainakaan positiivisessa mielessä.

Levy on silti ollut Petralle varmasti tärkeä. Onhan tässä mm. "Lucas McGraw" ja "Walkin' in the Light". Olin yllättynyt kuinka rock Petra oli 70-luvulla jo. Levyä voisi verrata Resurrection Bandin ensimmäisiin albumeihin. Sanoitukset ovat täyttä asiaa ja todella suoraviivaisia. Ne eivät todellakaan jätä kysymysmerkkiä sille, että onko tämä kristillinen albumi. Aluksihan Petra sai vastustusta jopa omassa seurakunnassa, sillä rockin ajateltiin olevan Paholaisesta.

Jos kaikki rock olisi Saatanasta, niin miten ihmeessä voisimme selittää biisit kuten "Wake Up" ja "Get Back to the Bible"? Eikö itse Jeesus sanonut, että ei mikään voi taistella itseään vastaan ilman että se tuhoutuisi? Sanomahan on tärkeintä. Perustelut rockin satanistisuudelle ovat olleet kaikki yhtä hataria eivätkä kestäisi totuutta. Kaikki musiikki on lopulta Jumalasta, sanoma ei välttämättä. Saatana voi vain vääristää asioita.

Albumilla on yllättävän hyvä. Siinä on kaksi rauhallisempaa kappaletta "Parting Thought" ja "Mountains And Valleys", jotka ovat molemmat ihan kuunneltavia. Parhaat osuudet ovat kuitenkin rokkaavissa kappaleissa kuten "Walkin' in the Light" ja "Get Back to the Bible". Myös kantrimainen "Lucas McGraw" sekä blues-rock -tyylinen "Backslidin' Blues" ovat fantastisia. "Gonna Fly Away" ja "Storm Comin'" sisältävät ehkä parhaimmat kitarasoolot Houghin aikaisesta Petralta. "I'm Not Ashamed" on yllättävän rehellisen tuntuinen biisi. Aluksi inhosin sitä, sillä se ei tuntunut olevan kovin hyvä lopetus vaan tuntui lattealta. Nyt tajuan sanoman, ja olen tajunut ettei minun todellakaan tarvi hävetä olevani kristitty, koska minulla on Jumala puolellani.

Kokonaisuutena albumi yllättää minut todella hyvin. Tämä olisi voinut avautua vielä useammalle, jos se olisi ollut paremmin tuotettu ja solistina olisi ollut joku muu. Silti, Hough omaa erikoisen äänen.

1. Wake Up
2. Get Back to the Bible
3. Gonna Fly Away
4. Storm Comin'
5. Parting Thought
6. Walkin' in the Light
7. Mountains And Valleys
8. Lucas McGraw
9. Backslidin' Blues
10. I'm Not Ashamed

* * *

Sandi Patti - Morning Like This

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1986



Siunattu on Hän, joka tulee Herran nimessä!

Sandi Patti on niitä naislaulajia, jotka ovat uskovien piireissä melko tunnettuja, jopa Suomessa. Vaikka hänellä on paljon albumeja, ainoastaan tämä oli päässyt TOP100:aan CCM Magazinen listalla. Yleiskatsaus antaa jo selkeän kuvan tästä albumista. Jo biisien nimen perusteella kyseessä on ylistysalbumi. Mahtipontinen ylistysalbumi! Musiikkityyliltään tämä muistuttaa paljon Amy Grantin albumia "Age to Age", joka julkaistiin neljä vuotta ennen tätä albumia.

Albumi on tosiaan mahtipontinen! En muista tavanneeni näin mahtipontista albumia koskaan. Toisaalta se on vahvuus, toisaalta heikkous. Joitakin voisi jopa äklöttää tämän tyyppinen musiikki, mutta minua ei. Alkupään biisit muistuttavat paljon ABBAn joitain kappaleita. Mukana on reippaita biisejä sekä vähän rauhallisempia. Sandi Pattilla on silti todella mahtava, kaunis ääni. Kaunis ja vahva ääni! Sanoitukset ovat monien biisien kohdalla todella upeita ja Jumalaa ylistäviä. Ne rohkaisevat minua yhä uudestaan luottamaan Jumalan armoon.

Levyllä on erittäin upeita biisejä, joista suurimmiksi suosikeikseni ovat nousseet "Hosanna", "Let There Be Praise", "Love in Any Language", "In the Name of the Lord" ja kirkkaimpana erittäin kaunis "Shepherd of My Heart". Oikeataan loputkin biisit ovat upeita, mutta "Face to Faith" ei sovi kokonaisuuteen. Se on aivan liian vanhanaikainen kappale tyyliltään.

Kokonaisuutena Sandi Patti on tehnyt kauniin ylistysalbumin. Levyn biisit ovat pääosin loistavia ja kuuntelusta tulee hyvälle mielelle.

1. Let There Be Praise
2. Hosanna
3. Unshakeable Kingdom
4. Shepherd of My Heart
5. Love in Any Language
6. King of Glory
7. Face to Faith
8. Was It a Morning Like This
9. In the Name of the Lord
10. There Is a Savior

* * * * ½

Resurrection Band - Mommy Don't Love Daddy Anymore

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1981



Ei mitään hissimusiikkia!

Resurrection Band oli luultavasti maailman ensimmäinen kristillinen heavy rock -yhtye, joka upposi ainakin kristittyihin. Heidän ensimmäinen kunnon albuminsa "Awaiting Your Reply" on saanut arvostusta aina CCM -lehden listausta myöten. Tämä on järjestykseltään heidän neljäs pitkäsoittonsa.

Yleiskatsaukseltaan albumi on hyvin reipas ja asioihin kantaaottava. Albumi ei ole kuin 36-minuuttinen, mutta asiaa on saatu yllättävän paljon eri aihepiireistä. Yksi selkeistä aiheista on avioerot ja niiden vaikuttaminen erityisesti lapsiin. Toinen on ihmisen riittämättömyys saada aikaan mitään kunnollista ilman Pyhän Hengen apua. Kolmas aihe on maailman kokema ja samalla tarjoama kirous - tyhjyys. Ilman Jumala-suhdetta vaellamme vailla päämäärää.

Albumi jää helposti ensimmäisten albumien varjoon. Tässä ei ole aivan samaa henkeä kuin "Awaiting Your Reply" -albumilla eikä riffien taso ole samaa luokkaa kuin "Rainbow's End" -pitkäsoitolla. Tässä on kuitenkin aitoa sanomaa maailman pahuudesta. Meidän täytyy herätä hyvät ihmiset!

Biiseistä parhaiten kolahtaa nimikkoraita. Kun kerosäkeessä lauletaan "Everyone is leaving me.", voi vain kuvitella miltä pikkulapsesta tuntuu kun vanhemmat haluavat ottaa eron toisistaan ja jos ei sisaruksistakaan ole apua - tai mikä pahinta - sisaruksia ei ole ollenkaan. "Stark/Spare" on levyn reippaampia ja rokkaavimpia kappaleita. Oikestaan koko levyllä löytyy vain yksi vähän rauhallisempi biisi ja se on "The Crossing". Zeppelin-saundeja yhtyeellä on, mutta rauhallisia biisejä ei heiltä löydy juurikaan. Ei sellaisia kuin "Stairway to Heaven". Mutta ei tarvitsekaan, varsinkin jos heillä on oikeasti jotain sanottavaa. "Elevator Muzik" kertoo maailman tarjoamasta "hömpänpömpästä" eli nk. hissimusiikista. Samat kappaleet toistuvat kuukaudesta toiseen kunnes tulevat uudet, jotka myöskin kertovat "ei mistään".

Kokonaisuutena levy on raju pakkaus. Vaikka siitä ei aluksi tykkäisikään, kannattaa korva ja katse laittaa albumin lyriikoihin ja siihen mitä ne ajavat takaa. Resurrection Band oli Jumalaa pelkäävä yhtye, joka oli aidosti huolissaan maailman ihmisistä - heidän tilastaan tässä ajassa sekä valmistautumisestaan kohtaamaan itse Jumala. Tarvitsemme Jeesusta ja Pyhää Henkeä, jotta voimme kohdata Isän! Oletko valmis?

1. Stark/Spare
2. Elevator Muzik
3. Alienated
4. Can't Get You Outta My Mind
5. The Chair
6. Can't Do It on My Own
7. First Degree Apathy
8. Mommy Don't Love Daddy Anymore
9. The Crossing
10. Little Children
11. Lovin' You

* * * ½

Jaci Velasquez - Beauty Has Grace

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005



Tämä rakkaus kuuluu kaikille.

Jaci Velasquezin neljä ensimmäistä albumia olivat paljolti latinopoppia. Tällä levyllä suunta kuitenkin muuttui, sillä monet kappaleista ovat uskomattoman rock-henkisiä. Muutama balladikin on saatu mahtumaan.

Avausraita "I'm Not Looking Down" on menevän tuntuinen biisi. Kitarasoolot säkeistöjen välissä kuulostavat pirteiltä. En saa tästä kappaleesta silti paljoa irti. "With All My Soul" sen sijaan kuulostaa paljon paremmalta. Kuulostaa todella herkältä kappaleelta! "Prayer to Love" on vielä herkempi. Sanoisin, että se kuuluu suosikkeihini! Ensimmäinen balladi on "Lay It Down", joka on todella liikuttavan kuuloinen mutta myös aavistuksen tyhjänpäiväinen. Jacin herkkä ja vahva ääni hakee kuitenkin vertaistansa. "Something Beautiful" on albumin rankin kappale.

"Tonight" on rento duetto Michael Clarken kanssa. Ensikuulemalta se oli minun lempikappaleitani, mutta nyt arvostukseni sitä kohtaan on hieman vaimentunut. "When You Hold Me" saa vähitellen miettimään, että onko Jaci ottanut vaikutteita Rebecca St. Jamesin laulutyylistä. Niin paljon tuo kyseinen kappale muistuttaa "God" -albumin joitain rankempia kappaleita. "Reason to Believe" on hieman tyhjänpäiväinen täyteraita. "Supernatural" on myös yhtä tyhjän kanssa, vaikka onkin kauniisti tehty. Sanoisin silti, että se on huonoin biisi, jonka olen kuullut Jacilta. "This Love" silti pelastaa paljon! Se on Jacin yksi monipuolisimmista biiseistä. Sen sanoma on myös loistava: Jumalan rakkaus kuuluu todellakin kaikille. Jumala näkee meidät kaikki lopulta samanlaisina.

Kokonaisuutena albumi on todella rokkaava. Tulen kaipaamaan Jacin pop-aikoja, mutta onhan se hyvä vähän uudistua välillä. Parhaat fiilikseni sain kuitenkin rennoista kappaleista, toki muutama hyvä rock-henkinen kappalekin mahtuu hyvyyksien joukkoon.

1. I'm Not Looking Down
2. With All My Soul
3. Prayer to Love
4. Lay It Down
5. Something Beautiful
6. Tonight
7. When You Hold Me
8. Reason to Believe
9. Supernatural
10. This Love

* * * *

Daniel Amos - Horrendous Disc

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1980

Miksi tyytyisit mansikkavainioihin?

Horrendous Disc on albumi, josta Daniel Amos ehkä parhaiten tunnetaan. Se on Larry Normanin tuottama. Se pääsi TOP100 -albumien joukkoon CCM-lehden listauksessa, mutta ainakin bändin fanit olivat varmasti sitä mieltä, että sen olisi pitänyt olla jopa TOP5:ssä. Itse asiassa - jos Daniel Amosin kiihkeimmät fanit saisivat päättää TOP10:n, siellä ei paljon muita albumeja olisikaan kuin "Alarma!", "Horrendous Disc", "Shotgun Angel" jne. Daniel Amosista sanotaan usein myös, että se teki aimo hyppäyksen "Horrendous Disc" -albumillaan. Vaikka jo "Shotgun Angel" oli erinomainen, tällä albumilla oli varmasti jotain uutta tyyliltään. Se muistuttaa jollain tavoin The Beatles -yhtyettä - joissain kohdin Queeniä. Lyhyesti sanottuna se on erittäin ainutlaatuinen rock-albumi.

Biisien järjestyksestä ja määrästä on olemassa paljon eri versioita, mutta tämä minun saamani on se viimeisin. Myös joidenkin biisien nimet ovat mystisesti vaihtuneet vuosien varrella. Varmaa on kuitenkin se, että bändin fanit eivät lakkaa arvostamasta tätä albumia niin kauan kuin ovat maan päällä. Me kaikkihan olemme vain käymässä täällä...

Albumissa on sykähdyttäviä erikoisia biisejä - "On the Line"-biisin alku on nimittäin tosi ihmeellinen. Pian melodia kuitenkin rauhoittuu. Aluksi olin hieman pettynyt biisiin, mutta nyt osaan arvostaa saundia. "Sky King (Out Across the Sky)" on kappale, joka jää herkästi soimaan alitajuntaan. Varsinaiset kaksi suosikkiani "I Love You #19" ja "Hound of Heaven" ovat täyttä rautaa! Jälkimmäinen näistä oli juuri se biisi, johon rakastuin kuultuani sen YouTubesta. Mitkä rummut ja mitkä kitarasoolot! "Man in the Moon" myös loistaa hauskuudellaan.

"Never Leave You" on herkkä biisi, joka antaa toivoa Jumalan rakkauden lopullisesta saavuttamisesta. "Near Sighted..." on kahden suurimman suosikkikappaleeni tavoin erittäin rokkaava. "I Believe in You" on balladi. Se ei muuten ole sama kappale kuin Bob Dylanin "Slow Train Coming"-albumilla, mutta lähes yhtä liikuttava. "Horrendous Disc" on todella "härö" biisi. Se on hyvä lopetuskappale levylle, jossa ei ole yhtään täytebiisiä.

Kokonaisuutena "Horrendous Disc" on kiistaton klassikko. Vaikkei Daniel Amos ole ainakaan enää niin tunnettu Suomessa, tämän levyn perusteella se voittaisi niin Petran kuin Stryperinkin. Sen saundimaailma on kuin toiselta planeetalta, vaikka osassa se muistuttaakin suosittuja rock-yhtyeitä kuten The Beatlesiä. Larry Normanin tuottamista albumeista yksi parhaimmista.

1. I Love You #19
2. Hound of Heaven
3. Near Sighted Girl with Approaching Tidal Wave
4. Sky King (Out Across the Sky)
5. On the Line
6. I Believe in You
7. Man in the Moon
8. Never Leave You
9. Horrendous Disc

* * * * *

Petra - Back to the Street

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1986



Mieluummin hölmö ihmisten silmissä kuin Jumalan silmissä!

Moni Petran faneista oli varmasti ihmeissään tai jopa järkyttynyt, kun herkästi laulava Greg X Volz oli vaihtunut vähän karheamman äänen omistavaan John Schlittiin. Tämä on ensimmäinen Schlittin kanssa tehty Petran täyspitkä albumi. Sen tärkeyttä Petralle voi vain arvailla.

Heti ensimmäisillä kuuntelusekunneilla valtaa järkytys; Tämähän muistuttaa enemmän "Beat the System" -albumia kuin mitään John Schlittin aikaista albumia. Sanoitukset ovat tietenkin vahvuus tällä levyllä, mutta kun kuuntelee melodiaa, tulee mieleen etnopop-musiikki. "Back to the Street" -avausraita on kaikesta huolimatta todella kova biisi. "You Are I Am" on muuten hyvä, mutta sanoitus on kertosäkeessä junnaava, lauletaan vain kappaleen nimeä. Kyllä, tajusimme että Jumalalta kysyessä kuka hän on saa vastauksen "Minä olen"! "Shakin' the House" on silti levyn heikoin biisi. Sen junnaus kertosäkeessä on samaa luokkaa kuin tokan kappaleenkin, mutta melodia sitäkin huonompi. "King's Ransom" on yksi mahtavimmista Petran 80-luvun kappaleista, ainakin sanoituksellisesti. Siinä muistetaan, että Jumala maksoi meistä täyden hinnan lunastamalla meidät. Biisi on melko rauhallinen ja sopii kovien rokkibiisien jälkeen.

"Whole World" on ihan mukava kappale. Tässä biisissä taustalaulujen äänet korostuvat entisestään. "Another Crossroad" on turvallinen rock-kappale, mutta ei minua paljon hetkauta. "Run for Cover" -kappaleen melodia on niin hauska, että tekisi mieli nauraa. Biisi on silti melko peruskamaa. "Fool's Gold" on sanoituksellisesti lähes riemuvoitto, kenties siksi että se perustuu suurilta osin Raamattuun. "Altar Ego" on kohtalainen biisi. "Thankful Heart" on mukava balladi ja yksi levyn parhaista ja tunnetuimmista biiseistä.

Kokonaisuutena albumi on Petran 80-luvun aikaisista albumeista huonoin, muttei silti mikään täystuho. Biisit ovat kasaripoppia. Joskus tätä kuunnellessani mietin: "Miltähän tämä olisi kuulostanut rokkaavana". Ongelma on siis sama kuin edellisellä studioalbumilla "Beat the System". Silti, Petran pitäisi tarkoittaa kalliota eli rokkia!

1. Back to the Street
2. You Are I Am
3. Shakin' the House
4. King's Ransom
5. Whole World
6. Another Crossroad
7. Run for Cover
8. Fool's Gold
9. Altar Ego
10. Thankful Heart

* * * ½

Point of Grace - Free to Fly

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2001



Nimesi on huulillani!

Point of Grace on kristillinen tyttöbändi, jossa oli vielä tämän levyn aikana neljä jäsentä. Yhtye oli saavuttanut melko paljon suosiota kristillisissä piireissä "Steady On" -albumin myötä. Tämä on yhtyeen viides studioalbumi "Free to Fly". Vaikka yhtye on saavuttanut suosiota, se ei tarkoita sitä että se olisi saanut arvostusta. On varmaan hankala olla nainen kristillisessä maailmassa - varsinkin jos on nelihenkisessä lauluporukassa.

Albumi alkaa herkillä biiseillä. "By Heart" on mukava rauhallinen kappale, joka avaa lähes täydellisesti albumin. Albumilla olisi ollut muutama räväkämpi kappale aloitusraidaksi, mutta ehkä on hyvä että tämä valittiin. "You Will Never Walk Alone" ja "He Sends His Love" ovat molemmat Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta kertovia biisejä. Tässä vaiheessa on melkein kyyneleet silmilläni liikutuksesta, sanomasta jota albumi viestittää. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että lähetti ainoan poikansa - aivan - tänne kuolemaan, jottei yksikään joka Häneen uskoisi joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Kappaleet pistävät miettimään joskus. Kun ottaa Jeesuksen armon vastaan, saa Jumalan lapsen nimen.

"Praise Forevermore" on mukava pirteä ylistyskappale. Laitan merkille, että tässä lauletaan "...to my awesome God". Olikohan tämä tietoinen kunnianosoitus Rich Mullinsin "Awesome God" -kappaleelle? Joka tapauksessa kappale on upea ja yltää lähes Mullinsin kappaleiden tasolle. "Blue Skies" on myös tosi upea biisi. Tyttöjen äänissä kuuluu oikein kunnon vapautta, kun kuuntelen tätä kappaletta.

"Begin With Me" on pirtsakka biisi myös. Sen sijaan "Free Indeed" herätti minussa aluksi negatiivisia tunteita melodian osalta. Kuuntelu kuuntelulta se on parantunut. Erityisesti kohta, jossa lauluääntä on muunneltu "usvaiseksi", tuntuu hyvältä korvissa. "All That I Need" on perushyvää Point of Gracea, ei mitenkään erityisen huonoa, ei mitenkään erityisen mahtavaa. "Something So Good" on yksi yhtyeen lempikappaleistani. Se on myös levyn ehdottomasti rokkaavin biisi. "Yes, I Believe" on rauhallinen, hyvä kappale, ei mitenkään maatamullistava. "La La La" on ehkä levyn heikoin biisi. Olen silti alkanut tykkäämään siitä ajatuksesta, että ihminen antaisi melodian ja Jumala täyttäisi sen sanoilla. Ei tämäkään biisi ole huono, mutta keskikertainen.

Kokonaisuutena "Free to Fly" on yhtyeen 2000-luvun albumeista selvästi paras. Tyttöjen äänet sointuvat hyvin yhteen edelleen ja kappaleissa on hyvin kristillinen sanoma.

1. By Heart
2. You Will Never Walk Alone
3. He Sends His Love
4. Praise Forevermore
5. Blue Skies
6. Begin With Me
7. Free Indeed
8. All That I Need
9. Something So Good
10. Yes, I Believe
11. La La La

* * * * ½

Delirious? - King of Fools

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1998



Historian tekijät?

Delirious? -yhtyeen musiikkiin törmäsin ensimmäistä kertaa varsinaisesti silloin, kun kummitätini laittoi soimaan jonkin CD:n heiltä. En muista albumin nimeä enkä laittanutkaan sitä merkille silloin. Siitä on aikaa melkein kymmenen vuotta - silloin en osannut arvostaa tämän tyylistä musiikkia.

Yhtyeen musiikista tulee helposti mieleen U2. Vaikka molemmat ovat aloittaneet kristillisinä yhtyeinä, ei U2:n kaikkia albumeja voi pitää ainakaan evankelioivina. Lähinnä U2:lta "October" ja "The Joshua Tree" ovat sellaisia. Delirious? on sen sijaan suorastaan omistautunut kristillisen sanoman levittämiseen. Tällä debyytillä "King of Fools" bändi sai jo monia faneja, ja monet albumin kappaleista säilyivät ihan viimeiseen saakka livesuosikkeina.

"Sanctify" aloittaa albumin todella lupaavasti. Sen hidas melodia on hyvin tunnelmallinen. "Deeper" oli yhtyeen ensimmäisiä hittejä, mutta jotenkin sen sanoitus on mielestäni liian perinteinen. Toisaalta se on melodialtaan hyvä, niin kuin avausraitakin. "Revival Town" jatkaa albumin kovaa linjaa. "All the Way" ja "August 30th" ovat vähän rauhallisimpia kappaleita. Jälkimmäinen näistä on mielestäni albumin heikoin raita - siihen ei pääse kiinni millään. Kappaleessa ei ole kunnollista kertosäettä, lisäksi se tuntuu samantyyppisen "All the Way" -kappaleen jälkeen jopa huonolta.

"Promise" on kunnon rymistelykappale. Siinä jos missä tuntuu bändin rock-henkisyys pääsevän voimiinsa. "King or Cripple" on merkillinen kappale. Siinä on rauhallisia osuuksia, mutta yhtäkkiä kuin tyhjästä kappale alkaa rokkaamaan täysillä. "Hands of Kindness" on rauhallinen ja koskettava kappale. "Loudet Than the Radio" ja "White Ribbon Day" ovat molemmat samantyyppisiä kappaleita, joten niiden peräkkäin laittaminen vähän kummastuttaa. Silti, molemmat ovat hyviä melodioiltaan, joten ne eivät syö toisiaan.

"King of Fools" -kappaleessa pohditaan ihmisen suhdetta Pahaan ja Hyvään. Kumpi voittaa lopulta? Meillehän tämä on selkeä asia - Hyvä voittaa, mutta annatko Sinä valheen voittaa? "History Maker" oli yhtyeen suosituimpia live-kappaleita. Se on kieltämättä erinomainen ja yksi albumin kulmakiviä. "What a Friend I've Found" on hieno, rauhallinen lopetus albumille. Sen sanoitukset on suorastaan omistettu Jeesukselle - parhaalle ystävällemme.

Kokonaisuutena albumi on tosi hyvä kokonaisuus. Siinä ei ole montakaan suurta klassikkoa minun mielestäni, mutta ei liioin huonojakaan kappaleita. Albumin biisejä olisi voitu hieman karsia, sillä 64-minuuttinen kokonaisuus ei välttämättä avaudu helposti. Biisit on kuitenkin hitsattu hyvin yhteen eikä lepotaukoja taida löytyä.

1. Sanctify
2. Deeper
3. Revival Town
4. All the Way
5. August 30th
6. Promise
7. King Or Cripple
8. Hands of Kindness
9. Louder Than the Radio
10. White Ribbon Day
11. King of Fools
12. History Maker
13. What a Friend I've Found

* * * *

Leslie Phillips - Beyond Saturday Night

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1983



Tiimalasin hiekka valuu.

Leslie Phillipsin debyyttialbumi "Beyond Saturday Night" esittelee hienosti tämän 80-luvun CCM-laulajan, joka myöhemmin alkoi käyttää nimeä Sam Phillips. Tämä albumi on joskin unohdettu, ja meinasin unohtaa sen jopa itsekin, mutta sitten satuin kuuntelemaan sen ajatuksen ja ajan kanssa pitkästä aikaa.

Leslie oli naisrokkari siis tosi kauan ennen Rebecca St. Jamesiä. Mitenkään väheksymättä Rebeccaa kuitenkaan, Leslien musiikki oli erittäin tunnepitoista ja loistavasti tehty.

Kappale "Hourglass" muistuttaa meitä ajan rajallisuudesta elämässämme. Biisi on tosi hyvin tehty - melodia on hyvä ja Leslie laulaa selvästi tunteella. "Gina" ylittää silti vielä avauskappaleenkin. "Put Your Heart in Me" ei yllä kahden ensimmäisen kappaleen tasolle, mutta siinä on toki herkkä sanoma. "I'm Finding" ja "Beyond Saturday Night" ovat rauhallisia ja tunnelmallisia kappaleita.

"Bring Me Through" on kunnon rynttäysbiisi. Leslie osasi rokata 80-luvulla! Mark Heard -cover "Heart of Hearts" on kuin Leslien äänelle tehty ja on vaikea päättää kumpi on parempi alkuperäinen vai tämä versio. Biisi saa minut melkein kyyneliin, varsinkin nyt kun kuulen sen Leslienkin esittämänä. "Will They Love Him" on myös herkkä biisi - toki sen voi nimestäkin päätellä. Biisi on tunnelmaltaan rauhallinen. "He's Gonna Hear You Cryin'" on lohduttava kappale ja on rock-pitoinen tunnelmaltaan. "Let Me Give" päättää albumin rauhallisissa merkeissä.

Kokonaisuutena levy on monipuolinen mutta ennen kaikkea tosi herkkä. Vaikka tyyli ei olekaan mitenkään kauhean erikoista, sen tunnelma ja laulusta välittyvä ilmapiiri on fantastinen. Sinänsä on harmi, että Leslien albumit ovat niin vaikeasti saatavilla nykyään.

1. Hourglass
2. Gina
3. Put Your Heart in Me
4. I'm Finding
5. Beyond Saturday Night
6. Bring Me Through
7. Heart of Hearts
8. Will They Love Him
9. He's Gonna Hear You Cryin'
10. Let Me Give

* * * * ½

Rich Mullins - A Liturgy, a Legacy & a Ragamuffin Band

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993



Ryysyläisen sydän

Rich Mullins ei ole nimenä kauhean tunnettu etenkään Suomessa, mutta muutamat hänen sävellyksensä, kuten "Step by Step", "Awesome God" ja "Sing Your Praise to the Lord" tunnetaan hyvin, ja monet ovat varmasti niitä laulaneetkin. Hän oli aikansa yksi kirkkaimmista CCM-laulajista, yksi parhaista. CCM-lehden kriitikoiden äänestykessä hänellä oli peräti kolme albumia 100 parhaan joukossa, joista tämä albumi oli sijalla kolme. Ei siis mikään turha artisti!

Albumi alkaa hienolla, rauhallisella kappaleella "Here in America". Rich Mullinsin äänenkäyttö sekä biisin melodia saavat todella liikuttuneen tunteen minussa aikaa - tätä on pakko kuunnella lisää. "52:10" on todella upea kappale myös, mutta parhaat kappaleet "The Color Green" ja "Hold Me Jesus" ovat vasta tulossa. "The Color Green" on mukavan mahtipontinen yli viiden minuutin biisi. Siitä tulee mieleen irlantaiset kansanbiisit. "Hold Me Jesus" puolestaan on ensimmäisiä Richin musiikkivideoita, joita olen nähnyt. Biisi ei silloin herättänyt minussa paljoa mitään, mutta jälkeenpäin olen tajunnut kuinka vahva melodia siinä on. "Creed" muistuttaa sanoitukseltaan Petran vastaavaa kappaletta todella paljon, mutta melodialtaan se eroaa todella paljon. "Peace" on mukava kappale myös. Näin suoraan sanottuna, Rich tekee upeita sanoituksia, mutta myös upeita melodiota!

"78 Eatonwood Green" on instrumentaalikappale. En ole suuri instrumentaalikappaleiden ystävä, etenkään tämäntyylisessä musiikissa, mutta täytyy myöntää, että tämä kuuluu silti parhaimmistoon. Ikävä kyllä, se kestää vain vähän yli kaksi minuuttia. "Hard" on sanoitukseltaan loistava, mutta melodialtaan se jää alkupään biisien varjoon. Rich laulaa, että on hankalaa olla kuten Jeesus - kääntää poskensa ja ottaa iskut vastaan. Onneksi meillä on armo, joka tekee meidät onnelliseksi ja autuaiksi. "I'll Carry On" on paluu vahvojen melodioiden maailmaan. "You Gotta Get Up" on joululaulu. En oikein ole joululaulujen fani eikä tämäkään paljoa säväytä. Oikeastaan ihmettelen sen mukaanottoa.

"How to Grow Up Big And Strong" omaa vahvan rytmin. Se ei ole kuitenkaan pelkästään rytmiin perustuva kappale, vaikka se näytteleekin siinä selvästi suurempaa roolia kuin missään muussa kappaleessa. Melodia on myös hyvä. "Land of My Sojourn" on mukava kappale päättämään levy. Kristuksessa meillä kaikilla on uusi alku - tämä kappale muistuttaa meitä siitä. Emme voi valita tulemmeko tänne, mutta voimme valita otammeko taivaspaikan vastaan - sen saa vain kääntymällä Jeesuksen, Jumalan ainoan pojan puoleen.

Kokonaisuutena levyllä on hyvä sanoma, hyvät sanoitukset ja vahvat melodiat. Lauluääni on myös todella hyvä. Musiikki on ajoittain mahtipontista, ajoittain rauhallista. Levy on lähes 50 minuuttia pitkä, siitä olisi voinut karsia vähintään sen joulukappaleen pois. Silti, erinomainen albumi, useimman fanin mielestä Rich Mullinsin paras albumi.

1. Here in America
2. 52:10
3. The Color Green
4. Hold Me Jesus
5. Creed
6. Peace (A Communion Blessing from St. Joseph's Square)
7. 78 Eatonwood Green
8. Hard
9. I'll Carry On
10. You Gotta Get Up (Christmas Song)
11. How to Grow Up Big And Strong
12. Land of My Sojourn

* * * * *

Larry Norman - In Another Land

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1975


Yksi tie Taivaaseen

Larry Norman ei ollut kuka tahansa laulaja. Häntä kutsutaan aivan syystä nykyaikaisen kristillisen musiikin kummisedäksi. Albumit kuten "Upon This Rock" ja "Only Visiting This Planet" muodostivat pohjan nykyiselle kristilliselle rokille. Larry Norman ei ole kuitenkaan saanut (ainakaan Suomessa) hänelle kuuluvaa julkisuutta koskaan. Hän auttoi Mikko Kuustosen bändiä Q-Stonea mm. tuottamalla debyyttilevyn. Kyseisellä levyllä kuullaan myös Larry Normanin laulua. Suomessa on järjestetty muistokonsettikin Larry Normanille. Silti, Stryperin ja Petran kaikki tunnistavat, mutta Larry Normania saati hänen avustamiaan artisteja kuten Randy Stonehill, Daniel Amos ja Mark Heard, tuskin edes tiedetään.

"In Another Land" on Trilogia-sarjan päätösosa. "Only Visiting This Planet" ja "So Long Ago the Garden" olivat molemmat tarjonneet monipuolista rokkia. "In Another Land" on vähän erilaisempi kuin nuo kaksi aiempaa osaa. Larryn syvällistä ääntä, syvällisiä sekä humoristisia sanoituksia sekä kunnon rokkia kuullaan yhä, mutta jotenkin melodioissa on otettu myös vanhahtavaa sävyä mukaan.

"The Rock That Doesn't Roll" kuuluu Larry Normanin tunnetuimpiin biiseihin. Se on todella rokkaava - hän on muuten aikoinaan esittänyt sitä mm. Cliff Richardin kanssa, joten kertoo arvosta. "I Love You" on niin ikään todella hieno biisi. Kertosäe on pikkaisen yksitoikkoinen, mutta A-osuus jo antaa niin hyvän fiiliksen että täytyy saada lisää. "U.F.O." -biisi herätti minussa alussa hämmennystä, mutta hieno kaunis balladi se on ja kertoo todennäköisesti Jeesuksesta. "I've Searched All Around" alkaa välittömästi sen jälkeen ja se on taas rokkaavampaa materiaalia. "Righteous Rocker #3" muistuttaa sanoitukseltaan ja melodialtaan ykkösosaa todella paljon, mutta tyyliltään se on rauhallisempi ja mahtipontisempi. Sinänsä harmi, että versio kestää vain alle 50 sekuntia - sitä olisi kuunnellut pidempäänkin.

"If God Is My Father" on Larry Normanilta tuttua herkkää matskua. "Why Don't You Look Into Jesus" on vähän rokkaavampi ja lyhyempi versio kuin "Only Visiting This Planet" -albumilla. Se kehoittaa ihmisiä luopumaan alkoholin liikakäytöstä ja katsomaan Jeesukseen. "I Am a Servant" on herkkä biisi, voisin sanoa että yksi suosikeistani. Innoittaa todella antautumaan palvelemaan Jumalaa.

"The Sun Began to Rain" ja "Shot Down" ovat kappaleita, joissa on erikoista huumoria. Aluksi Ne kuulostivat jopa liian vanhanaikaisen tyylisiltä minun makuuni, mutta olen alkanut todella pitää niistä. "Shot Down" -kappaleesta tulee mieleen vaiheittain ABBA. Tietynlaista huumoria tämä varmasti oli Larryltä ja kunnioitan sitä.

"Six Sixty Six" on niin ikään syvällistä pohdintaa. Suoraan sanoen tuntuu tuota kuunnellessa murheellislta, että monet antavat musiikkinsa paholaiselle. Larry onneksi aloitti oman aikakauden. Hän puhui paljon siitä miten Paholainen ei luo mitään eikä omista mitään, mutta voi silti vääristää asioita. Tämä on kuin jatkoa kuuluisalle kappaleelle "Why Should the Devil Have All the Good Music".

"Diamonds" ja "One Way" ovat herkkää materiaalia niin ikään. Myös kaksi viimeisintä kappaletta tarjoava eräänlaisen elämyksen mahtipontisuudellaan. "Song for a Small Circle of Friends" kuulostaa todella henkilökohtaiselta kappaleelta. "Hymn to the Last Generation" on hieno biisi lopettaa tämä Larryn ehkä kuuluisin albumi "Only Visiting This Planet" -albumin ohella.

Kokonaisuutena albumi on erittäin hyvä. Se on erilaisempi kuin kaksi muut Trilogian osaa. Se on sen erikoisuutensa ansiosta herättäänyt paljon ristiriitaisia arvioita. Joidenkin mielestä se on Larryn paras albumi, toisten mielestä yksi huonoimmista. Huomioni kiinnittyi mm. siihen, että sanat "In Another Land" mainittiin ainakin kolmessa eri biisissä. Larry Normanin fanien, ja miksei ihan kaikkien kristillisen musiikin fanien hyllyyn tämä kuuluu. Aikansa parhaimpia CCM-albumeja.

1. The Rock That Doesn't Roll
2. I Love You
3. U.F.O.
4. I've Searched All Around
5. Righteous Rocker #3
6. If God Is My Father
7. Why Don't You Look Into Jesus
8. I Am a Servant
9. The Sun Began to Rain
10. Shot Down
11. Six Sixty Six
12. Diamonds
13. One Way
14. Song for a Small Circle of Friends
15. Hymn to the Last Generation

* * * * *

Petra - More Power to Ya

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982



Leijona tankkiin!

Greg X Volzin aikaisista Petran albumeista "More Power to Ya" on ehdottomasti arvostetuin kriitikoiden kesken. Riittääkö sen kantti kuitenkaan lähes 30 vuoden jälkeen? Saa nähdä. Se oli kuitenkin Petran albumeista toinen "Beyond Belief" -levyn ohella joka pääsi kriitikoiden TOP100-listalle noin kymmenen vuotta sitten. Vaikka se oli listan häntäpäässä, siinä on paljon tunnettuja biisejä. Petra on myös monelle kristilliselle bändille ollut esikuva.

Kouvolassa Vappugospelissa vuonna 2011 kuullaan Petraa - tässä klassisessa kokoonpanossa. Kuultavaksi jää, soittavatko he kenties tältä levyltä eniten biisejä. Ainakin "Back to the Rock" -albumille oli valittu peräti neljä kappaletta tältä levyltä. Levylle, johon Petra teki uudelleen peräti 10 Gregin aikaista kappaletta sekä kaksi uuttakin. Kappaleet "Second Wind", "More Power to Ya", "Rose Colored Stained Glass Windows" ja "Let Everything That Hath Breath" ovat kaikki vähän erityylisiä kappaleita, joten sikäli valinta osui nappiin.

"More Power to Ya" -albumille peräti 8 kappaletta on säveltänyt ja sanoittanut yhtyeen keulakuva Bob Hartman. "Let Everything That Hath Breath" on Volzin tekemä ja "Road to Zion" -kappaleen on tehnyt Hudson - coveriahan ei jätetä. Yksin tehtynä biisit onnistuvat näemmä parhaiten, joten miksei...

Levy alkaa kivasti rokkaavilla kappaleilla "Stand Up" ja "Second Wind". Vaikka Gregin ääni kuulosti aluksi hieman kimakalta, se ei haittaa enää. Biisit ovat rohkaisevia ja kannustavat uskon sotureita jatkamaan luottamalla Jumalan armoon.

"More Power to Ya" on levyn suosituin kappale. Se esiintyy usein parhaimpien kristillisten biisien listoilla. Se on kaunis ja rauhallinen rohkaiseva kappale. "Judas' Kiss" on ollut perinteisesti suosittu kappale soitettavaksi Gregin keikoilla. Se on myös rokkaava, mutta murheellinen kappale lähimmäisen ja hyväntekijän pettämisestä. "Rose Colored Stained Glass Windows" (Onpa pitkä nimi kappaleella.) on niin ikään todella suosittu. Monet sanovat nimen omaan tulleensa Petran faneiksi kyseisen kappaleen johdosta. Siinä on rauhallinen osuus alussa, mutta sitten se alkaa todella rokkaamaan.

"Run for the Prize" on on mukava nopeatempoinen kappale. "All Over Me" on pienin suosikkini levyltä. Silläkin on tietysti iankaikkinen sanomansa Jumalan rakkauden teosta. Se on ehkä vähän pitkä, mutta melodia on tosi mukava. "Let Everything That Hath Breath" on rock-henkinen ylistyskappale. Se on Gregin kirjoittamista kappaleista tunnetuimpia. "Road to Zion" -kappaleella on todella syvällinen sanoma ja melodia. Petran versio kappaleesta on kaunis. Se on yksi kauniimpia covereita, jonka olen kuullut. "Disciple" -biisi on levyn ehkäpä monipuolisin kappale riffeiltään. Silti se ei ole suurimpia suosikkejani levyltä, mutta todella hyvä lopetukseksi.

Kokonaisuutena "More Power to Ya" tarjoaa todella hyvän rock-painotteisen kokemuksen. Se on ehdottomasti Gregin aikaisista levyistä paras. Se on antanut minulle virtaa monina lukuisina aikoina.

1. Stand Up
2. Second Wind
3. More Power to Ya
4. Judas' Kiss
5. Rose Colored Stained Glass Windows
6. Run for the Prize
7. All Over Me
8. Let Everything That Hath Breath
9. Road to Zion
10. Disciple

* * * * ½

Amy Grant - Amy Grant

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1978



Kävele valossa!

Amy Grantin ensimmäinen ei ollut kristilliselle musiikille kauhean tärkeä julkaisu, mutta Amylle itselleen varmasti oli. Tämä albumi jää usein vähäiselle huomiolle Amyn tuotannossa, sillä Amy on tämän jälkeen tehnyt paljon menestyksekkäitä albumja, kuten "Lead Me On", "Age to Age", "Heart in Motion" ja "Behind the Eyes". Silti, muutamat tämän albumin kappaleet ansaitsivat varmasti enemmän huomiota kuin yleensä.

Albumi alkaa kahdella mukavalla biisillä "Beautiful Music" ja "Mountain Top". Amyn läheinen suhde Jumalaan suorastaan tuntuu hänen äänessään. "Mountain Top" antaa uuden kuvan Jumalan palvonnasta. Se on enemmän kuin laulamista - se on myös palvelemista.

Albumilla on melko pop-vivahteinen tunnelma, vaikka mukaan on otettu hieman jazzahtavaakin melodioita. "Old Man's Rubble" on varmasti albumin rokkaavin plus samalla kuuluisin kappale. Muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat "What a DIfference You've Made", "Walking in the Light" ja "Brand New Start". Biisien pieni miinus on niiden lyhyys, sillä jopa kolmen biisin kesto on alle minuutti ja pisin biisikin "Father" ei yllä edes yli neljän minuutin. Lisäksi biisien iloisuus ja tälläinen "lalattelu" alkaa pian pursuamaan korvista ulos. Eihän biisien iloisuudessa mitään väärää ole, mutta se kuulostaa melko lapselliselta.

Kokonaisuutena albumi on kohtalainen Amyn tuotannosta. Sitä ei voi sanoa miksikään hittialbumiksi, mutta siinä on silti muutama todella hyvä kappale. Biiseistä välittyy iloisuus ja onnellisuus jopa liikaakin. Amy laulaa todella hyvin - hänellä on erinomainen ääni.

1. Beautiful Music
2. Mountain Top
3. Psalm 104
4. Old Man's Rubble
5. Brand New Start
6. Grape, Grape Joy
7. Walking in the Light
8. What a Difference You've Made
9. Father
10. I Know Better Now
11. The Lord Has a Will
12. On And On
13. He Gave Me a New Song

* * *

Jaci Velasquez - Heavenly Place

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1996



Vähäsen Taivasta

Tällä albumilla Jaci Velasquez breikkasi, ja sitä voi kutsua hänen debyyttialbumiksi, sillä sitä ennen olevat albumit ovat todella vaikeasti saatavilla. Erityisesti "If This World" auttoi häntä menestyksen kukkuloille. Jacia voi hyvällä syyllä kutsua kristillisen musiikin Mariah Careyksi, paitsi että Jaci on tehnyt paljon parempia levyjä. Hänen saavutuksensa eivät ehkä myynnillisesti "ihan" yllä Mariah Careyn tasolle, mutta kristillisen musiiikin avulla on hankalampi menestyä, varsinkin ulkomaisen artistin Suomessa. Latinopoppia laulava Jaci on julkaissut paljon menestyksekkäitä albumeja tämän jälkeen ja julkaisee edelleen, mutta vain aika näyttää onko mistään hänen muusta albumista tälle vastusta.

"If This World" on hyvä aloitus - rohkaiseva kappale sille, joka tuntee itsensä hylätyksi tai yksinäiseksi. Apu on lähempänä kuin tarvitseekaan. Jumala ei hylkää lastaan ikinä. "Un Lugar Celestial" on Jacin tuotannosta ehkä minun lempikappaleeni, koska se on todella pirteä laulu. "Flower in the Rain" on koskettava ja kaunis kappale. "On My Knees" on rauhallisempi kappale, mutta sekin on oman aikansa klassikko. Jacilta löytyy jopa sen niminen kokoelma, joten ei mikään turha kappale. "Shelter" oli aluksi minulle jonkinlainen mysteeri - pidänkö vai enkö? Nyt tajuan että tämä positiivista sanomaa uhkuva kappale on melodialtaan erittäin hyvä ja sopii täydellisesti kokonaisuuteen.

"Baptize Me" kertoo tietenkin uskovien kasteesta eikä mistään vauvakasteesta, jota liian usein tehdään pikku vauvoille. Lapsikasteen vielä ymmärtäisin, mutta se että kastetaan pieniä vauvoja ja usein vielä ilman että vanhemmat ajattelevat sen olevan muuta kuin riitti ja pakko liittyä kirkkoon. Kappale on erittäin hyvä. Melodia joka saavuttaa jopa hypnoottisen sävyn, saa jopa tuntemaan kastetuksi tulemisen. Biisi ei kerro ainoastaan vesikasteesta vaan myös Hengellä kastamisesta, joka on jopa tärkeämpi asia. "We Can Make a Difference" on rohkaisubiisi kristityille. Ei ole muita, jotka voisivat tehdä muutoksen tässä maailmassa kuin ihmiset, ja kristityt voivat olla siinä hyvänä esimerkkinä. Tietty Jumalan voima auttaa meitä tässä. Hieno "dydy dyddydyy" -hyräily biisissä saa biisin muistuttamaan joitain Careyn kappaleita.

"I Promise" on yksi kauneimmista kappaleista sekä lyriikoiltaan että musiikiltaan. Mutta kuten todettua, alku (6 ensimmäistä kappaletta) on ollut niin mahtava, että jopa loppuosa albumista kalpenee sen rinnalla. "We Will Overcome" on niin ikään rohkaisua kristityille. "Thief of Always" on hyvä balladilopetus kauniille albumille.

Kokonaisuutena albumi on Jacin paras ja ehdoton klassikko. Albumilla on paljon kaunista ja rohkaisevaa materiaalia. Ei ole siis ihme, jos tältä albumilta otetaan yleensä kaikkein eniten biisejä eri Jacin kokoelmille. Jaci jaksaa luottaa Jumalaan vielä ja uskon että luottaa aina ja iankaikkisesti.

1. If This World
2. Un Lugar Celestial (A Heavenly Place)
3. Flower in the Rain
4. On My Knees
5. Shelter
6. Baptize Me
7. We Can Make a Difference
8. I Promise
9. We Will Overcome
10. Thief of Always

* * * * *

Newsboys - Born Again

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2010



Uudet kuviot

Newsboysin uutukainen "Born Again" saattaa hyvin järkyttää vanhaa Newsboys-fania. Mukana ei nimittäin ole alkuperäistä laulajaa vaan mukaan on otettu alunperin DC Talk -yhtyeessä tunnetuksi tullut Michael Tait. Minulle vaihdos oli positiivinen yllätys, sillä en ole ollenkaan tykännyt Newsboysin saundista, mutta nyt on selkeästi biisien tyyli muuttunut - lisäksi lauluääni on paljon paljon parempi.

Vaihdos tuli minulle siis yllätyksenä, kun olin Maata Näkyvissä -festareilla 2010. Newsboysin levy oli jo ilmestynyt ja odotettavissa oli Newsboysin keikka. Aioin jättää keikan väliin, kunnes kaverini kertoi vaihdoksesta. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä biisejä he keikalla esittivät, olin tosin vain keikan alun, mutta pidin kuulemastani. Myöhemmin kaverini osti minulle tämän joululahjaksi.

Levy alkaa kivasti pirteän rokkaavalla nimikkobiisillä "Born Again". Kappale on samalla suosikkini levyn annista, vaikka klassikkoasemaa en ainakaan vielä myönnä biisille. "One Shot" ja hauskantempoinen "Way Beyond Myself" ovat niin ikään kovaa tavaraa. "Impossible" on hitaampi kappale, ja se on samalla erittäin rohkaiseva. Jumala pystyy todella tekemään asioita, jotka tuntuvat meistä mahdottomilta - ja niitä Jumala myös tekee. "When the Boys Light Up" on taas pirteämpi, nopeatempoisempi biisi. Aivan varmasti tämä on loistava biisi keikoille soitettavaksi. "Build Us Back" on iloinen, hidastempoinen ja kaunis kappale. Tälläistä positiivisuutta musamaailmassa muuten pitäisi olla enemmänkin.

Toisen puoliskon "Escape" on yksi suosikeistani. Se ei ihan yllä samalle tasolle kuin nimikkobiisi, mutta siinä on ainesta. Se on todella rokkaava. "Miracles" on keskinkertainen, mutta ei silti mikään järkyttävän huono kappale. "Running to You" ja "On Your Knees" ovat molemmat hidastempoisia kappaleita. En hirveästi diggaa kummastakaan. Ne ovat molemmat niin samantyyppisiä. "Mighty to Save" on cover-ylistyskappale. Rokkaava, hyvä aloitus (ja jatko) tuntuu olevan keskinkertaista lopetusta vaille valmis. "Jesus Freak" on myös cover. Eniten ihmetyttää se, että se on DC Talkin kappale. Miksi ihmeessä Tait päätti laulaa sen uudestaan? Alkuperäinen oli jo täydellinen versio. Tämä uusi ei ole lähimainkaan samaa tasoa. Siitä on yritetty tehdä rokimpi - mutta samalla myös räpimpi. Tämä ei vaan toiminut tällä kertaa.

Kokonaisuutena "Born Again" on hyvä pakkaus. Kova alku lupaa levylle parempaakin, mutta lopun hutilointi laskee pikkaisen. Levy tuntuu loppuvan kahdeksan ensimmäisen kappaleen jälkeen, jolloin alkaa rauhallistempoinen balladi+coverit jakso. Jos tätä vertaa Newsboysin aiempiin albumeihin, se on parempi kuin yksikään niistä. Jos vertaa DC Talkin tuotantoon - se ei ole yhtä hyvä kuin "Jesus Freak" tai "Free At Last", mutta parempi kuin esimerkiksi "Supernatural".

1. Born Again
2. One Shot
3. Way Beyond Myself
4. Impossible
5. When the Boys Light Up
6. Build Us Back
7. Escape
8. Miracles
9. Running to You
10. On Your Knees
11. Mighty to Save
12. Jesus Freak

* * * *

Andrew Lloyd Webber - Jesus Christ Superstar

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1971



Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäisen aikoihin jokaisen uskovaisen olisi hyvä kuunnella Andrew Lloyd Webberin kuuluisa teos tai ainakin lukea pääsiäisajan tarina. Se, että voiko albumi olla kristillinen, vaikka tekijät eivät olisi uskossa, on mietityttänyt minua paljon. Silti, voiko kristillisempää sanomaa olla kuin Jeesuksen maallisen elämän loppuvaiheet, jolloin hän kuolemallaan lunasti uskovat vapaiksi? Saatta olla melko mahdoton tehtävä. Vaikka "Jesus Christ Superstar" -albumia harvemmin, jos tuskin ollenkaan, näkee mainittavan parhaimpien kristillisten albumien listoilla, se on mielestäni aivan selkeä kristillinen albumi - olivat tekijät uskossa tai eivät.

Alun instrumentaalikappaleen jälkeen "Heaven on Their Minds" aloittaa vahvasti albumin. Kädessäni on 25-vuotisjulkaisu, jolla Juudaksen roolissa on Zubin Varla ja Jeesuksena on Steve Balsamo. Ei siinä mitään, alkuperäinenkin, jossa Deep Purplen Ian Gillian on Jeesuksena, on hyvin tehty, mutta omasta mielestäni Balsamon ääni ja laulutyyli tuovat oman tunnelatauksensa albumille.

Albumilla on todella vahvat Raamattuun pohjautuvat sanoitukset ja laulajien tulkinnat ja eläytyminen on todella mahtavaa. Suureista hiteistä mainittakoon "I Don't Know How to Love Him" ja "Superstar". Myös usein pimentoon jäänyt "Gethsemane" on yksi suurimmista suosikeistani CCM:n alueella. Siinä Jeesuksen tuskan hetkiä yritetään saada sanojen ja laulun muotoon, ja varmasti hyvin on onnistuttukin. Tunnelataukseltaan "Gethsemane" on levyn suurimpia raitoja, ja sen kanssa kilpailee ainoastaan "Crucifixion", jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen on yritetty saada mahdollisimman onnistuneesti Jeesuksen näkökulmasta.

Vaikka albumi on tehty pääosin Juudaksen näkökulmasta, on paljon eri henkilöitä mukana. Kokonaisuutena levy on todella hyvä, joka kuuluisi jokaisen musikaaleista diggaavan levyhyllyyn. En olisi koskaan osannut kuvitellakaan, että tykkäisin mistään Andrew Lloyd Webberin albumista näin paljon.

Act One:
1. Overture
2. Heaven on Their Minds
3. What's the Buzz?/Strange Thing, Mystifying
4. Everything's Alright
5. This Jesus Must Die
6. Hosanna
7. Simon Zealotes/Poor Jerusalem
8. Pilate's Dream
9. The Temple
10. Everything's Alright (reprise)
11. I Don't Know How to Love Him
12. Damned for All Time/Blood Money

Act Two:
1. The Last Supper
2. Gethsemane (I Only Want to Say)
3. The Arrest
4. Peter's Denial
5. Pilate And Christ
6. King Herod's Song
7. Could We Start Again, Please?
8. Judas' Death
9. Trial Before Pilate (Including the 39 Lashes)
10. Superstar
11. Crucifixion
12. John Nineteen: Forty-One

* * * * ½

Rebecca St. James - If I Had One Chance to Tell You Something

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005



Meille on annettu anteeksi.

Tätä Rebeccan albumia sanottiin yhdeksi hänen huonoimmista albumeistaan. Jotkut olivat eri mieltä. Se jakoi mielipeiteitä fanien kesken. Jotkut sanoivat sen olevan kuin keskinkertaista Avril Lavignea, mutta jotkut sanoivat sen olevan jopa klassikko.

Myönnän, että suhteeni Rebeccan musiikkiin on vaihdellut. On ollut aikoja jolloin olen kuunnellut sitä paljon, toisinaan olen saattanut jättää hänen levynsä kokonaan väliin kuukausiksi. Tänään kaivoin pitkästä aikaa yhden hänen levyistään esille - jos sille annettaisiin vaikka mahdollisuus.

Olen ollut "Transform" -albumin fani pitkään. Se on Rebeccan albumeista rohkeasti erilaisin, sillä se on lähes dance-albumi. Tämä albumi on puolestaan kunnon rokkia, josta Rebecca parhaiten tunnetaan. Jo kaksi ensimmäistä avauskappaletta antavat tälle kunnon startin: "God Help Me" ja "Alive" ovat molemmat pirteitä saundiltaan eikä sanoman laadussa ole epäselvyyttä. "You Are Loved" on levyn tunnuskappale, sillä siinä lauletaan levyn nimikin. Jos Rebecca olisi yksi mahdollisuus sanoa jotakin, se olisi: "Sinua rakastetaan". "Shadowlands" oli pitkään inhokkieni listalla, mutta nyt huomasin sen paljon paremmaksi. Kenties tauko teki hyvää albumille, mutta se on vaatinut myös kuuntelukertoja.

"Love Being Loved by You" ja "I Need You" ovat molemmat olleet minun mielestäni turvallisia kappaleita, mutta nyt olen huomannut niiden jäävän vähän vähemmälle arvolle korvissani. Missään tapauksessa huonoja ne eivät ole - jälkimmäisessä tosin olisi toivonut sanoituksen olevan parempi.

"Beautiful Stranger" on kaunis, mutta murheellinen kappale. On tosi asia, että kehitysmaissa on monesti melko kurja tilanne ja toivoisimme että voisimme auttaa heitä. Emme pysty auttamaan ihan jokaista, mutta meidän täytyisi ainakin yrittää. "Thank You" on yksinkertaista mutta kaunista. Siinä kiitetään Jumalaa sydämellä. Ainoa huono kohta kappaleessa on TobyMacin räp-osuus kappaleen keskellä. "Take All Of Me" on kaunis Jumalalle-antautumiskappale.

"Forgive Me" on yksi liikuttavimmista ja koskettavimmista synnintunnustus- ja katumiskappaleista, jonka olen kuullut. Se on rauhallinen ja kai siksi kesti kauan aikaa tajuta sen arvo. "I Can Trust You" on levyn mitäänsanomattomin kappale. Vaikka Rebeccalla on kaunis ääni niin kyseistä kappaletta se ei saa kuitenkaan hyväksi. "Lest I Forget" on kaunis kappale Jeesuksen sovituksen tärkeyden tunnustamisesta.

Kokonaisuutena levy on parempi kuin sen maineensa. Monet kappaleista ovat suorastaan piristäviä ja Rebeccalla on kaunis, naisellinen ääni. Positiivinen ajatusmaailma paistaa levyllä - ja todellakin on tärkeää tietää, että sinulle on annettu anteeksi - ja että sinua rakastetaan, enemmän kuin voit ikinä kuvitella.

1. God Help Me
2. Alive
3. You Are Loved
4. Shadowlands
5. Love Being Loved by You
6. I Need You
7. Beautiful Stranger
8. Thank You
9. Take All of Me
10. Forgive Me
11. I Can Trust You
12. Lest I Forget

* * * ½

Petra - Never Say Die

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1981



Ei ole koskaan liian myöhäistä!

Petran neljäs albumi oli selvä parannus kolmannesta albumista "Washes Whiter Than", joka toki sisälsi pari hyvää biisiä, mutta saundimaailmassa tapahtui "Never Say Die" -albumilla selvä muutos. Ehkä se on monelle tuntematonkin albumi, koska sitä on niin vaikeasti saatavilla. Silti, tämä oli valmistelua sellaisille albumeilla kuin "More Power to Ya" ja "Not of This World", joten ei se ihan kurja albumi voi olla...vai voiko? Levy oli viime päiviin asti minulla levyhyllyssä pölyttymässä kunnes päätin ottaa sen esille ja kuunnella sen pitkästä aikaa.

Kuten todettua, Greg X Volzin laulu oli tullut tutuksi jo aiemmilla albumeilla, mutta vasta tämä kyseinen albumi näytti todelliset kyntensä. Aloitus on rauhallinen ja leppoisa. Lähes kolmeminuuttinen "The Coloring Song" käsittää nimensä mukaisesti värimaailmaa ja sen hienoutta. Jumala on luonut värit, se on rikkaus. "Chameleon" oli minulla ollut skipattavien joukossa pitkään - ehkä sen lähes kuuden minuutin pituudesta johtuen. Se ei silti ole hullumpi biisi. Sopivan rokkaava unohtamatta kauniita kohtia. "Angel of Light" on kappale itse sielunvihollisesta. Hän kätkeytyy Valon enkeliksi, jotta voi hämätä ihmisiä. Biisi on yksi albumin rokkaavimmista.

"Killing My Old Man" avautui niin ikään ihan viime aikoina. Siinä on loistavat lauluosuudet. Melodia voi jäädä soimaan päähän - se on tosi tarttuva! "Without Him We Can Do Nothing" on loistava ylistysbiisi. "Never Say Die" on hauska biisi, vähän niin kuin "Killing My Old Man".

"I Can Be Friends With You" kertoo ystävyydestä yleensäkin - mutta ennen kaikkea ystävästä (Jeesuksesta) sekä rakkaudesta. Suurempaa rakkautta ei olekaan kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Kehoitan teitä olemaan ystäviä keskenänne! Kristityt tunnistaa keskenäisestä rakkaudesta, joka vuotaa yli myös ei-kristityille. "For Annie" on rauhallinen ja surullinen kappale Annie-nimisestä tytöstä, joka teki itsemurhan. Ja vain siksi, että hän luuli ettei kukaan rakasta häntä! Loppujen lopuksi hänen läheisensä rakastivat häntä ja tietysti Jumala. Kappaleessa on kuitenkin toivoa lopussa. Lähimmäisesi voi olla se "Annie", josta kappaleessa lauletaan. Hän on sinun lähimmäisesi. Kerro kuinka paljon sinä ja Jumala välitätte!

"Father of Lights" on levyn ainoa keskinkertainen kappale. Se on hiukan tylsä ja mitäänsanomaton. Tietysti on ajateltu piristystä äskeisen jälkeen, mutta "Praise Ye The Lord" silti olisi paikannut sen ihan hyvin. Se on ylistysbiisi ja samalla levyn päätöskappale.

Kokonaisuutena levy oli yllättävän hyvä. Mielestäni tätä albumia on turhaan parjattu.
Se on selvästi parempi kuin esimerkiksi "Beat the System". Volzin laulu on hyvässä vireessä ja tämä on rokkia eikä mitään syntikkakikkailua.

1. The Coloring Song
2. Chameleon
3. Angel of Light
4. Killing My Old Man
5. Without Him We Can Do Nothing
6. Never Say Die
7. I Can Be Friends With You
8. For Annie
9. Father of Lights
10. Praise Ye The Lord

* * * ½

Randy Stonehill - Return to Paradise

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1989



Valmiina lähtemään!

Randy Stonehillin "Return to Paradise" on jatko-osa hänen 70-luvulla julkaistulle albumille "Welcome to Paradise". Yhteistä molemmille on myös se, että albumit löytyvät 100 parhaan CCM-albumin joukosta - tai ainakin niin oli noin 10 vuotta sitten.

Randyn kitararock on parhaimmillaan kaunista kuunneltavaa, niin kuin "Welcome to Paradise" -levyllä, jonka oli tuottanut Larry Norman. Sen sijaan tätä jatko-osaa on ollut tuottamassa niin ikään tunnettu CCM-laulaja Mark Heard. Albumi on selkeästi erilainen. Se on hyvin samanlainen kuin Heardin "Second Hand" tai "Dry Bones Dance". Siinä on jopa biisi "Strong Hand of Love", josta Mark Heard parhaiten tunnetaan. On vaikeaa itse asiassa sanoa kumpi on laulettu ensin - niin samoihin aikoihin "Dry Bones Dance" ja tämä albumi on julkaistu. Varmaa on kuitenkin se, että Randyn versio ei ole yhtä koskettava kuin Markin.

Albumin aloitus on jo melko keskinkertainen. "Starlings" on hyvä kappale, mutta "Welcome to Paradise" -albumilla julkaistuna se olisi ollut albumin huonoimpia biisejä. "Stand like Steel" tuo sen sijaan paljon ryhtiä ja rohkaisua albumille. Randyn kitaran käsittely tuo mieleen vanhat klassikot kuten "Keep Me Runnin'" ja "I've Got News for You". Kaksi rauhallisempaa biisiä albumilla sen jälkeen ovat molemmat hyviä ja taitavat myös olla cover-biisejä.

"You Can Still Walk Tall" on erittäin rohkaiseva kappale. Se johtunee paljon "True Blood"-kappaleessa käsitellystä Jeesuksen verestä, jonka ansiosta olemme vapaat synnin kahleista.

"Christmas at Denny's" on koko levyn masentavin kappale. Paitsi että se on liian pitkä - melkein kuusi minuuttia - siinä on myös musertavat sanat. Tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälle. Ja sen pitäisi olla vielä joululaulu! "Love Tells No Lies" sen sijaan yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on - piristävää äskeisen jälkeen.

"Weight of the Sky" on melkein acapella - vain hypnoottinen rummutus taustalla tuo rytmiä siihen. "Ready to Go" on hyvä päätös albumille. Se on hiukan kantrahtava ja tosi piristävä.

Kokonaisuutena albumi on ihan hyvä, mutta vähän liian pitkä. Siitä olisi hyvin voinut jättää pari biisiä pois. Randyn ääni on säilynyt suht' hyvänä ikään nähden, mutta taivaita ei tällä tavoiteta enää. Mark Heardin kädenjälki näkyy tällä albumilla vahvasti. Uskon, että jos Larry Norman olisi tuottanut tämän albumin, se voisi olla minun makuuni vielä enemmän.

1. Starlings
2. Stand Like Steel
3. I Don't Ever Want to Live Without You
4. Friend of Old
5. You Can Still Walk Tall
6. True Blood
7. Strong Hand of Love
8. Christmas at Denny's
9. Love Tells No Lies
10. Weight of the Sky
11. Ready to Go

* * * *

Resurrection Band - Rainbow's End

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1979



Jumala tekee värin, mutta väri ei tee Jumalaa.

Resurrection Band -yhtyettä pidetään ensimmäisenä kristillisenä esiheavyrock-yhtyeenä. Bändin musiikki muistutti melko paljon Led Zeppeliniä, tosin Resurrection Bandin laulajista toinen on nainen. Yhtye ei ole yhtä kuuluisa kuin esimerkiksi Stryper, mutta musiikki on silti vähintään yhtä hyvää näillä ensimmäisillä CD:eillä julkaistuilla albumeilla. "Awaiting Your Reply" sai tästä albumista hyvän jatkajan, vaikka levy-yhtiö oli eri mieltä. Voisin jopa sanoa, että tämä on suosikkini RB:n albumeista.

Albumin teemat vaihtelevat varsin monipuolisesti. Tällä tarkoitan sitä, että on Jumalaa ylistäviä kappaleita, ihmisyyttä käsitteleviä niin ikään sekä Jeesuksen sovituustyöstä kertovia biisejä. Erityisesti pidän siitä, että Wendi Kaiserille on annettu tilaa laulussa unohtamatta silti Glenn Kaiserin osuutta. Albumi ei ole yhtä zeppelinimäinen kuin "Awaiting Your Reply", mikä monien mielestä voi olla helpotus. Mielestäni tässä he löysivät oman tyylinsä.

Albumilla ei ole yhtään heikkoa kappaletta. Sanoitukset ovat huoellla tehty ja monet jopa tosi koskettavia. Esimerkiksi "Paint a Picture" käsittelee ihmisen rikkinäisyyttä positiivisella tavalla. Yhtään varsinaista balladia levyllä ei ole, vaikka mm. "Everytime It Rains" ja "Concert for a Queen" väläyttelevätkin rauhallisia kohtia. Melodiat ovat hyvin rakennettuja

Kokonaisuutena kiva reilun puolen tunnin paketti. Tähän albumiin kannattaa tutustua paremmin, sillä biisit avautuvat kunnolla vasta 6-8 kuuntelukerran jälkeen täyteen kukoistukseensa.

1. Midnight Son
2. Strongman
3. Afrikaans
4. Skyline
5. Paint a Picture
6. Rainbow's End
7. Concert for a Queen
8. Sacrifice of Love
9. The Wolfsong
10. Everytime It Rains

* * * * ½

DC Talk - Jesus Freak

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995



Tule valoon sieltä!

DC Talk oli bändi, joka aloitti hip hop-tyylillä, mutta joka lopetti rokin merkeissä. Heidän kääntymisensä räpistä rokkiin tapahtui juuri tämän albumin aikana. Vaikka kyseessä ei olekaan ihan tavanomainen rock-albumi, koska siinä on muutamia räp-osuuksia taustalla, DC Talk otti ison askeleen kohti suurempaa julkisuutta, jota edes "Free At Last" ei olisi saanut aikaan. Levyllä on paljon hittejä, mutta mikä tärkeämpää siinä ei ole yhtään heikkoa biisiä. Lisäksi kaikki nivoutuu sopivaksi kokonaisuudeksi, mikä tekee albumista paremman kuin yksittäisten biisien summan.

Albumin biiseistä tutuimpia ovat varmasti "Jesus Freak", "In the Light" ja "What If I Stumble?". Varsinkin "Jesus Freak" -kappaletta laulaja on innostunut esittämään jopa nykyisen bändinsä, Newsboysin kanssa. Se on varmasti DC Talkin tunnetuin kappale. "In the Light" ei ole paljon huonompi kappale. Aluksi tosin en oikein digannut siitä. Se on oikein iloinen kappale. "What If I Stumble?" -kappale laittaa kysymyksen ilmoille: "Mikä määrittelee meidät kristityiksi?". Vaikka kappaleessa ei tätä suoraan sanotakaan se pompahtaa taustalta mieleen. Ehkä kappale kysyy enemmän kuin vastaa, mutta joskus tarvitsemme kysymyksiä, jotta voimme miettiä vastauksia. Jos teemme toisin kuin huulemme sanovat, niin mikä meidät erottaa muista? Kappale on jokatapauksessa mahtava hitaammanpuoleinen kappale.

Aloituskappale "So Help Me God" sekä "Colored People", "Day by Day" ja "Like it, Love It, Need It" ovat kaikki mahtavia rock-biisejä. En mene niihin sen syvällisemmin, mutta Jumalassa elämisestä ja ihmisyydestä kaikki kertovat.

"Between You And Me", "What Have We Become?" ja "Mind's Eye" ovat kaikki suht' koskettavia kappaleita. Ne ovat rauhallisia, mutta sopivat hyvin levylle.

Kahta interlude-tyyppistä biisiä mietin aluksi, lähinnä niiden tarkoitusta. Nämä ovat "Mrs. Morgan" ja "Jesus Freak (reprise)". "Mrs. Morgan" on lähinnä tädin suusta kuuluva puhe, ja "Jesus Freak (reprise)" kuulostaa siltä kuin meikäläinen olisi yrittänyt laulaa nimikkobiisiä. Lopulta tajusin, että nuo ovat keventämässä tunnelmaa. Ilman näitä tämä vajaan tunnin pituinen levy voisi olla liian raskas kokonaisuus. "Alas My Love" alkaa samanlaisella melodialla kuin "So Help Me God", mutta loppuu 18 sekunnin jälkeen - luvassa on kahden minuutin hiljaisuus! Tämän jälkeen luetaan hieno, joskin hieman pelottava runo ja kappale jatkuu musiikilla, joka on sitäkin pelottavampi.

Kokonaisuutena levy on hienosti tehty, ja kuten sanottu useaan kertaan - kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Rohkea ratkaisu yhtyeeltä jättää räp taustalle ja jatkaa rock-bändinä, vaikka se ei kestänytkään kuin kahden studioalbumin verran.



1. So Help Me God
2. Colored People
3. Jesus Freak
4. What If I Stumble?
5. Day by Day
6. Mrs. Morgan
7. Between You And Me
8. Like It, Love It, Need It
9. Jesus Freak (reprise)
10. In the Light
11. What Have We Become?
12. Mind's Eye
13. Alas, My Love

* * * * *

Mark Heard - Victims of the Age

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982



HUOM: Jeesus voi varastaa syntisi!

Mark Heard oli aikoinaan suosittu laulaja kristillisissä piireissä. Hänen laulunsa elävät vieläkin. Tämä on ehkä tunnetuin hänen 80-luvun albumeistaan. Vaikka "Second Hand" ja "Dry Bones Dance" olivat TOP100 CCM-listalla ylempänä kuin tämä, ei laulujen todellista arvoa voi mitata.

Levyn kappaleet ovat kunnon rokkia. "Victims of the Age", "City Life Won't Let Up" ja "Faces in Cabs" ottavat kantaa ihmisyyteen ja ihmisen arvoon. Mark Heardin lauluääni on todella hyvässä kunnossa vielä tässä. En ole oikein "Second Hand" -albumin fani, joten tämä sopii minulle oikein hyvin.

"Nothing Is Bothering Me" on kiva blues-vivahteinen kappale. Tykkään erityisesti sanoista - kappaleessa kun lauletaan, että Jeesusta ei saa päästä sisään, koska hän voi tulla varastamaan syntisi. Se on sinänsä hauskaa, koska kaikki tajuavat synnin olevan pahasta. Ilman Jeesuksen sydämeen tuloa palaisimme iankaikkisessa helvetissä.

"Some Folk's World" kertoo ihmisten epävarmuudesta uskonasioissa. Jotkut maistavat vähän sitä sun tätä koskaan tekemättä täydellistä ratkaisua. Tiedän etten itse ole paras kertomaan tätä, mutta olisi hyvä omistautua sille, mihin uskoo. Kappale on ihan hyvä, mutta se on aavistuksen liian pitkä. Sen rauhallinen melodia on rock-pläjäysten jälkeen ihan tervetullut.

"Growing Up Blind" on melko keskinkertainen kappale, mutta tällä albumilla ei heikkoja kappaleita olekaan. Jopa "Dancing at the Policeman's Ball" kuulostaa hyvältä, mutta ehkä se johtuu siitä mielikuvasta, jonka sain biisistä - melko hauska biisi. "Everybody Loves a Holy War" on karu totuus nykymaailmasta. Hienoa, että kappale on hidas, se tuo sanoihin omaa sävyä ja surullisuutta.

"Heart of Hearts" on aikansa klassikkobiisi! Se tuo minulle melkein kyyneleet silmiin. Se on kiistatta yksi Mark Heardin parhaista kappaleista. Tämän kappaleen on muuten levyttänyt myös Leslie "Sam" Phillips debyyttialbumilleen "Beyond Saturday Night". Hieno kappale täytyy sanoa - koskettavat sanat ja hyvä melodia.

Kokonaisuutena albumia voidaan pitää Mark Heardin ehkä parhaimpana levynä. Vaikka se ei ole ehkä yhtä arvostettu kuin "Second Hand" niin lauluissa on sitä nuoruuden intoa ja aitoa "viattomuutta". Levyllä parasta on sanoitukset, ne kun ovat niin aidon ja rehellisen kuuloiset.

1. Victims of the Age
2. City Life Won't Let Up
3. Faces in Cabs
4. Nothing Is Bothering Me
5. Some Folks' World
6. Growing Up Blind
7. Dancing at the Policeman's Ball
8. Everybody Loves a Holy War
9. Heart of Hearts

* * * * *

Point of Grace - Life Love & Other Mysteries

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1996



Hyvät ystävät...

Yksi kristillisen musiikin aliarvostetuimmista artisteista, Point of Grace, teki kolmannella albumillaan selväksi, että he ovat maailman kovin kristillinen tyttöpop-yhtye. Jo palkittu "The Whole Truth" kuuluu jokaisen itseään kunniottavan POG-fanin levyhyllyyn, mutta "Life Love & Other Mysteries" on täydellinen kaikinpuolin.

Point of Grace oli olemassa jo ennen Spice Girls -yhtyettä. Heillä on niin kulta- kuin platina-albumejakin. Silti, tuntuu että muu maailma ei huomaa heitä. Kristillistä musiikkia soitetaan niin harvoin radioissa, varsinkin Suomessa. Se on sääli, sillä POG on oikeasti hyvä tyttöbändi.

Kaikki hitit kristillisellä listalla tältä albumilta, "Keep the Candle Burning", "That's the Way It's Meant to Be", "You Are the Answer" ja "Circle of Friends" ovat loistavia ja piristävää kuunneltavaa. Tyttöjen äänet sopivat joka kappaleessa sopivasti yhteen.

Levyn tunnelataus on positiivisuuden puolella, mutta mukaan on mahtunut myös yksi vähemmän iloinen kappale. "God Forbid" on yksi raastavimmista kappaleista tunteellisesti. Vaikka se onkin hyvä kappale, olen iloinen ettei se ole lopettamassa tätä levyä vaan "Circle of Friends".

Jo avauskappale, joka on myös levyn nimi, laittaa levyn hyvin käyntiin. "Keep the Candle Burning" on levyltä suosikkikappaleeni. Silti "You Are the Answer" kilpailee siitä tittelistä jatkuvasti. "Sing a Song" sitä vastoin oli jossain vaiheessa inhokkieni listalla, mutta nykyään siitä on kavanut oikein kiva kappale. "Gone Are the Dark Days" ja "Any Road, Any Cost" ovat takuuvarmoja Jeesuksen seuraamisbiisejä. "Jesus Doesn't Care" -biisin sanoma on se, että Jeesus ei välitä mitä olet tehnyt tai missä ollut - anteeksiantoa hän on yhä antamassa kaikesta huolimatta. Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella - hän tarvitsee vain sinun hyväksyntäsi.

Kokonaisuutena levy on Point of Gracen parhaita, ja vaikka yhtye on tehnyt levyjä (ja tekee vieläkin) paljon, ei tämän albumin nujertaa heiltä tuskin löydy. Tyttöjen äänet sopivat hyvin yhtyeen ja he todella osaavat laulaa.

1. Life Love & Other Mysteries
2. Keep the Candle Burning
3. That's the Way It's Meant to Be
4. Jesus Doesn't Care
5. Gone Are the Dark Days
6. Sing a Song
7. Any Road, Any Cost
8. You Are the Answer
9. God Forbid
10. Circle of Friends

* * * * *